Talkoot avuksi! Minna organisoi roskankeruutalkoita ja puhdistaa vapaaehtoisten kanssa ryteikköjä – ”Moni kiittää meitä työstämme”

On aurinkoinen huhtikuinen kevätsää, ja lehtien ja roskien lomasta nousee jo terhakkaasti krookuksia ja leskenlehtiä. Seitsemän naista ahkeroi roskapihtien kanssa pienessä ryteikössä alakoulun lähellä. Välillä kuuluu lähes ihastuneita huudahduksia, ihan kuin olisi löytynyt aarteita. Todellisuudessa roskapihteihin tarttui muun muassa pahvimukeja, muovirasioita, farkut ja metallinen ovenkahva. Talkoot tuottavat tulosta ja tunnissa jokaisen iso jätesäkki on jo piripintaan täynnä roskia.

Malmin seutu siistiksi roskista -ryhmä sai alkunsa Facebookin Malmi-ryhmän keskustelusta viisi vuotta sitten. Keskustelijat pohtivat roskaista kaupunkiympäristöä ja päättivät yhteistuumin ryhtyä toimiin asiassa.

”Olin jo vuosia luonnossa liikkuessani noukkinut vastaan tulleet roskat, mutta talkookaverit toivat hommaan uutta puhtia. On todella ­innostavaa toimia yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa. Jo samalla viikolla ryhdyimme tosi toimiin Malmin sairaalan takana olevassa roskaisessa metsikössä. Seuraavana vuonna laskimme keränneemme yli 200 isoa jätesäkillistä roskaa”, Minna Mäkinen muistelee.

Talkoot yhdistävät ja innostavat roskia keräämään omalla ajallaankin

Roskaprikaatissa on nyt yli 250 jäsentä, joista aktiivisia talkoilijoita on muutamia kymmeniä. Lisäksi monet ploggaavat roskia oman aikataulunsa mukaan itsekseen iltakävelyllä, koiralenkillä tai lapsen kanssa puistossa ollessa. Moni on ostanut lapselle omat pienet roskapihdit, mikä on mitä mainiointa asennekasvatusta.

Talkoita järjestetään Malmin seudulla Helsingissä useita kymmeniä vuosittain, ja kesäisin lähes joka viikko. Talkookausi aloitetaan keväällä lumien sulamisen jälkeen ja syksyllä kausi päättyy lumen tuloon.

”Osa tykkää talkoilla sosiaalisesti ryhmässä. Porukassamme suurin osa on naisia, joita yhdistää rakkaus luontoon ja halu pitää oma lähiympäristö siistinä. Kun minä järjestän talkoot, menemme metsiköihin ja ryteikköihin, joita ei muuten hoidettaisi.”

Kätevät pihdit auttavat roskienkerääjää

Ryhmä organisoi itse toimintansa ja päättää, minne menee. Yleensä talkoot kestävät kaksi tuntia, sillä ei ole tarkoitus uuvuttaa ketään näännyksiin. Sitä paitsi jokaisen täytyy vielä jaksaa kantaa jätesäkkinsä kaupungin molokiin eli syväkeräysastiaan. Niitä ei ole ihan joka nurkalla.

”Olemme roskia kerätessämme aika lähellä toisiamme, ja siihen homman hauskuus perustuukin. Voimme keskustella ja havainnoida yhdessä, että katsokaa, mitä taas löytyi”, Minna Mäkinen kertoo.

Roskia ei poimita kyykistellen, sillä se olisi selälle raskasta. Apuna on helposti yhdellä kädellä käytettävät roskapihdit.

”Kun pihtejä kokeilee kerran, niiden käytöstä ei luovu. Meillä jokaisella on omat pihdit, ja minulta satunnainen talkoilija saa lainapihdit. Monet meistä ovat myös Helsingin kaupungin puistokummeja, jotka saavat kaupungilta roskapihdit, huomioliivit ja vakuutuksen ploggailureissuille.”

Puistokummiksi voi ilmoittautua kaupunkiympäristön asiakaspalvelussa, ja kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori on puistokummien yhteistyökumppani. Kaupunki järjestää kerran vuodessa yhteisen tapahtuman puistokummeille.

”Toivomme lisää porukkaa tähän tärkeään ympäristötyöhön, sillä roskat eivät lopu koskaan. Malmilaiset yritykset ovat sponsoroineet meille ryhmän omat huomioliivit ja työhanskat. Viheralueita hoitavalta Helsingin kaupungin Staralta saamme pyydettäessä jätesäkkejä. Heiltä voi myös tilata jätteiden poisviennin, jos lähistöllä ei ole julkisia molokeja, tai jos roskaa on niin paljon, että vapaaehtoiset eivät jaksa raahata niitä lähimmälle molokille.”

Roskia vuosikymmenten takaa

Monelle meistä ei tulisi mieleenkään heittää roskia maahan, vaan karkkipapereita säilötään taskussa, kunnes seuraava roskakori tulee vastaan. Mutta miksi jotkut ihmiset roskaavat estoitta? Minna Mäkisellä ei ole tähän vastausta eikä hän pysty edes arvaamaan roskaajan prototyyppiä, sillä roskaajissa on kaikenlaisia ihmisiä.

”Ei tulla ajatelleeksi tai ei viitsitä kantaa lähimpään roskikseen. Moni arvelee ’jonkun muun’ kuten vaikkapa kaupungin työntekijän keräävän roskat. Yleisiä roskiksia saisi olla tiuhemmin, mutta toisaalta roskaajat tiputtavat roskan maahan, vaikka roskis olisi metrin päässä.”

Mediasta tulvii koko ajan tietoa ympäristöasioista, mutta siitä huolimatta kaikki eivät ole sisäistäneet, kuinka pienillä toimilla voi vaikuttaa ympäristön siisteyteen.

”Yksi tärkeimmistä teoista on se, että ei itse roskaisi. Meille joskus huomautellaan, että kyllä kaupunki roskat siitä siivoaa, ja sen takiahan me maksamme veroja.”

Mutta roskaajat ovat nopeampia kuin staralaiset. Teiden varsilla on paljon roskaa, sillä autojen ikkunoista heitetään niin muovipulloja kuin pahvimukeja.

”Syömiseen ja juomiseen liittyvät asiat ovat yleisimpiä roskia: oluttölkit, pahviset kahvimukit muovikansineen ja erilaiset einespakkaukset. Tupakantumppeja ja askeja on paljon, huumeruiskuja jonkin verran. Me laitamme sekajätteet omiin säkkeihinsä, ja kierrätyskelpoisen lasin ja metallin kierrätämme erikseen.”

Roskia jopa 1960-luvulta

Mutta metsiköissä ja syrjemmissä luontopaikoissa on erilaista, historiallista roskaa. Minna kertoo ryteiköistä löytyneen jopa 1960- ja 70-luvun roskaläjiä, eräänlaisia maastokaatopaikkoja.

”Mielenkiintoisimmat roskat ovat kuin aikamatka 50 vuoden taakse. Saamme esille jotain, joka ei ole ollut päivänvalossa vuosiin. Esimerkiksi lapsuudesta tutun tuotemerkin: Valintatalon muovikassi tai maitopussit, joita ei ole 70-luvun alun jälkeen käytetty.”

Vanha kotitalousjäte ei ole maatunut eikä mennyt miksikään. On muovipusseja, elintarvikepakkauksia, leipä-, juusto- ja makkarapakkauksia, kenkiä, tekstiilejä, rikkinäisiä astioita ja leluja, lääkepurkkeja, kosmetiikkapulloja ja peltipurkkeja.

”Vanhaa, hyväkuntoista muovia löytyy maastosta todella paljon. Muovi ei maadu vaan silppuuntuu mikromuoviksi, ja se säilyy luonnossa kauan. Se pistää kyllä ajattelemaan, että roskamme ovat täällä kauan sen jälkeen, kun ihmisistä on jo aika jättänyt.”

Käden jälki näkyy

Toki lisääntyvät roskat harmittavat, mutta kukaan ryhmäläisistä ei kyynisty. Ei vapaaehtoistyötä jaksaisi, jos siitä tulisi paha mieli.

”Meidän ryhmämme ei voi pelastaa koko maapalloa, mutta teemme voitavamme täällä Malmilla. Roskia keräämällä annamme myös esimerkkiä ja vaikutamme ohikulkijoiden asenteisiin. Moni kiittää meitä työstämme.”

Minna kehuu maastosta roskien poimimisen olevan tehokasta hyötyliikuntaa, jossa luonnon terveysvaikutukset ja sosiaalinen yhdessäolo piristävät mieltä. Porukalla on hauskaa yhdessä.

”Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa asioi­hin. Moni meidän ryhmästämme on lähtenyt mukaan myös Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen nimissä järjestämiini vieraslajitalkoisiin. Kitkemme jättipalsamia, joka on haitallinen ja tehokkaasti leviävä vieraslaji. Yksi kasvi voi tuottaa useita tuhansia siemeniä ja räiskii ne metrien päähän. Myös vieraslajitalkoista tuomme aina jätesäkillisen roskia pois.”

Minna Mäkinen kuvailee paikallisuuden olevan vapaaehtoistoiminnassa tärkeää, sillä roskatalkoisiin lähdetään yleensä helpommin, jos ne ovat lähellä omaa lähiympäristöä. Monissa Helsingin kaupunginosissa on aktiivisia roskaryhmiä, mutta lisääkin mahtuisi.

”Ilmastonmuutosta kuvaillaan globaalina kohtalon kysymyksenä, mutta konkreettinen pienen ihmisen tapa vaikuttaa siihen omalta osaltaan on esimerkiksi siivota omaa elinympäristöään. Meillä kaikilla on vastuu siitä, millaisena jätämme maapallon tuleville sukupolville.”

Roskien määrä tehdään kuvien kautta näkyväksi

Talkoot lähenevät loppuaan, ja lopuksi saalis kuvataan ja se jaetaan Facebookissa ryhmän omilla sivuilla ja paikallisessa Malmi-ryhmässä. Roskasaaliiden dokumentoinnin merkitys on se, että roskien määrä tehdään kuvien kautta näkyväksi.

Mielenkiintoisimmat ja kummallisimmat löydöt nostetaan kuvissa roskasäk­kien eteen. Vanhoissa roskalöydöissä saattaa löytyä kauniita posliinisia astianpaloja, vanhoja pullonkorkkeja ja lasipulloja.

”Tässä näkee oman käden jäljen todella konkreettisesti. Jokainen meistä tietää tekevänsä merkityksellistä työtä. Emme koskaan harmittele sitä, että keräämme toisten heittämiä roskia, vaan tärkeintä on saada ne pois luonnosta.”

Talkoiden jälkeen kaikilla on hyvä mieli, ja tyytyväisyys omasta panoksesta on niin mahtava, että sellaista ei voisi ostaa edes rahalla. Tämä on mielekästä vapaa-ajan toimintaa yhdessä samanhenkisten kanssa.

”Teen toimistotyötä, ja tämä on sille hyvää vastapainoa. Hyvä, että Yle on lähtenyt mukaan kampanjoimaan roskienkeruun puolesta, sillä tätä hommaa riittää kaikille. Raportoimme keräämämme jätesäkit Ylen Miljoona roskapussia –kampanjaan.”

Erityisen tyydyttävää on talkoiden päätteeksi saada tiputtaa roskasäkit molokin kitaan. Minna toivoo, että samanlainen vapaaehtoistyö yleistyisi kaikkialla – kun roskaakin on joka paikassa.

Lue myös: Puhdas ympäristö ei ole itsestäänselvyys – Jenni Haukio: ”Osallistumme itsekin roskien keräilyyn lähiympäristössämme”