Suomeen palasi ennätysmäärä ulkosuomalaisia – Paluumuuttajan arki synnyinmaassa ei ole aina helppoa: ”On ollut tunne, etten oikein kuulu mihinkään”

Jaa artikkeli
Anna Sirénin perhe ehti asua ulkomailla reilut parikymmentä vuotta. Heillä on myös Kanadan kansalaisuus. ”Voimme palata, jos emme haluakaan jäädä Suomeen”, hän sanoo. ©  Tommi Tuomi
Anna Sirénin perhe ehti asua ulkomailla reilut parikymmentä vuotta. Heillä on myös Kanadan kansalaisuus. ”Voimme palata, jos emme haluakaan jäädä Suomeen”, hän sanoo. © Tommi Tuomi
Vuonna 2020 Suomeen muutti ennätysmäärä ulkosuomalaisia. Paluu ulkomailta takaisin kotikonnuille herättää monenlaisia ajatuksia. Miltä synnyinmaa näyttää paluumuuttajan silmin?

Anna Sirén, 61, poimi miehensä ja tyttärensä kanssa matkatavarahihnalta kuusi matkalaukkua. Oli joulukuun neljäs 2019 ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla iski paluumuuttajan kasvoja vastaan kolea pimeys.

Perhe oli juuri palannut 12 Kanadan-vuoden jälkeen Suomeen ja tarkoitus oli tällä kertaa jäädä. Vuokra-auto vei perheen kalustettuun vuokra-asuntoon Lahteen.

”Kun ohitimme moottoritiellä Luhdan korkean maamerkin, mietin, että no niin, täällä sitä nyt ollaan”, Sirén muistelee.

Korona vaikutus näkyy

Sirénien kaltaisia palaajia on nyt harvinaisen paljon.

Tyypillisesti Suomesta on muutettu enemmän ulkomaille kuin mitä tänne on palattu. Viime vuonna nettomuutto kuitenkin kääntyi voitolliseksi. Suomeen palasi ennätykselliset 9 638 suomalaista, eniten 30 vuoteen.

Yksi syy on varmasti korona, joka saattoi olla ratkaiseva tekijä muiden syiden lisänä.

”Ennen toista aaltoa koronatilanne oli Suomessa poikkeuksellisen hyvä. Ulkomailla asuvat kokivat ylpeyttä siitä, miten epidemia oli kotimaassa hoidettu. Suomi tuntui turvalliselta silloiseen asuinmaahan verrattuna”, Siirtolaisuusinstituutin vastaava tutkija Miika Tervonen sanoo.

Nettomuuttoon vaikutti todennäköisesti myös se, että moni ulkomaille tähyävä perui koronan takia muuttonsa tai joutui lykkäämään sitä.

Suomen kansalaisia asuu ulkomailla noin 300 000. Lisäksi suomalaista syntyperää olevia asuu maailmalla 1,6 miljoonaa.

Ulkosuomalaisuus on alusta asti ollut monimuotoista. Sata vuotta sitten lähdettiin siirtolaisiksi Pohjois-Amerikkaan. 1950–1970 -luvuilla muuttoliike suuntautui Ruotsiin, jonne muutetaan nykyäänkin. Lisäksi muutetaan paljon Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Espanjaan.

Noista vuosista ilmiö on keskiluokkaistunut voimakkaasti.

”Tyypilliset nykypäivän ulkosuomalaiset ovat korkeasti koulutettuja, urakeskeisiä ja usein myös perheellisiä ihmisiä.”

Miikka Tervonen on ollut laatimassa tuoretta raporttia, jossa on selvitetty, millaisia ihmisiä nykyiset ulkosuomalaiset ovat. Kyselyyn vastanneissa oli myös paluumuuttajia sekä paluuta harkitsevia, jotka kertoivat motiiveistaan palata.

Tervonen sanoo, että on vaikea ennustaa, mitä muuttorintamalla pandemian rauhoituttua tapahtuu.

”Oma oletukseni on, että paluumuuttajien määrä palaa lähelle samaa tasoa kuin ennen koronaa. Muuttoliike Suomesta ulkomaille saattaa palautua hitaammin entiselle tasolleen”.

Paluumuuttajan moninaiset syyt

Anna Sirénin perheen paluumuutto ei kuitenkaan johtunut koronasta. Pandemia ryöpsähti valloilleen vasta paluun jälkeen. He olivat ihan tyytyväisiä elämäänsä Kanadassa, 200 000 asukkaan yliopistokaupunki Waterloossa. Ajatus paluusta Suomeen oli kuitenkin kypsynyt vähitellen.

”Mieheni jäi eläkkeelle ja mietimme, ettei meillä oikeastaan ollut enää mitään, mikä olisi pidellyt Kanadassa. Itse en ollut töissä ja moni Kanadassa asuvista ystävistämme oli muuttanut sieltä pois. Lisäksi iäkkäät vanhempamme tarvitsivat Suomessa apua”, Anna Sirén sanoo.

Perheen vanhin tytär jäi Kanadaan jatko-opintoihin. Sirén suree, ettei ole voinut tavata häntä koronan takia. 24-vuotias kuopus muutti vanhempiensa kanssa Suomeen suorittamaan opintonsa loppuun.

Moni muuttaa ulkomaille työn perässä, ja myös paluu liittyy usein työkuvioihin. Jäädään eläkkeelle, tai työt ulkomailla loppuvat. Myös paikalliset ilmiöt saavat palaamaan. Suomalaisten perinteisessä muuttokohteessa Britanniassa ulkomaalaisten elämän sekoitti brexit, joka on lisännyt paluuta Suomeen.

”Brexit lisäsi ulkosuomalaisten kokemaa epävarmuutta Britanniassa. Jos paluu Suomeen on ollut harkinnassa muutenkin, brexit on voinut olla ratkaiseva tekijä”, ulkosuomalaisten asiantuntija- ja palvelujärjestö Suomi-Seura ry:n toiminnanjohtaja Tina Strandberg sanoo.

Taloudelliset tekijät vaikuttavat myös muuttoihin. Notkahduksen aikaan lähdetään vähemmän ja palataan enemmän.

Kanadasta Lahteen muuttanut Anna Sirén iloitsee kotitalonsa värikkäästä pihapiiristä ja läheisestä rantabulevardista. ”Kaipasin Kanadassa järviä ja merta”. © Tommi Tuomi

Kanadasta Lahteen muuttanut Anna Sirén iloitsee kotitalonsa värikkäästä pihapiiristä ja läheisestä rantabulevardista. ”Kaipasin Kanadassa järviä ja merta”. © Tommi Tuomi

Oppaasta tuli laitoshuoltaja

On myös heitä, jotka palaavat Suomeen, vaikka eivät haluaisi.

Kun pakettimatkailu keväällä 2020 pysähtyi koronaan, Thaimaan Krabilla matkaopas Nina Tallgren, 42, jäi ilman töitä.

Tallgren joutui ottamaan aikalisän ja palaamaan kotiin Helsinkiin. Hän oli asunut Suomessa viimeksi 16 vuotta aiemmin.

”Oli epätodellinen olo, kun ei tiennyt, mitä tulee tapahtumaan.”

Ensimmäiset kaksi viikkoa hän nautiskeli äitinsä luona karanteenissa mätitahnaa, maksalaatikkoa ja irtokarkkeja. Sitten iski stressi. Tallgrenilla ei ollut Suomessa töitä eikä sosiaaliturvaa eikä hän ollut koskaan asioinut työkkärissä.

”Hain kaikenlaisia töitä ja lähetin kaikkiaan 50 hakemusta. Lopulta sain tutulta vinkin, että Hus voisi tarvita laitoshuoltajia.”

Tallgren aloitti työt Meilahden tornisairaalassa kesäkuussa 2020. Hän siivosi ja jakoi ruokaa osastolla. Tallgren asui alkuun äitinsä luona, kunnes sai kakkostyön talo- ja kissavahtina.

Suomi oli Tallgrenille paluusta lähtien välietappi. Hänen elämänsä on jo pitkään ollut muualla, etelän lämmössä.

”En oikeastaan tiedä, mikä olisi sellainen asia, joka saisi jäämään Suomeen pysyvästi. Matkaoppaan työ sopii minulle niin hyvin.”

Lähtiessään Suomeen hän huikkasi kavereilleen Krabilla, että puolen vuoden päästä nähdään.

”Silloin ei vielä aavistettu, että tulee uusia aaltoja, eikä matkailu heti palaakaan. Tilanteen venyminen oli hirveä pettymys.”

Korona pakotti matkaopas Nina Tallgrenin palaamaan Suomeen. Vaikka elämä hetkeksi synkkeni, osasi hän taas arvostaa synnyinmaansa parhaita puolia. © Arto Wiikari

Korona pakotti matkaopas Nina Tallgrenin palaamaan Suomeen. Vaikka elämä hetkeksi synkkeni, osasi hän taas arvostaa synnyinmaansa parhaita puolia. © Arto Wiikari

Turvallinen, rasistinen kolkka

Mitä pitkään ulkomailla asuneet vanhasta kotimaastaan ajattelevat?

Kun Siirtolaisuusinstituutti kysyi ulkosuomalaisilta, millaisena he Suomen ja suomalaisuuden näkivät, vastauksista huokui vahvoja tunteita.

”Osan mielestä Suomi oli paras paikka maailmassa, turvallinen ja puhdas. Moni kaipasi kotiseudulleen”, Miika Tervonen summaa.

Suomeen vetävät Tervosen mukaan myös Suomessa asuvat perheenjäsenet ja sukulaiset sekä mahdollisuus tarjota lapsille suomalainen koulutus.

Myös Sirén ja Tallgren näkivät kotimaassaan tauon jälkeen paljon hyvää. Terveydenhuolto ja koko yhteiskunta toimii, luonnossa voi liikkua vapaasti, pikkukirjastoissakin on laajat valikoimat, hanasta tulee puhdasta vettä, pyöräilijöille on omat kaistansa eikä ole kamalia ruuhkia.

”Lisäksi viime talvi oli mahtava, kun oli lunta. Edellisen kerran olin nähnyt lunta vuonna 2005. Oli myös ihanaa viettää pitkästä aikaa joulu Suomessa. Olen jouluihminen”, Tallgren hehkuttaa.

Sitten niihin vähemmän mairitteleviin puoliin. Ulkomailla asuvista suomalaisista osa näki, että Suomi on rasistinen, liian pieni ja liian kaukana kaikesta.

”Moni paluumuuttaja koki, että suomalaiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti siihen, että on asunut muualla ja palaa takaisin”, Miika Tervonen sanoo.

Suomeen palanneet Sirén ja Tallgren tunnistavat ilmiön.

”Tuntuu, ettei ketään oikein kiinnosta, mitä minulle on ulkomailla tapahtunut”, Sirén sanoo.

Myös Tallgren on kokenut Suomessa ulkopuolisuutta.

”On ollut tunne, etten oikein kuulu mihinkään. Vanhat kaverit eivät ymmärrä, mitä käyn läpi, kun koko elämä meni yhtäkkiä uusiksi.”

Muuttajia hämmentää myös Suomen äkillinen hyppy digiaikaan. Kaikki toimii verkkopankkitunnuksilla. Käteinen ei kelpaa. Asioiden hoitoa vaikeuttaa virastojen takaisinsoittopalvelu.

”Miksi kukaan ei enää vastaa puhelimeen”, Sirén ihmettelee.

Tallgren lisää saaneensa Suomelta myös paljon. Hän ylistää työpaikkaansa ja uusia ihmisiä, joihin hän on tutustunut.

”Varmasti pidämme yhteyttä, kun täältä taas lähden”, hän sanoo.

Työtä myös puolisolle

Moni ulkosuomalainen fiilistelee paluuta aina kesäisin täällä vieraillessaan. Haavetta kuitenkin jarruttaa perustavanlaatuinen ongelma – Suomesta on vaikea saada töitä.

”Moni sanoo, että palaisimme kyllä, jos työpaikka löytyisi”, Tina Strandberg sanoo.

Suomi kilpailee kansainvälisistä huippuosaajista. Harmittelemme täällä koulutuksensa saaneiden kansainvälisten asiantuntijoiden valumista ulkomaille, mutta samaan aikaan unohdamme, että ulkosuomalaisissakin on valtavasti huippuosaajia.

”Suomi ja suomalaiset ovat maailmalla kovassa huudossa. Meidän kannattaisi olla kiinnostuneempia heistä.”

Isoin ongelma työnsaannissa on ulkosuomalaisten mukaan se, ettei maailmalla karttunutta osaamista oikein arvosteta. Kutsu työhaastatteluun voi olla tiukassa, vaikka tekijä olisi kuinka pätevä.

”Ulkomailla asuneen palkkaaminen saatetaan kokea työnantajan puolelta liian hankalaksi. Ulkomailla saatua työkokemusta ja tutkintoja ei aina tunneta. Sekin voi olla miinus, ettei ulkomailta tulleella ole Suomessa verkostoja”, Strandberg kertoo.

Erityisen hankalaa työnsaanti voi olla ulkomaalaiselle puolisolle, ellei hän osaa suomea, saati lisäksi vielä ruotsia. Valtaosassa ulkosuomalaisten perheissä puoliso on ulkomaalainen.

”Paluuta harkitessa on otettava huomioon koko perhe. Jos puoliso ja lapset eivät viihdy, kynnys palata takaisin ulkomaille on matala”.

Paluusta pitäisi tehdä helpompaa

Tina Strandberg on sitä mieltä, että Suomen kannattaisi satsata ulkosuomalaisten integroitumiseen nykyistä enemmän. Paluusta pitäisi tehdä helpompaa.

Siinä voisi auttaa palaajille erikseen räätälöity väylä, joka sisältäisi erilaisia tukitoimia, kuten kototuttamispalveluja sekä tukea lasten suomen kielen opiskeluun.

”Päiväkoti-ikäiset solahtavat tänne helposti, mutta koululaisille puutteellinen kielitaito voi olla iso ongelma. Kiusaamistakin tapahtuu. Lapselle, joka ei ole koskaan asunut Suomessa, voi kaikki olla uutta.”

Tukitoimia Suomi-Seura kehittää parhaillaan työvoimahallinnon kanssa. Myös sisäministeriöllä on käynnissä ulkosuomalaisille suunnattu hanke, jolla on tarkoitus sujuvoittaa paluuta Suomeen.

”Ongelmaan on nyt herätty. Enää tarvitaan toimia”, Strandberg sanoo.

Kotoutuminen vie aikaa

Anna Sirénille Kanada ei ollut ensimmäinen ulkomaankomennus. Hän muutti miehen työn perässä 1993 Kaliforniaan ja asui siellä kymmenisen vuotta. Perheen kuopus syntyi Yhdysvalloissa ja puhuu edelleen englantia paremmin kuin suomea.

San Diegon ja Kanadan välissä perhe asui Oulussa. Anna Sirénille eri maiden kimara on sopinut. Hän on syntynyt Suomussalmella, mutta ei koe olevansa kotoisin oikein mistään. Hänen miehensä on Helsingistä.

”Muistan erään perheenäidin, joka vihasi jokaista hetkeä ulkomailla. Tätä on vaikea ymmärtää. Kaikki on lopulta omasta asenteesta kiinni.”

Avointa mieltä on tarvittu myös palatessa. Perhe muutti joulukuussa 2019 Lahteen, vaikka heillä ei ollut kaupunkiin kytköksiä.

”Halusimme asua paikassa, joka olisi vanhempiemme vuoksi lähellä sekä Jyväskylää että Helsinkiä. Harkitsimme Kouvolaa, mutta sitten serkkuni ehdotti, että miksi ette muuttaisi Lahteen, täällä on kivaa.”

Vaikka muutosta on jo yli puolitoista vuotta, hän kokee, että elää yhä eräänlaista väliaikaiselämää. Pian muuton jälkeen ystäviä ja vanhempia ei voinutkaan tavata eikä käydä niissä museoissa, joista oli haaveillut.

”Korona on vaikeuttanut kotiutumista. Toisaalta täällä on ollut paljon vapaampaa kuin Kanadassa. Lockdownissa vain ruokakaupat ja apteekit olivat auki.”

Muitakin yllätyksiä on sattunut.

Perhe haaveili omasta omakotitalosta Lahdessa, mutta asuvat yhä vuokralla kerrostalossa. Syy on, että talorahat ovat yhä jumissa Kanadassa. Tilisiirto ei onnistunutkaan verkon kautta, vaan pankki vaatii, että rahoja varten on tultava itse paikalle.

Vasta nyt Sirénin mies pääsee hoitamaan asiaa Kanadaan.

”Kotini on maailmalla”

Anna Sirén eli ulkomailla vuosikymmeniä ilman palkkatöitä. Hän oli monien muiden ulkosuomalaisnaisten tavoin kotiäitinä, mutta on tehnyt koko ajan muutakin – opiskellut ja toiminut vapaaehtoisena.

Kanadassa hän muun muassa valitsi vanhuksille kirjastosta kirjoja ja vei niitä heille palvelutaloon.

Suurena kirjallisuuden ystävänä hän aloitti tänä syksynä kirjasto- ja tietopalvelualan diplomiopinnot Turun avoimessa ammattikorkeakoulussa ja pääsi myös kirjallisuuden maisteriopintoihin Jyväskylän yliopistoon.

Hän on opintojen aloittamisesta innoissaan, ne auttavat kotiutumisessakin.

”Suomalainen kirjastolaitos on aivan omaa luokkaansa”.

Myös Nina Tallgrenilla puhaltavat jo uudet tuulet. Matkailu piristyi kesän aikana ja hän sai matkaoppaan töitä Kreetalta. Talveksi hän toivoo taas pääsevänsä Thaimaahan.

Lähde: Muuttuva ulkosuomalaisuus: Kyselytutkimus maastamuutosta ja ulkosuomalaisuudesta. Siirtolaisuusinstituutti, 2021.

X