Tangonuori Henri Jokinen kulkee kohti unelmaa – Korona muutti kevään suunnitelmat
Henri Jokinen, 16, kruunattiin tangonuoreksi ja kesällä piti olla 30 keikkaa. Koronapandemia muutti suunnitelmat, mutta unelmaan se ei ole vaikuttanut.
Tangokuninkuudesta haaveileva Henri on tottunut tarttumaan työhön. Koronakeväänä hän paiski töitä traktorilla pelloilla. Haaveissa on kuitenkin saada ammatti laulamisesta. Kuva: Sara Pihlaja
Kolmevuotias Henri Jokinen on leikkimässä mummillaan ja taatallaan sillä aikaa, kun vanhemmat ovat töissä. Isovanhempien sängyn takaa kuuluu pikkuautojen pärinää, joka vaihtuu pian lauluksi.
Taata tunnistaa laulun olevan Pate Mustajärven Ukkometso. Henri osaa laulun ulkoa, mutta kirosanojen kohdat ovat vaikeat: niissä sanat menevät sekaisin. Taapero laulaa kappaletta niin vakuuttavasti, että nykyään jo edesmennyt taata toteaa vaimolleen enteelliset sanat: tuosta pojasta tulee vielä laulaja.
Ensimmäinen voitto
12 vuotta myöhemmin läheiset kannustavat Henriä ilmoittautumaan mukaan Seinäjoen Tangomarkkinoiden Satumaa-laulukilpailun 14−17-vuotiaiden sarjaan. On kevät 2019. Henri on käynyt jo muutaman vuoden laulutunneilla, mutta ujous on estänyt osallistumasta aiemmin kilpailuihin.
Laulukokemusta on kertynyt lapsesta saakka monenlaisista pienistä tilaisuuksista, kuten koulujen joulu- ja kevätjuhlista ja tuttujen syntymäpäiviltä. Ensimmäinen tanssilavakeikka kotikonnuilla Häijään Tanssikrouvilla Pekkaniskan Poikien kanssa on sekin kerännyt kiitosta.
Viimeisenä ilmoittautumispäivänä Henri Jokinen rohkaisee mielensä ja täyttää osallistumishakemuksen – jos ei muuta, niin kokemusta ja ehkä varmuuttakin karsinnasta saa, hän ajattelee.
Henri etenee karsinnoista ensin semifinaaliin ja lopulta finaaliin asti, jonka hän voittaa Seinäjoella heinäkuussa 2019. Vuoden tangonuori saa päähänsä kruunun voiton merkiksi.
”Kilpailun voittaminen toi tunnettavuutta ja voiton jälkeen minua alettiin kysyä esiintymään muuallekin kuin kotiseudulle. Se on tuntunut hyvältä”, Henri Jokinen sanoo.
Sittenkin ruohonleikkuuta
Laulajanura saa hyvän alun. Ennen kuin koronaepidemia alkoi, Henrillä oli täksi kesäksi sovittuna jo kolmisenkymmentä tanssikeikkaa eri puolille Suomea. Keväälläkin esiintymisiä oli määrä olla miltei joka viikonloppu.
”Ajattelin, että tänä vuonna en enää leikkaisi kesätyökseni ruohoa tai olisi kiireapuna isäni ja setäni huoltoasemalla Häijään Nesteellä, mutta toisin kävi”, Henri kertoo.
Peruskoulunsa tänä keväänä päättänyt nuori kertoo, että esiintymiset peruuntuivat mutamassa päivässä samoihin aikoihin, kun koulussa siirryttiin etäopiskeluun.
”Olihan se hämmentävää. Äkkiä ei voinutkaan liikkua oikein missään, kesäsuunnitelmat haihtuivat ilmaan ja koulupäivät merkitsivät kotona tietokoneen ääressä istumista”, Henri kuvailee.
Nuorukainen ei jäänyt surkuttelemaan tilannetta. Yrittäjäarkea lapsesta asti seuranneena hän sanoo tottuneensa tarttumaan töihin. Toukokuussa Henri teki traktorilla ahkerasti kotitilansa peltotöitä viikonloppuisin ja iltaisin. Myös osa kesästä kuluu traktorin ja kaivurin ohjaimissa. Lisäksi hän on varautunut auttamaan asiakkaita huoltoasemalle: pyyhkimään pöytiä, tiskaamaan, vastaamaan työpaikan soivaan kännykkään tai lisäämään öljyä asiakkaiden autoon.
”Olen myös luvannut leikata nurmikot sekä huoltoaseman pihapiiristä että naapurissa sijaitsevan Säästömarketin alueelta niin kuin olen tehnyt jo monena kesänä”, Henri kertoo.
Vaikka korona siirsi unelmatyön, eli lavakesän, toteutumista ainakin vuodella, unelmaa se ei ole huojuttanut.
”Haaveeni on olla jonakin päivänä tangokuningas. Ainakin kaksi vuotta pitää kuitenkin vielä odottaa, sillä kilpailuun osallistuakseen pitää olla täysi-ikäinen.”
Henri harjoittelee laulamista joka viikko kotinsa lähellä sijaitsevassa Häijään Tanssikrouvissa, jonka tanssit ovat tällä hetkellä kesätauolla. Kuva: Sara Pihlaja
Henri Jokinen tekee työtä unelman eteen
Henri on valmiste tekemään työtä haaveensa eteen. Hän harjoittelee viikoittain kotiaan lähellä sijaitsevassa Häijään Tanssikrouvissa. Traktorissa nuorukaisella soi miltei aina musiikki, usein hän laulaa samalla itse mukana.
”Kun olin kuudennella, mummini huomasi, että paikallisessa opistossa pystyi opiskelemaan yksinlaulua. Koska olin innokas, hän ilmoitti minut tunneille, joilla olen käynyt siitä asti”, Henri kertoo.
Nuorukainen sanoo oppineensa tunneilla paljon hengitystekniikasta ja äänenkäytöstä, joista on ollut jo nyt apua. Äänenmurros Henrillä alkoi jo 13-vuotiaana, nykyään hänen äänilajinsa on basso.
”Ääntäni kuvailtiin viime kesänä tangomarkkinoilla matalaksi ja miehiseksi, mutta itse olen sitä mieltä, että vasta kuluneen vuoden aikana ääneni on alkanut kuulostaa poikaa enemmän mieheltä.”
Yksi osa unelman eteen työskentelemistä on esiintymiskokemuksen hankkiminen. Oman haasteensa siihen tuo ikä, sillä Henri ei vielä pysty kulkemaan itse keikkamatkoja.
”Tai no pari kertaa olen mennyt lähelle traktorilla, mutta ei se pidemmälle keikkamenopeliksi käy.”
Tähän asti kuljettaja on aina löytynyt ongelmitta lähipiiristä: äiti, isä tai isoveli kuljettavat Henriä mielellään esiintymään.
Unelmissa siintää oma bändi.
”Esiinnyn melko usein tietyn bändin solistina, mutta en silti purjehdi keikalle vain laulamaan, vaan kannan bändin soittimia tai äänentoistolaitteita ennen esiintymistä siinä missä muutkin.”
Oman tien kulkija
Koulukavereidensa kanssa Henri sanoo juttelevansa harvoin esiintymisistään – jokunen on tosin käynyt katsomassa hänen esiintymisiään kotilavalla.
”Minua ei silti ole koskaan kiusattu laulamisesta, vaan koulussa on päinvastoin kannustettu”, Henri sanoo.
Henri tietää olevansa moneen muuhun verrattuna erilainen nuori. Laulaminen tanssilavoilla tai peurojen ja hirvien metsästäminen eivät ole yleisiä nuorten harrastuksia. Aika harva äestää tai kylvääkään keväisin monta kymmentä hehtaaria.
Henri on saanut jo tienattua lauluesiintymisillä omaa rahaa, mikä sekin on monelle peruskoulun käyneelle vasta haave. Henrin tavoite on saada jotakin säästöön, joskin merkittävä osa palkkioista menee hänen mukaansa esimerkiksi esiintymisvaatteisiin, sillä Henri haluaa pukeutua siististi.
”Yleensä laitan keikalle kauluspaidan. Kotiväki pesee vaatteeni, mutta silittämisen hoidan itse”, Henri toteaa.
Yhteishaussa keväällä Henri haki opiskelemaan Tampereelle kaupallisia aineita. Jos opiskelupaikka tulee, Henri aikoo kulkea kauppaoppilaitoksessa kotoaan Häijäästä, sillä hän ei halua vielä muuttaa pois lapsuuskodistaan.
”En ole lukija, joten lukio ei siksi tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Mietin pitkään musiikin opiskelua tai kaupallisia aineita, mutta päädyin tähän ainakin tällä erää. Olkoonkin, että toivon, että voisin vanhempana elättää itseni laulajana.”
Henri toivoo, että saa tarttua mikkiin jonakin päivänä hallitsevana tangokuninkaana. Kuva: Sara Pihlaja
Uskalla uskoa unelmaasi
Henri sanoo saaneensa yläkoulun aikana rohkeutta, eivätkä esiintymiset enää juuri jännitä häntä.
”Pieni tutina vatsanpohjassa on tosin hyvä merkki ennen esiintymistä. Viimeistään ensimmäisen laulun aikana se kuitenkin häviää.”
Nuorukainen kiittää lähipiiriään, joka on aina kannustanut häntä.
”Olen oivaltanut, että omaa unelmaansa ei voi saavuttaa, ellei siihen usko itse ja ellei sen eteen ponnistele. Toinen tärkeä oppi on ollut olla oma itsensä.”
”Olen oivaltanut, että omaa unelmaansa ei voi saavuttaa, ellei siihen usko itse ja ellei sen eteen ponnistele.”
Millainen tangonuori sitten ihmisenä on?
”Rauhallinen, huumorintajuinen ja toivottavasti fiksu nuori. Jo isovanhempani korostivat minulle käytöstapoja, kun olin lapsi eli että pitää muistaa esimerkiksi kiittää ja olla toisille ystävällinen.”
Pitkä kuuma kesä
Henri Jokinen kertoo esikuviaan olevan Reijo Taipaleen, Topi Sorsakosken ja Kari Tapion. Hän harmittelee, ettei ehtinyt tavata heistä ketään. Sen sijaan erään suosikeistaan, Simo Silmun, Henrin tapasi viime kesänä ohimennen.
”Toivon, että voisin laulaa tulevaisuudessa monipuolisesta erilaista musiikkia rockista tangoon. Oopperalaulajan urasta en haaveile, mutta Waltteri Torikan laaja-alaisuutta ihailen.”
Poikkeuksellisesta ajanjaksosta huolimatta Henristä tuntuu, että hän elää todeksi taatansa vuosien takaista lausumaa. Seuraavat askeleet kohti ammattilaulajan uraa mies toivoo voivansa ottaa loppukesällä, sillä elokuun lopusta lähtien kalenterissa on taas keikkoja. Sitä ennen edessä on vain jokunen pienempi esiintyminen.
Loppukesää odotellessa on tyydyttävä laulamaan lähinnä omaksi iloksi. Ainakin Tähdet meren yllä kajahtanee jonakin kesäiltana mökillä, kun ilta vaihtuu jo yöksi.
”Tuskin silti tangoa laulan kesätöiden keskellä. Sitä en ihmettelisi, jos jonakin päivänä huoltoaseman nurkilla ajelisi ruohonleikkaaja kuulosuojaimet päässään Popedan Pitkää kuumaa kesää laulaen.”
Lue myös: Tämän videon avulla opit tanssimaan tangoa alle kahdessa minuutissa