Suomen juutalaisseurakuntien Yaron Nadbornik: ”Puheenjohtajana oleminen on kuin olisi pienen kylän pormestari”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Rukoillessaan juutalaismiehet käyttävät rukousviittaa, tallitia. ”Se, miten juutalaismies asettaa rukousviitan harteilleen, paljastaa sen, missäpäin maailmaa hänen sukunsa on ollut diasporassa”, Yaron Nadbornik sanoo.
Rukoillessaan juutalaismiehet käyttävät rukousviittaa, tallitia. ”Se, miten juutalaismies asettaa rukousviitan harteilleen, paljastaa sen, missäpäin maailmaa hänen sukunsa on ollut diasporassa”, Yaron Nadbornik sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Äärijärjestön lakkauttaminen vähensi antisemitististä vihanlietsontaa merkittävästi, kertoo Suomen juutalaisseurakuntien puheenjohtaja Yaron Nadbornik. Juutalaisyhteisössä viime vuodet ovat merkinneet nuorennusleikkausta.

Sähkömekanismi avaa jämäkän teräsoven. Avautuu näkymä sisäpihalle, jossa tulijoita on vastaanottamassa hymyilevä mies, Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik.

Ollaan Helsingin ydinkeskustassa Malminkadulla, Helsingin juutalaisen seurakuntakeskuksen rappusilla.

Olemme sopineet, että tämän haastattelun pääaihe ei ole antisemitismi eikä juutalaisiin kohdistuva häirintä. Silti juutalaisyhteisön kokemat turvallisuushuolet ovat läsnä vierailun ensihetkilläkin: teräsovi on osa keskuksen turvallisuusjärjestelyjä.

Ennen oven avautumista vartija on jo tarkistanut tulijoiden henkilöllisyydet ja laukut. Manner-Euroopan väkivallantekojen ei haluta toistuvan Suomessa.

Tällaista ei ollut 1980-luvulla, kun Nadbornik lapsena kävi seurakuntakeskuksen juutalaisessa päiväkodissa ja osallistui perheensä kanssa seurakunnan tilaisuuksiin.

”Ensimmäinen vartija aloitti meillä 1980-luvun loppupuolella, ja hänkin lähinnä siksi, etteivät naapuribaarin humalaiset pääse soittamaan suutaan keskuksen toimistolle. Se oli onnellista aikaa”, Yaron Nadbornik sanoo.

Monikulttuurinen yhteisö

Synagogan aulassa nuori mies syöttää vauvaa tuttipullosta, ja vieressä nainen penkoo hoitolaukkua. Puheenjohtaja vaihtaa nopeat kuulumiset englanniksi.

Suurin osa Suomen 1 800–2 000 juutalaisesta on Venäjältä tsaarinaikana saapuneiden juutalaisten jälkeläisiä, mutta joukossa on myös viime vuosikymmeninä Suomeen tulleita maahanmuuttajia. Heitä työskentelee muun muassa IT-alalla.

”Tulijoiden määrät eivät ole isoja, mutta muuttoliikkeen seurauksena koulumme oppilaat edustavat noin 15 äidinkieltä. Yhteisömme on todella monikulttuurinen”, Yaron Nadbornik kertoo.

Nadbornikin isoisän isoisä, jalkaväen sotilas Haim Nadbornik saapui Suomeen vuonna 1860 tsaarin armeijan sotilaana. Armeijapalveluksen päätyttyä hän aloitti Helsingin keskustassa narinkka- eli torikauppiaana, kuten monet muutkin sen ajan juutalaiset.

Myöhemmin suvussa on ollut yrittäjiä, urheilijoita ja muuta toimeliasta väkeä. Yaron Nadbornik on kauppatieteiden maisteri ja toimii päivätöissä kiinteistöalalla hankintajohtajana.

Suomen juutalaisista reilu puolet kuuluu juutalaiseen seurakuntaan, joita on maassamme kaksi, Helsingissä ja Turussa. Nadbornikista tuli Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja 29-vuotiaana vuonna 2010.

Vuonna 2015 hänet valittiin Suomen juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtajaksi, tiettävästi modernin ajan nuorimpana kansallisen juutalaisyhteisön johtajana maailmassa.

Siinä välissä seurakunnat olivat saaneet myös uuden rabbin Simon Livsonin, joka on Nadbornikia kaksi vuotta nuorempi. Muiden maiden juutalaisyhteisöihin verrattuna Suomessa juutalaisten asiat ovatkin nyt poikkeuksellisen nuorissa käsissä.

”Näin voi sanoa. Yleensä meillä aloitetaan näissä tehtävissä 60-vuotiaana”, Nadbornik hymähtää.

Huoli tulevista polvista

Puheenjohtajan tehtävä on luottamustoimi, mutta Yaron Nadbornik kertoo käyvänsä Malminkadun keskuksessa lähes päivittäin. Usein kyydissä tulevat omat lapset, tytär ja poika, jotka käyvät keskuksessa toimivaa juutalaista koulua.

Puheenjohtajana Nadbornikia on luonnehdittu uudistajaksi. Hän hakeutui tehtävään, koska oli huolissaan nuortentoiminnan vähäisyydestä. Myös lapsiperheet tuntuivat vieraantuneen seurakunta­- yhteisöstä.

Kummallakin osa-alueella on nyt päästy eteenpäin. Lapsiperheiden uudesta sitoutumisesta kertoo se, että juutalaisen koulun ja päiväkodin lapsimäärät ovat kasvaneet. Koulussa on mahdollista suorittaa luokat 1–9, ja oppilaita on nykyään noin sata.

Myös monet seka-avioliittoperheet, joissa vain toinen vanhempi on juutalainen, lähettävät lapsensa juutalaiseen kouluun.

Tavallisten kouluaineiden lisäksi oppilaat oppivat hepreaa sekä juutalaisten uskontoa ja historiaa.

”Tavoitteemme on, että nuorista tulee aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, ja että he arvostavat juutalaisuutta tärkeänä asiana elämässään”, Nadbornik sanoo.

Synagogan, koulun ja päiväkodin lisäksi kiinteistössä toimii juutalainen kulttuurikeskus. Lisäksi seurakunta ylläpitää kahta juutalaista hautausmaata sekä vanhusten palveluyksikköä. Nadbornik huolehtii, että kaikki rullaa asianmukaisesti.

”Puheenjohtajana oleminen on kuin olisi pienen kylän pormestari.”

Euroopan syna­gogaiskujen vuoksi myös suomenjuutalaiset ovat joutuneet kiinnittämään turvallisuuteen lisähuomiota. ”Terroristi on ihminen, joka on epäonnistunut mielekkään arjen rakentamisessaan”, Yaron Nadbornik kiteyttää.

Euroopan syna­gogaiskujen vuoksi myös suomenjuutalaiset ovat joutuneet kiinnittämään turvallisuuteen lisähuomiota. ”Terroristi on ihminen, joka on epäonnistunut mielekkään arjen rakentamisessaan”, Yaron Nadbornik kiteyttää. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Olennaista hyvä elämä

Seinän takaa kuuluu hepreankielistä laulua. Miesryhmä opiskelee Tooraa eli viittä Mooseksen kirjaa.

”Laulamalla asiat jäävät paremmin mieleen”, Yaron Nadbornik selventää.

Hän itse pyrkii osallistumaan synagogalla arkiaamuisin järjestettäviin rukoushetkiin sekä lauantain sapattijumalanpalveluksiin. Muuten hän ei pidä itseään erityisen uskonnollisena ja sanoo, että ”voisi tehdä enemmänkin”.

Vaikka suurin osa Suomen juutalaisista on maallistuneita ja arjessa tapahtuva yksityinen hartaudenharjoitus on vähäistä, maamme juutalaisseurakunnat ovat käytännöiltään varsin perinteisiä. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että jumalanpalveluksissa miehet ja naiset istuvat erillään.

Nadbornikin mukaan nykyjuutalaisuudessa olennaista on hyvä elämä. Se, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen, ei ole keskeinen teema.

”Meillä pohditaan paljon sitä, miten eletään ihmissuhteissa ja hoidetaan erilaisia ihmissuhteisiin liittyviä asioita. Elämä pitää elää hyvin.”

”Juutalainen on juutalainen, uskoopa hän Jumalaan tai ei.”

Osa juutalaiseen uskontoon kuuluvista käskyistä, kuten sapattilepo, on helppo yhdistää hyvään elämään. Kaikissa asioissa yhteys ei kuitenkaan ole yhtä ilmeinen.

Vaikea ympärileikkausaihe

Raamatun alkulehdillä kerrotaan, kuinka Jumala – Jahve – solmi Aabrahamin kanssa liiton ja antoi tälle käskyn, joka koskee myös tulevia sukupolvia: ”kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi”.

Ympärileikkauksessa peniksen esinahkaa poistetaan niin, että elimen kärki jää paljaaksi. Käytäntö puhutti Suomessa viime syksynä, kun eduskunta käsitteli tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävää erillislakia vaativaa lakialoitetta. Osa kansanedustajista vaati myös poikien rituaalisen ympärileikkauksen kieltämistä. Juutalaisuuden lisäksi käytäntö on tärkeä osa islaminuskoa.

”Valtaosa ympärileikkauksen vastustajista tuntuu olevan ihmisiä, joiden elämää asia ei koske millään tavalla”, Nadbornik sanoo.

Hän itse pitää ympärileikkauksen fyysisiä vaikutuksia vähäisinä, vaikka osa suomalaisesta lääkärikunnastakin on asiasta eri mieltä.

”Meidän mielestämme ympärileikkausta pitäisi operaationa verrata viisaudenhampaiden poistamiseen eikä tyttöjen sukuelinten silpomiseen, kuten keskustelussa nyt tehtiin.”

Holokaustin pitkä varjo

Suomen juutalaisyhteisön piiristä on noussut useita julkisuuden henkilöitä, kuten toimittaja Ruben Stiller, jääkiekkoilija Kim Hirschovits, jalkapalloilija Roni Porokara, kansanedustaja Ben Zyskowicz, näyttelijä Seela Sella, laulaja Marion Rung ja räpmuusikko Dan ”Uniikki” Tolppanen.

Tolppanen oli aikanaan Nadbornikin päiväkoti- ja koulukaveri.

”Olen opettanut kolmevuotiaalle Danille, miten ulkohaalari puetaan päälle”, Nadbornik muistaa.

Suomessa pelkästään yhden rasistisen järjestön lakkauttamisella on ollut todella hyvä vaikutus.

27. tammikuuta vietetään toisen maailmansodan aikaisen juutalaisten joukkotuhon, holokaustin, muistopäivää. Myös moni suomenjuutalainen perhe menetti tuhoamisleireillä sukulaisiaan tai ystäviään.

Puheenjohtajakaudellaan Nadbornik on ollut vakiohaastateltava uutisissa, joissa on tarkasteltu antisemitismiä eri maissa. Nyt hänellä on Suomen tilanteesta hyviä uutisia.

”Viime vuonna häirintää oli meillä aiempaan nähden hämmästyttävän vähän. Sen jälkeen, kun Turun hovioikeus lakkautti äärioikeistolaisen Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen vuonna 2018, netin vihapuhetta on ollut vähemmän, ja viime vuonna korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen myös keskukseemme kohdistunut häirintä ja ilkivalta vähenivät.”

”Toki koronapandemiakin on varmasti vaikuttanut asiaan, ja lisäksi poliisit ovat päivystäneet paikalla aiempaa enemmän.”

Joulukuussa Nadbornik oli Ruotsin valtiopäivien kuultavana. Sikäläiset juutalaisjärjestöt ovat ajaneet rasististen järjestöjen kieltoa myös Ruotsiin.

”Suomessa pelkästään yhden rasistisen järjestön lakkauttamisella on ollut todella hyvä vaikutus. Nyt haluamme saman vaikutuksen myös muihin Pohjoismaihin.”

Lue myös: Ei aseita synagogan vartijoille – Helsingin juutalainen seurakunta käyttää 200 000 euroa vuodessa turvallisuuteen

X