Sormus Venäjän vallankumouksen ajalta – Eila Laxénin suvun aarre on lahja emigrantilta yli 100 vuoden takaa

Eila Laxénin suvussa siirtyy tyttäreltä tyttärelle sormus, jonka Eilan mummi sai Venäjän vallankumouksen jaloissa vuonna 1917.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Sormus kannustaa luottamaan itseensä ja juuriinsa", sanoo Eila Laxén sukunsa aarteesta.

Eila Laxénin suvussa siirtyy tyttäreltä tyttärelle sormus, jonka Eilan mummi sai Venäjän vallankumouksen jaloissa vuonna 1917.
Teksti: Katri Lehtola

Mummini Olga Hänninen syntyi vuonna 1885 Viipurissa. Jo nuorena hän liittyi poikaystävänsä Artturi Salovaaran kanssa Suomen itsenäisyyttä havitteleviin radikaaliaktivisteihin. He vastustivat sortoa, jota Venäjä harjoitti Suomen autonomiaa kohtaan.

Vuonna 1905, vuosi kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin murhan jälkeen Artturi jatkoi Eugen Schaumanin viitoittamalla tiellä ja räjäytti pommin Bobrikovin apulaisvirkamiehen päälle, mutta tämä vain haavoittui lievästi.

Tarkan suunnitelman mukaisesti Artturi pakeni Yhdysvaltoihin, jonne mummini seurasi perässä. He palasivat avioparina Viipuriin jo vuonna 1906. Pian Artturi kuoli pudottuaan junasta, tiettävästi hänet oli tönäisty radalle junan liikkuessa.”

eila sormus

Venäjältä vuonna 1917 paenneen emigrantin timantti­korvakoruista teetetty sormus on tärkeä aarre Eila Laxénille. © Katri Lehtola

Mikä on sormuksen alkuperä?

”Mummini jäi Viipuriin ja auttoi vuonna 1917 Venäjän vallankumouksen alta paenneita emigrantteja tarjoten heille yösijaa pakomatkalla. Jotkut jättivät tavaroitaan kiitokseksi, eräs nainen timanttikorvakorunsa. Niistä mummini teetätti sormuksen.

Mummini käytti sormusta aina. Kun asuimme sodan jälkeen mummin kanssa Helsingissä, naapurissa asui hänen vanha luokkakaverinsa Viipurista. Tälle mummi oli esittänyt pyynnön polttaa kaikki mummin paperit, jos hän menehtyisi ystäväänsä aiemmin. Niin tapahtui. Paljon kiinnostavaa tietoa mummin elämästä katosi lopullisesti.

Viipurissa syntynyttä Olga-mummia esittävä pastelli­työ koristaa olohuonetta. © Katri Lehtola

Viipurissa syntynyttä Olga-mummia esittävä pastelli­työ koristaa olohuonetta. © Katri Lehtola

Ennen kuolemaansa mummini antoi sormuksen äidilleni ja painotti, että se on pidettävä aina sormessa ja että sen on kuljettava suvussa äidiltä tyttärelle.”

Milloin sait sormuksen?

”Kun äitini kunto heikkeni, hän antoi sormuksen minulle. Se oli minulla silloin tällöin aiemminkin, kun äitini matkusti ulkomailla. Samaan tapaan olen toisinaan jättänyt sen matkojeni ajaksi tyttärelleni.

Kerran sormus oli sormessani Lontoossa spiritual circle -piirin kokouksessa. Hämmästyin, kun eräs tuntematon vanha mies yhtäkkiä kääntyi kohti minua, katsoi tuimasti ja osoitti sormeani sanoen: ”Sormus on merkki.”

Mitä sormus sinulle merkitsee?

”Tavaran merkitys on nykyään ylipäätään vähentynyt, niin myös sormuksen. Kävin kerran huvikseni arvioituttamassa sen ja leikin ajatuksella, että olisin myynyt korun. En tietenkään tehnyt sitä.

Jos olisin tehnyt, muisto urheiden aktivistien toiminnasta ei olisi enää siirtynyt sukuni ketjussa. Nyt tieto Olga-mummin taistelusta maamme puolesta siirtyy tyttärelleni ja hänen tyttärelleen.

On tärkeää tuntea historiansa ja kunnioittaa esivanhempiemme ponnistuksia. Sormus kannustaa luottamaan itseensä ja juuriinsa.” 

Äidiltä peritty koru on espoolaisen viiden lapsen isoäidin Eila Laxénin käytössä lähes päivittäin. © Katri Lehtola

Äidiltä peritty koru on espoolaisen viiden lapsen isoäidin Eila Laxénin käytössä lähes päivittäin. © Katri Lehtola

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 6/2022.

Lue myös: Japanilainen teeastiasto on perintö isoäidiltä – Sofia Maleike-Ruohola: ”Ne muistuttavat suomalaisen naisen sisukkuudesta”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X