THL:n viestintäjohtaja Marjo Loisa myrskyn silmässä: kun koronatilanne muuttuu päivittäin, voiko sen viestimisessä ikinä onnistua?
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viestintäjohtaja Marjo Loisa aloitti työnsä kevätkesällä, kun koronaepidemian suunnasta ei vielä ollut varmuutta. Asiantuntijoiden ja poliitikkojen ristiriitaisista viruspuheista sataa kritiikkiä niskaan myös viestijöille, mutta Loisasta arvostelu kuuluu asiaan.
Koronan tuomat lisähaasteet eivät ole lannistaneet Marjo Loisaa, päinvastoin hän on tarttunut innolla uuteen työhönsä.
Kun Marjo Loisa toukokuussa aloitti THL:n viestintäjohtajana, hän joutui suoraan syvään päähän. Suomi eli historiallista ja poikkeuksellista kriisiaikaa, joka oli sulkenut maan rajat ja koulut ja ajanut ihmiset koteihinsa.
Rauhallisen kesän aikana Suomi veti henkeä, ja nyt syksyn syventyessä koronatartunnat ovat taas lähteneet pelätysti nousuun. Monella alueella Suomessa eletään epidemian kiihtymis- ja leviämisvaihetta, mutta ihmiset eivät vieläkään tunnu hyvän kesän jäljltä ottavan varoituksia tosissaan.
”Aloittaessani ei mitään varsinaista perehdytysaikaa ehtinyt olla, vaan opiskelin uutta työtäni matkan varrella. Toukokuussa oli ajoittain todella hektistä ja tuntui, että olisi pitänyt olla kolmena kappaleena”, Loisa kuvailee.
Uuden organisaation haltuunottoa vaikeutti se, että THL:ssäkin suurin osa oli siirtynyt etätöihin. Loisa ei päässyt tapaamaan uusia työkavereitaan kasvotusten.
Poikkeuksellinen tilanne ei häntä pelottanut, päinvastoin.
”Tehtävä on mielettömän mielenkiintoinen. Koen, että nimenomaan pääsin, en joutunut, THL:n viestintäjohtajaksi lähihistoriamme suurimmassa kriisissä. On motivoivaa päästä hoitamaan näin isoa asiaa näin keskeiselle paikalle.”
Loisa huomauttaa, ettei hän ole koskaan ollut helpon tien kulkija. Haasteelliset tilanteet opettavat ja kehittävät. Motivaatiota lisää se, että tietää tekevänsä työtä, jolla on joka päivä merkitystä.
”Olen tyyppinä sellainen, että olen parhaimmillani, kun koko ajan tapahtuu paljon eri tasoilla. Minulle kauhukuva olisi olla seisovassa vedessä.”
Kritiikki kuuluu asiaan
Hallituksen ja viranomaisten koronaviestintää ovat monet sanoneet epäselväksi ja poukkoilevaksi.
Arvostelijoiden mukaan päättäjät eivät ole onnistuneet viestimään koronasta selkeästi ja johdonmukaisesti, vaan pieleen on mennyt viestintä niin taudin torjunnasta, karanteeneista, toimista rajanylityspaikoilla, kokoontumisrajoituksista kuin maskisuosituksistakin.
Etenkin hengityssuojaimia koskeneesta viestinnästä on rähisty näihin päiviin asti.
”Kun on näin suuri kriisi päällä, on selvää, että keskeisiä toimijoita myös kritisoidaan, se kuuluu avoimeen yhteiskuntaan. Aina on varaa parantaa. Yleisesti ottaen THL on saanut kuitenkin erittäin hyvää palautetta viestinnästä muun muassa toimittajille ja kansalaisille tehdyissä kyselyissä”, Loisa huomauttaa.
Hän miettii, että epidemiassa tilanne myös muuttuu koko ajan. Tapahtumia ei voi täysin ennakoida, eikä ole edes tarkoituksenmukaista tehdä kiveen hakattuja suunnitelmia. Se taas heijastuu viestintään – tilanteiden muuttuessa äkisti myös tiedonvälityksen on muututtava.
Loisa lisää, että tässä epidemiatilantessa korostuu alueellisten ja paikallisten toimijoiden kuten kuntien, sairaanhoitopiirien ja aluehallintovirastojen rooli, myös viestinnässä. Enää ei ole voimassa poikkeuslakia, vaan päätöksenteko on hajautettu. Tiedottaminenkaan ei ole yksissä käsissä.
75 prosenttia koronaa
Viestintäjohtajan päivissä riittää vauhtia. Loisa sanoo, että tyypillistä työpäivää on vaikea kuvailla, koska sellaista ei ole. Esimerkiksi haastattelupäivänä hän on hoitanut budjettiasioita, puhunut THL:n koronasivuston kehittämisestä ja osallistunut sosiaali- ja terveysministeriön vetämään videopalaveriin. Arkiaamuisin kokoontuviin THL:n covid-19-tilanneryhmän tapaamisiin Loisa osallistuu aina, jos vain ehtii.
”Tyypillistä on ehkä se, että päivät ovat yllätyksellisiä. Koronatilanteessa tapahtuu koko ajan jotain uutta, johon meidän on reagoitava. Tulee jokin iso altistusrypäs tai hallitukselta uusi linjaus.”
Loisa arvelee, että 75 prosenttia hänen työajastaan menee koronan parissa. Muusta tekemisestä on jouduttu nipistämään.
Viestintäjohtajan työ on isojen linjojen vetämistä, ei tiedotteiden kirjoittamista. Loisa johtaa viestintäyksikköä, jonka viestintäpäälliköt johtavat puolestaan tiimejä. Yksikössä on kolmisenkymmentä työntekijää, kuten tiedottajia, verkkotoimittajia, graafikkoja ja markkinointisuunnittelijoita.
Loisa miettii työtään paljon strategian kannalta. Strategiaan sisältyy muitakin hankalia sanoja kuten missio ja visio. Suomeksi sanottuna kyse on ydintehtävästä, arvoista ja tavoitteista.
”Sisäisessä viestinnässä minun tehtäväni on pitää huoli, että organisaatiossamme on jaettu ymmärrys siitä, mihin olemme menossa ja mitä haluamme saada aikaiseksi.”
Tilaisuudesta toiseen
48-vuotias Loisa on ehtinyt saada aikaiseksi jo paljon.
”En ole kuitenkaan koskaan ajatellut, että teen uraa. Olen vain tehnyt töitä. Monia asia elämässäni on ollut sattumasta kiinni.”
Loisa on työskennellyt toimittajana maakuntalehti Etelä-Saimaassa Lappeenrannassa, Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston eli LUT-yliopiston viestintäjohtajana ja ennen THL:ään siirtymistään Ekonomiliiton viestintäjohtajana.
LUTissa pantiin Loisan johdolla uusiksi niin brändi, viestintä kuin markkinointikin.
”Se oli kyllä mielenkiintoista ja jännittävää aikaa. Kun menin LUTiin, siellä oli aika alavireinen tunnelma ja paljon haasteita. Koko yliopiston lakkauttamisestakin oli vihjailtu. Saimme aikaan positiivisen kierteen. Samaan aikaan yliopisto teki isoja loikkia kansainväliseksi tutkimusyliopistoksi.”
Marjo Loisa kertoo, että THL välittää faktaa, kuinka virusta vastaan voi taistella, mutta jokaisella kansalaisella on vastuu omasta käyttäytymisestään. © Mikko Nikkinen
Kahdeksan LUT-vuoden jälkeen Loisa koki, että hän oli hionut brändin niin kirkkaaksi kuin pystyi, eikä hänellä ollut enää annettavaa. Oli aika siirtyä eteenpäin. Loisa valittiin Ekonomiliiton viestintäjohtajaksi ja hän alkoi pendelöidä Lappeenrannasta Helsinkiin töihin.
Loisa kuvailee itseään arvopohjaiseksi ihmiseksi, joka on kiinnostunut ilmastoon sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Miten ihmeessä Ekonomiliitto sopi tähän kuvaan?
”Kovia taloudellisia arvoja kannattavat ekonomit ovat stereotypia. Tosiasiassa ekonomit ovat todella heterogeeninen porukka. Joukossa on paljon sellaisia, joille kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen torjunta tai sosiaaliset kysymykset ovat lähellä sydäntä.”
Ekonomiliitossa Loisaa kiinnosti erityisesti vaikuttamistyö. Kahden vuoden kuluttua oli taas aika katsella uusia mahdollisuuksia.
”Jännää, miten elämässä tapahtuu asioita. THL:n viestintäjohtajan paikka sattui tulemaan avoimeksi juuri sopivaan aikaan.”
Lappeenranta, Helsinki
Ulkopuolisin silmin Loisan arki vaikuttaa varsin kuormittavalta. Joka toisen viikon hän työskentelee Helsingissä ja asuu siellä kakkosasunnossaan ja joka toisen viikon hän tekee etätöitä Lappeenrannan kodistaan käsin.
Loisan 14-vuotias poika asuu vuoroviikoin äidillään ja isällään.
”Poikani on erityislapsi ja kuuluu covid-19-taudin riskiryhmään. Siksi en tällä hetkellä kulje junalla Helsinkiin vaan ajan omalla autolla. Autoilu on ollut ihan mukavaa valoisaan vuodenaikaan, mutta katsotaan, kuinka käy, kun tulee pimeää ja kylmää.”
Paketti on iso, Loisa myöntää. Mutta Helsinki-viikkoina, kun poika on isällään, jää Loisalle aikaa palautua.
”Onhan tämä sellaista tasapainottelua. Vapaa-ajan ongelmia ei ole. Toisaalta koen, että saan parhaat puolet molemmista kaupungeista: Helsingissä tuoksuu kahvi, kun ohitan Meiran paahtimon matkalla asunnolleni, ja Lappeenrannassa ajan kotiin pitkin Saimaan rantoja.”
Poikansa vuoksi Loisa on viettänyt suojattua elämää epidemian alusta asti. Keväällä he eristäytyivät kotiinsa pariksi kuukaudeksi. Loisa välttää väkijoukkoja ja on muun muassa lopettanut kuntosalilla käymisen.
Tutkitun tiedon puolesta
Monesti Loisalta kysytään, onko THL:ssä ennustuspallo, joka kertoisi, kuinka kauan epidemia kestää.
”Eihän meillä sellaista ole”, hän hymähtää.
”Olennaista on, että meillä on selkeät perusviestit, jotka menevät kansalaisille perille. Näin he voivat omilla toimillaan vaikuttaa epidemian kulkuun.”
”Tällaisena aikana on aivan erityisen tärkeää, että tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat faktat saadaan ihmisten tietoon.”
THL:llä on aineistopankki, josta kuka tahansa pääsee hakemaan materiaalia. Loisa huomauttaa, että Suomessa ei varmasti ole kolkkaa, jossa ei olisi printattuna THL:n tuottamia käsienpesuohjeita. Myös Koronavilkun ahkerasta käyttöönotosta hän iloitsee.
Elämme totuudenjälkeistä aikaa, jossa liikkuu paljon vaihtoehtoisia faktoja. Koronakriittisten joukko, joka uskoo pandemian olevan valtaapitävien salaliitto, on Loisan mukaan Suomessa pieni. Sen sijaan meillä on koronakriittisiä yhden asian liikkeitä, jotka levittävät omia totuuksiaan jostain tietystä asiasta, kuten esimerkiksi koronarokotteesta.
Vaihtoehtoisia totuuksia liikkuu erityisesti sosiaalisessa mediassa. THL:n viestinnän some-päivystäjät seuraavat Twitteriä ja Facebookia ja oikovat vääriä tietoja.
”Tällaisena aikana on aivan erityisen tärkeää, että tieteellisiin tutkimuksiin perustuvat faktat saadaan ihmisten tietoon.”