Susannan uupumuksen syy ei ollutkaan psyykkinen, vaan home ja jauhot

Susanna Keskinen joutui terveytensä romahdettua luopumaan työstään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Kuulin usein, että taitaa Keskisen rouvan korvien välissä olla jotakin, kun koko ajan keksii itselleen oireita”, Susanna Keskinen muistelee ahdistavia ja synkkiä vuosiaan.

Susanna Keskinen joutui terveytensä romahdettua luopumaan työstään.
(Päivitetty: )
Teksti:
Tomi Olli

Lappajärven rantamaisemissa kävelee huojentunut nainen. Hän on Susanna Keskinen, 43, joka on juuri saanut päätökseen merkonomiopinnot ja aloittanut työt golfseuran toimistossa. Muutamia vuosia sitten Keskisen tunnelmat olivat täysin mustat. Silloin lounaskahvilaa emännöinyt Susanna sairastui homeen aiheuttamaan jauhoallergiaan ja astmaan. Siitä alkoi helvetti.

Keskinen alkoi oireilla vuonna 2010. Hän oli jatkuvasti väsynyt ja uupunut, välillä hän oli myös hyvin huonovointinen. Yrittäjänä hän luuli kaiken johtuvan pelkästään kovasta työtahdista ja rasituksesta.

”Lopulta pelkäsin sairastavani jotain todella vaarallista, sillä oireisiin yhdistyivät myös hengitysvaikeudet. En kyennyt enää nukkumaan vaakatasossa, sillä ahdistus rinnassa kävi sietämättömäksi.”

Samana vuonna 2010 myös Keskisen emännöimässä kiinteistössä alkoivat ongelmat.

”Huomasimme, että kiinteistössä haisi pahalta, vaikka emme osanneet sanoa mistä haju tuli. Lopulta kiinteistöä tutkittiin ja sieltä löydettiin hometta. Samalla talo laitettiin remonttiin”, Keskinen kertoo.

Kierre pahenee

Susanna Keskinen otti tiedon kahvilan remontista huojentuneena ja helpottuneena vastaan. Edessä oli tervetullut tauko voimien keräämistä varten. Tauon aikana hän sai uutta tarmoa ja puhtia, mutta kun kahvila avautui uudelleen keväällä, karu todellisuus iski.

”Väsymyksen oireet palasivat muutaman työpäivän jälkeen. Työtoverini kehotti vilkaisemaan peiliin, sillä näytin hänen mielestään erittäin sairaalta.”

Keskinen hakeutui työterveyslääkärille, koska hänen leposykkeensäkin nakutti tuohon aikaan toisella sadalla.

”Olin kovin huolissani terveydestäni. Edellisen syksyn möröt vyöryivät ylleni täydellä voimalla. Pahin fyysinen ongelma oli uudelleen alkanut hengenahdistus.”

”Yrityksen ovet olivat suljettu asiakkailta, mutta kävin keittiössä leipomassa. Kesken leipomisen kieleni alkoi turvota voimakkaasti. Hakeuduin välittömästi lääkäriin, jolta sai kiellon mennä kiinteistöön. Samalla kellot soivat päässäni, aloin epäillä työpaikallani olevan edelleen hometta tai muita vaarallisia ongelmia.”

Oireet selittyvät

Kun Keskinen hakeutui yksityislääkärille, hänen oireensa otettiin vakavasti.

”Lääkäri totesi, ettei yrittäjiä tule vastaanotolle kuin pää kainalossa. Niinpä minulle tehtiin kokeita, joiden jälkeen minulla todettiin astma.”

Hieman myöhemmin lääkäri heitti ilmaan ajatuksen Keskisen jauhoallergiasta. Hän itse ei sitä uskonut.

”Ajattelin, että eihän se ole mahdollista, sillä olen aina leiponut. Jauhoaltistus näytti kuitenkin asian todeksi.”

Keskinen ei ollut myöskään ainoa oireista kärsivä. Koska yrityksen emäntä ei kyennyt olemaan työpaikalla, työntekijät hoitivat lounaskahvilaa. Pian oli kuitenkin edessä ovien sulkeminen.

”Työntekijät alkoivat oireilla saaden muun muassa hengenahdistusta. Samoja merkkejä ilmeni asiakkaillakin.”

”Pelkkää kuvittelua”

Vaikka oireista kärsivät niin yrityksen emäntä, työntekijät kuin asiakkaatkin, kaikki eivät tahtoneet uskoa, että ongelmat olivat todellisia.

”Kuulin usein, että taitaa Keskisen rouvan korvien välissä olla jotain pahasti vialla, kun koko ajan keksii ja kuvittelee uusia vaivoja sekä oireita. Tällaiset kommentit tutuivat todella pahalta, koska tulevaisuuteni ja työkykyni olivat vaakalaudalla.”

”En kyennyt tekemään mitään hengästyttävää. Olin uupunut, ja myös masennus otti yhä enemmän valtaa. En myöskään saanut mistään korvauksia, sillä vakuutukseni eivät riittäneet ongelmien hoitoon.”

Myöskään kiinteistön omistajat eivät olleet Susanna Keskisen tukena.

”He kuuluivat päinvastoin niihin, jotka epäilivät oireitani. Lopullisten diagnoosien jälkeen he aloittivat täydellisen hiljaiselon, eivätkä enää kommentoineet mitään.”

Keskisellä riitti kuitenkin huumoria käsitellä ilkeitä kommentteja.

”Tuumasin epäileväni itsekin mielenterveyttäni. Päässä on oltava pakostakin jotain vikaa yrittäessäni jääräpäisesti paiskia hommia homeisessa kiinteistössä.”

Uusi kahvila

Keskinen sai sairauslomalla voimia ja päätti vuoden 2011 lopulla perustaa uuden lounaskahvilan Lappajärven keskustaan.

”Sain ilmaa siipieni alle, ja tein ratkaisun uudesta yrityksestä. Ajattelin, ettei jauhoallergiakaan ole este, sillä käytän gluteiinittomia jauhoja. En epäillyt lainkaan, etten kykenisi pyörittämään yritystä.”

Keho ei kuitenkaan kestänyt rasitusta.

”En yksinkertaisesti jaksanut, voimani eivät riittäneet. Samalla kävi selväksi, etten kestä minkäänlaisia jauhoja.”

Työntekijöiden jatkaessa lounaskahvilan arkea, Keskinen työskenteli paikallisen golfseuran ravintolassa. Nekin hommat jäivät pian.

”Ambulanssi joutui käymään paikalla useamman kerran antamassa minulle hengitystä helpottavaa lääkettä. En ollut työkykyinen.”

Kun Keskinen joutui luopumaan töistään, hänen maailmansa kaatui.

”Itku tuli monet kerrat. Tunsin etten kykene mihinkään, eikä minua tarvita missään. En halunnut nähdä ihmisiä, vaan enemmänkin eristäytyä. Mietin myös miten selviämme, sillä miehelläni ja minulla on kolme lasta.”

”Olin siinä kunnossa, etten kyennyt tekemään kotiaskareitakaan. Mielialani oli välillä todella kireä, olin hetkittäin kuin perseelle ammuttu karhu läheisiäni kohtaan.”

Lopulta oli edessä lounaskahvilan myyminen.

”Se oli todella kova paikka. Onneksi yritys päätyi hyviin käsiin ja jatkaa nyt toimintaansa.

Koulutuksesta voimaa

Yhtenä päivänä Kansaneläkelaitokselta tuli kirje, jossa ehdotettiin työkyvyttömyyseläkettä.

”Se oli uusi isku. Tunsin itseni jälleen täysin turhaksi. Mietin, olenko todella niin kelvoton, ettei minusta ole kuin eläkkeelle.”

Keskinen sai lopulta onnekseen tilaisuuden opiskella uuteen ammattiin.

”Vakuutuskuntoutus selvitti syksyllä 2013 mahdollisuuttani kouluttautua uuteen ammattiin. Olin tuolloin viikon kartoituksessa, missä tutkittiin työkykyäni.”

”Kävi ilmi, että uusi ura on mahdollinen. Tieto antoi minulle suunnattomasti voimaa. Tunsin, että minullakin on taas merkitystä.”

Nyt Keskinen on tuore merkonomi. Opinnot päättyivät toukokuun lopussa.

”Meno on aivan toisenlaista kuin vaikkapa kaksi vuotta sitten. Olen päässyt jaloilleni, ja elämä maistuu.”

Keskinen ei ole menneistä katkera.

”En voi muuttaa tapahtunutta. Kaunan kantaminen ei myöskään auta mitään. Ajattelen kaikella olevan tarkoituksensa ja pyrin kääntämään koettelemukset voimavaroiksi. Olen kiitollinen veneeni käännyttyä myötätuuleen.”

”Kannustan myös muita erilaisten vaikeuksien kanssa kamppailevia jaksamaan eteenpäin. Vaikka maailma näyttäisi synkältä, alkaa joskus varmasti valoisampi päivä.”

Susanna Keskisellä riittää pysyviksi jääneistä vaivoistaan huolimatta huumoria.

”Hajuaistini on erinomainen, sillä se herkistyi. Tunnistan esimerkiksi homeen välittömästi niin nenälläni kuin hengityksessäni. Voisinkin tulevaisuudessa ryhtyä vaikka jonkinlaiseksi vainukoiraksi”, Keskinen nauraa.

X