Maratonit vaihtuivat tanssin riemuun – Olli Tiuraniemi: ”Pää tyhjenee – se on kuin aasialaista henkisyyttä, maailman kokemista kokonaisvaltaisesti”
Kymmenen vuotta sitten tanssi ei kuulunut Olli Tiuraniemen, 70, elämään. Mutta kun mies jäi eläkkeelle, hän lensi läksiäisistään salsakurssille Havannaan. Nykyään tanssi täyttää Ollin elämän.
Tango soi. Olli Tiuraniemi ottaa parinsa suljettuun tanssiotteeseen ja alkaa viedä. Vaikka tanssi olisi vain painonsiirtoja, läsnä on vahva kohtaaminen ja yhteys toiseen.
Se on Ollista tanssissa parasta.
”Paritanssissa on oltava kehollisesti läsnä. Pää tyhjenee. Se on melkein kuin jotain aasialaista henkisyyttä, maailman kokemista kokonaisvaltaisesti.”
Kun rovaniemeläisen Ollin vaimo kuoli syöpään vuonna 2013, Olli mietti, mitä nyt sitten. Maratoneja harrastanut mies kaipasi vahvemmin ihmisten seuraan. Hän ei ollut aiemmin liiemmin tanssinut, mutta nyt se tuntui hyvältä ajatukselta.
Ensimmäisellä tanssikurssilla hän kuitenkin hoksasi, että tämähän onkin haastavaa.
”Oli niin paljon liikkuvia osia. Piti miettiä viemistä, käsiä, jalkoja, päätä, musiikkia, rytmiä ja maan vetovoimaa.”
Tanssikurssi johti kuitenkin toiseen ja kolmanteen. Jäätyään eläkkeelle Lapin yliopiston viestintäpäällikön toimesta vuonna 2018 Olli suihkaisi suoraan läksiäisistään salsakurssille Havannaan.
”Tykkään riehaantua, mutta tykkään myös tanssin herkkyydestä”
Ollin sydämen on vienyt salsan lisäksi rumba, bolero, cha-cha, tango, valssi, hidas valssi, humppa, fusku ja jopa ruotsalainen bugg, joka oli pitkään hänen inhokkinsa.
Hän pitää paljon perinteisistä suomalaista lavatansseista ja hitaista tansseista. Bugin kanssa hän taisteli, kunnes oivalsi, että syke lähtee kehosta.
”Tykkään riehaantua, mutta tykkään myös tanssin herkkyydestä.”
Olli puhuu paljon siitä, miten tanssi on avannut hänelle toisia maailmoja ja opettanut suhtautumaan omaan kehoon uudella tavalla.
”Nykyajan ihminen elää tiedon varassa. Koen, että tanssi on auttanut minua elämään kuin entisajan ihmiset – suhteessa siihen, mitä en tiedä. Tanssiessa on unohdettava oma ego ja oltava kehollisesti kaikilla aisteilla läsnä maailmankaikkeudessa.”
Hän korostaa, että väärää tapaa tanssia ei ole. Tanssia voi miten vain, sillä jokainen tulkitsee musiikkia omalla tavallaan.
”Tanssin kanssa on kuin minkä tahansa taidemuodon kanssa. Ensin opetellaan säännöt ja sitten aletaan rikkoa niitä. Mitä enemmän tanssii ja oppii kuuntelemaan rytmiä, sitä enemmän pystyy tulkitsemaan musiikkia luovasti ja tekemään vaikkapa rytmirikkoja.”
”Ikääntyvälle keholle tanssi on mitä parasta treeniä”
Alkuvaiheessa Olli kävi Huittisissa Länsi-Suomen opiston paritanssilinjalla kymmenen kuukauden koulutuksen. Siellä hän opiskeli tanssia jopa 40 vuotta nuorempien tuoreiden ylioppilaiden kanssa.
Nykyään hän harrastaa tanssia Napapiirin seuratanssijoissa Rovaniemellä. Koska viikoittaisten harjoitusten päälle tulevat lavatanssit ja vielä tanssikurssit milloin Huittisissa ja milloin leireillä eri puolilla Suomea, voi hyvällä syyllä sanoa, että Ollin koko elämä on yhtä tanssia.
Ollin luovuus kanavoituu myös kirjoittamiseen. Hän on ollut mukana kirjoittamassa kirjaa, näytelmiä ja oopperaa. Kemijoen kulttuurituen tuottama Karvalakkiooppera saa ensi-iltansa syyskuussa Rovaniemellä.
Tanssiakin hän on sanoittanut pitämällä päiväkirjaa tanssiopinnoistaan.
Olli on huomannut, että ikääntyminen ja tanssi sopivat hyvin yhteen.
”Ikääntyvälle keholle tanssi on mitä parasta treeniä. Vanhetessa kehon viisaus lisääntyy, ei vähene.”
Joskus alussa Ollia pelotti olla liki tuntematonta ihmistä. Nyt ihon ja vaatteiden kosketus on hänelle osa tanssin herkkyyttä. Häntä myös hirvitti ajatus siitä, että joku näkee. Tanssin kautta hän on uskaltanut tulla näkyväksi. Nyt hän rohkenee heittäytyä vaikka nuoren naisen kanssa rokin pyörteisiin.
”Jokainen tanssi on ainutlaatuinen kokemus. Vastaus siihen, miksi tulin tälle parketille tänään.”
Juttu julkaistu Vivan numerossa 9/2022.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti