Kaunissaaressa asuvat yrittäjät Tommi ja Kirsi löysivät rauhan Pyhtäältä: ”Tunsin Intian autioilla hiekkarannoilla samaa levollisuutta”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kaunissaaressa
Kirsi ja Tommi Hevossaari ovat löytäneet oman paikkansa Pyhtään Kaunissaaresta. Myös puolentoista vuoden ikäinen Uno-koira viihtyy avarassa merimaisemassa. © Linda Varoma
Pitkiä ajanjaksoja Intiassa viettäneet Kirsi ja Tommi Hevossaari hieroivat jo tonttikauppoja Tarkarli Beachin hiekkarannoilta mutta asettuivat lopulta kotirannikkonsa saareen.

Meren sininen kirkkaus häikäisee. Sitten peilityyneen pintaan rypistyy matalia aaltoja ja hieman kauempana rannasta kasvavat suuret männyt humahtavat.

Tuuli tuo helteeseen helpotusta.

Pyhtään Kaunissaaressa Lomamökkien ja Cafe Mustikan isäntä Tommi Hevossaari käynnistää mönkijän ja nostaa reppuja ja laukkuja peräkärryyn.

Kun yhdet vieraat lähtevät mökkikylästä, uudet tulevat heidän tilalleen.

Mönkijän pörinä loittonee mustikanvarpuja kasvavan mäen taakse. Kirsi Hevosaari istahtaa kahvikupin kanssa kahvilan pöytään ja katselee merelle. Tuuli humahtaa taas mäntyjen latvoissa. Laineet välkehtivät, suola ja pihka tuoksuvat.

Kesä oli Kaunissaaressa kiireistä aikaa, mutta pian syksy on taas käsillä. Saari hiljenee, ja Kirsi ja Tommi saavat nauttia Kaunissaaressa siitä rauhasta, mitä he ovat vuosien ajan aina Intiasta saakka etsineet.

Kirsi Hevossaaren puhelimessa on tärkeä muisto, tunnelmakuva Intian rannoilta. © Linda Varoma

Kirsi Hevossaaren puhelimessa on tärkeä muisto, tunnelmakuva Intian rannoilta. © Linda Varoma

Heräteostos lähisaaresta

Kirkkaalla säällä Kaunissaaren pohjoisrannalta näkee Kotkan, 56-vuotiaan Tommin syntymäkaupungin silhuetin.

Kaunissaari kuuluu kuitenkin Pyhtään kuntaan, missä puolestaan 59-vuotias Kirsi on syntynyt.

Heidän piti käydä kaukana ennen kuin he löysivät kotiseutunsa saareen.

Kaunissaaren lomakylän ja kahvilan ostaminen joulukuussa vuonna 2019 kävi pariskunnalta nopeasti.

”Kun katsoin aamuvarhaisella pelkkää uteliaisuuttani myyntipalstalta entisen kotitaloni myynti-ilmoitusta, silmiini osui Kaunissaaren paikka”, Tommi kertoo.

Kirsin ja Tommin saavuttua katsomaan lomakylää Kaunissaareen, ensilumi oli jo maassa ja kesäasukkaat olivat palanneet mantereelle. Alkutalven merimaisema ja saaren rikkomaton hiljaisuus tekivät Kirsiin ja Tommiin heti vaikutuksen.

”Aistimme saaressa syvän rauhan. Kaunissaari tuntui siltä paikalta, mihin halusimme jäädä”, Kirsi kertoo.

Kun hän ja Tommi matkustivat 13 vuotta aikaisemmin ensimmäistä kertaa Intiaan ja matkasivat Goan turistirannoilta Ashwemin kalastajakylään, he löysivät sieltäkin rauhan.

Kaunissaareen he ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen.

Rantojen levollisuutta

Tommi Hevossaari on työskennellyt tapahtumatuottajana, hierojana, päihdetyöntekijänä, matkaoppaana, ovimiehenä ja useissa muissa, mitä erilaisemmissa tehtävissä ja ammateissa.

Kirsi on puolestaan toiminut jo ennen Kaunissaareen siirtymistään pitkään ravintola-alan yrittäjänä ja ravintola-alan tehtävissä matkustajalaivoilla.

Vuonna 2008 naimisiin mennyt pari erosi vuonna 2011 mutta hakeutui jo muutaman kuukauden kuluttua takaisin yhteen.

”Emme ole menneet uudestaan naimisiin, mutta meillä on yhä sama sukunimi, koska en ehtinyt eron aikana vaihtaa tyttönimeäni takaisin”, Kirsi naurahtaa.

Tommi myöntää olevansa ”alkoholia polttoaineenaan” käyttänyt alkoholisti. Reilu vuosikymmen sitten hän kuitenkin raitistui.

Tommi sanoo eläneensä kaksi elämää. Raitistuttuaan hän yritti hyvittää alkoholistin menneisyyttään läheisilleen. Hän pursui ideoita, joiden toteuttaminen jäi kuitenkin useimmiten ajatuksen asteelle.

”Tunsin Intian Tarkarli Beachin autiolla hiekkarannoilla samaa levollisuutta kuin tunnen täällä Kaunissaaressa nyt. Ehkä juuri meri, oli se sitten missä päin maapalloa tahansa, rauhoittaa levottomuuttani.”

”Ehkä juuri meri, oli se sitten missä päin maapalloa tahansa, rauhoittaa levottomuuttani”, Tommi Hevossaari pohtii. © Kirsi ja Tommi hevossaaren kotialbumi

”Ehkä juuri meri, oli se sitten missä päin maapalloa tahansa, rauhoittaa levottomuuttani”, Tommi Hevossaari pohtii. © Kirsi ja Tommi hevossaaren kotialbumi

Suuri valkoinen kalastaja

Kirsi ja Tommi ovat viettäneet Intiassa ­useaan kertaan kuukausien rupeamia. Pisimmillään he ovat olleet matkalla yhtä jaksoisesti kahdeksan kuukauden ajan.

Vuosien myötä he ovat ystävystyneet paikallisten asukkaiden kanssa ja vähitellen Intiassa matkustamisesta tuli heille Intiassa elämistä.

Ashwem Beachilla kalastajien apuna ollut pitkä ja roteva Tommi opittiin tuntemaan ”Suurena valkoisena kalastajana.”

”Kun verkkoja laskettiin rantavedestä ulappaa kohti, niin kookkaimpana minun tehtäväni oli viedä verkon toinen pää mahdollisimman kauas rannasta”, Tommi kertoo.

Kirsi työskenteli leipomossa leipoen sikäläisen apulaisensa kanssa kakkuja.

Kun leipomoon ostettiin käytetty kylmävitriini, sen sähkökytkennät aiheuttivat oikosulun, ja Kirsi sai sähköiskun.

”Taju hämärtyi ja kaaduin lattialle. Selvisin kuitenkin vammoitta, mutta kakku lensi käsistäni seinään.”

Ennen pitkää Kirsi ja Tommi tottuivat Intian ilmastoon, sikäläisten kylien rauhalliseen elämänrytmiin ja -tapaan.

”Ashwemissa oli niin hyvä olla, että se alkoi tuntua kodilta.”

Kun kesän lomakausi on ohi, Kaunissaaren mökkikylä hiljenee talven odotukseen. © Linda Varoma

Kun kesän lomakausi on ohi, Kaunissaaren mökkikylä hiljenee talven odotukseen. © Linda Varoma

Omaisuutta kirpputorille

Suomessa Kirsi ja Tommi Hevossaari möivät kirpputorilla omaisuuttaan asettuakseen yhä pitemmäksi ajaksi Intiaan. In­tiaan palattuaan he lainasivat sikäläiselle yrittäjälle rahaa mökkikylän rakentamista varten.

”Tarkoitus oli, että saamme lainaa vastaan asua ja syödä mökkikylässä niin pitkään kunnes laina olisi kuitattu”, Tommi kertoo.

Hänen ja Kirsin pettymykseksi Ashem Beachin alue alkoi nopeasti laajeta. Ennen niin rauhallisille rannoille syntyi lukuisia rakennustyömaita ja saapui yhä enemmän turisteja.

Ashemin rauha oli mennyt.

”Pakkasimme vähäiset tavaramme ja lähdimme skootterilla kiertelemään Ashemin naapurikylien autiorantoja”, Kirsi kertoo.

Pitkällä ajomatkallaan Intian syrjäseuduilla he eivät edes tavanneet muita länsimaisia ja tutustuivat taas uusiin, paikallisiin ihmisiin.

Tommin mukaan Suomessa usein vallalla oleva käsitys siitä, että Intia on likainen, sotkuinen, jopa saastainen maa, pätee osittain vain suurkaupunkeihin ja turistikohteisiin.

”Syrjemmässä kylät pidetään siisteinä ja luontoa arvostetaan ja kunnioitetaan. Turistit eivät suinkaan ole syyttömiä turistikohteiden epäsiisteyteen.”

Tarkarli Beachin rannoilta Kirsi ja Tommi löysivät taas hakemaansa luonnonrauhaa ja hiljaisuutta.

”Olimme jo hieromassa Tarkarli Beachiltä tonttikauppoja. Tarkoituksemme oli perustaa sinne pieni Bed &Breakfast-paikka, missä olisimme eläneet vaatimatonta, mutta onnellista elämää.”

Kirsi ja Tommi Hevossaari ovat löytäneet Kaunis­saaresta kaipaamaansa luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. © Linda Varoma

Kirsi ja Tommi Hevossaari ovat löytäneet Kaunis­saaresta kaipaamaansa luonnonrauhaa ja hiljaisuutta. © Linda Varoma

Kohtaamattomat kulttuurit

Kirsi ja Tommi Hevossaaren oma kotitalo valmistui Pyhtään Kaunissaaressa vasta viime jouluna. Pari vuotta he elivät koiransa Unon kanssa pienissä vuokramökeissä.

Uutukaisessa hirsitalossa on asuintilaa vain reilut 45 neliömetriä.

”Enää meidän ei tarvitse yöpyä kahdessa eri mökissä, vaan sovimme hyvin saman katon alle”, Kirsi kertoo.

Sen lisäksi, että Kirsi ja Tommi löysivät Kaunissaaresta unelmiensa paikan, he myös huomasivat aikaa myöten, että intialainen ja suomalainen tapa toimia yhteisissä hankkeissa ei usein käynyt yksiin.

Myös kulttuurierot sekä työ- että siviilielämässä olivat Kirsille ja Tommille ajoittain hankalia ja kiusallisia.

”Oli vaikea katsoa edes sivusta sitä, miten huonosti Intiassa kohdellaan työntekijöitä. Sikäläisessä ystäväpiirissämme ilmeni myös järjestetty avioliitto, mikä purkauduttuaan aiheutti suoranaista vihaa”, Tommi kertoo.

Intiasta Kirsi ja Tommi kertovat oppineensa henkisyyttä, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisuuta kohtaan.

”Ehkä itsekkyyttä on karissut Intian matkoilla pois”, Kirsi sanoo.

”Nykyään sitä haluaa enemmän antaa kuin ottaa itselleen.”

Ajatonta olemista

Mitä se rauha sitten on, mitä Kirsi ja Tommi Hevosaari ovat etsineet?

Kirsin mukaan he molemmat viihtyvät hiljaisuudessa ja rauhaan kuuluu myös se, että ei katsella kelloa eikä aina välitetä edes siitä, mikä päivä on.

”Ehkä se rauha on ajatonta olemista ilman pakonomaista tekemistä.”

Kirsi ja Tommi sanovat olevansa vähään tyytyväisiä. He eivät tarvitse materiaa ympärilleen. Lomakylälle ja kahvilalle riittäisi kesäisin enemmän asiakkaita kuin he kykenevät ottamaan vastaan, mutta he eivät ole edes harkinneet toiminnan laajentamista.

Kun kesän lomakausi on ohi, Kaunissaaressa hiljenee ja Kirsi ja Tommi viettävät yhä enemmän aikaa kahdestaan yhdessä koiransa Unon kanssa.

”Emme ole loppujen lopuksi kovin so­siaalisia, vaan pysyttelemme matkailukauden jälkeen mieluusti omissa oloissamme.”

Vaikka Kirsi ja Tommi ovat nyt asettuneet Kaunissaareen, he eivät ole myöskään unohtaneet Intiaa.

”Meillä on siellä paljon ystäviä ja seisemänvuotias kummityttö Nando, johon pidämme yhteyttä vähintään viikoittain”, Kirsi kertoo.

Hän myöntää, että saaren rauhasta huolimatta kaukokaipuu ei ole hänestä kokonaan hellittänyt. Tammikuussa, kun Kaunissaari on kaikkein rauhallisimmillaan, Kirsi ja Tommi lähtevät yhteysaluksella saaresta ja suuntaavat lentokentälle.

Kirsin 60-vuotissyntymäpäivää juhlitaan ystävien seurassa Intiassa.

X