Tupakointi on ongelma, ei tupakoija – THL:n Hanna Ollila: ”Toivoisin, että kunnat kokeilisivat maksutonta tupakasta vieroitusta samalla tavoin kuin maksutonta ehkäisyä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Hanna Ollilan mielestä puhtaan hengitysilman tulisi olla lähtökohta jokaisessa tilanteessa.Hanna Ollilan mielestä puhtaan hengitysilman tulisi olla lähtökohta jokaisessa tilanteessa.
Hanna Ollilan mielestä puhtaan hengitysilman tulisi olla lähtökohta jokaisessa tilanteessa. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Suomesta halutaan savuton vuoteen 2030 mennessä. THL:n asiantuntija Hanna Ollila toivoisi kuntien tarjoavan maksutonta tukea tupakoinnin lopettamiseen. Syyllistämisestä ei ole apua.

Vuosituhannen taitteessa alaikäisten tyttöjen tupakointi oli Suomessa yleisimmillään. Monien ikätovereidensa tavoin myös Hanna Ollila opetteli tupakanpolttoa. Säännöllisen tupruttelun aloittaminen jäi yritykseksi.

”Meillä oli kotona tiukka suhtautuminen tupakkaan. Kerran äitini löysi piilottamani savukeaskin. Se oli niin noloa, että en sen jälkeen ole yrittänyt sitä hankkia”, Hanna Ollila muistelee.

Ongelma oli myös saatavuus: vanhemmat eivät polttaneet, eikä Ollilan tuttavapiirissä ollut sellaisia täysi-ikäisiä, jotka olisivat tupakkaa välittäneet.

Nyt Hanna Ollila työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa THL:ssä tupakkahaittojen ehkäisyn asiantuntijana. THL:n tehtävänä on seurata tuotteiden käytön yleisyyttä ja terveyshaittoja sekä tutkia eri toimien vaikutusta suomalaisten tupakointiin.

”Nykyään käytännössä kaikki tietävät tupakoinnin haitat. Kiinnostavaa on, mikä saa ihmiset aloittamaan tupakoinnin ja jatkamaan sitä. Sosiaaliset tekijät ovat siinä isossa roolissa riippuvuuden ohella.”

Savuttomuus on tavoite

Tupakointi lisää riskiä riskiä sairastua suomalaisiin kansantauteihin, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, kroonisiin keuhkosairauksiin, muistisairauksiin sekä syöpiin.

”Meidän terveysongelmamme liittyvät pitkälti elintapoihin. Tupakointi on siellä ihan kärkipäässä sekä terveyshaittojen että ennenaikaisen kuolleisuuden näkökulmasta”, Ollila sanoo.

Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa ei tavoitella vain tupakkatuotteiden käytön vähenemistä, vaan tupakkalakiin on kirjattu virallinen tavoite käytön loppumisesta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuonna 2030 enintään 5 prosenttia väestöstä käyttäisi päivittäin tupakkalain alaisia tuotteita, kuten tupakkaa, sähkösavukkeita ja nuuskaa.

”Mistään kieltolaista ei siis ole kyse. Vahva tavoite kuitenkin velvoittaa esimerkiksi poliittisia päättäjiä toimiin, joiden avulla mahdollisimman harva nuori aloittaa ja mahdollisimman moni lopettamista yrittävä onnistuu”, Ollila tarkentaa.

Hanna Ollila uskoo, että tavoite on mahdollista saavuttaa, jos niin halutaan. Nykykehitys ei siihen kuitenkaan riitä. THL:n tutkimuksen mukaan naiset pääsisivät nykykehityksellä prosenttiyksikön päähän tavoitteesta. Miehet jäisivät kauemmas, 11 prosenttiyksikön päähän. Miehillä erityisesti nuuskaaminen vaikeuttaa tavoitteeseen pääsyä.

Sähkötupakkaan on ladattu toiveita, että se voisi auttaa tupakoinnin lopettamisessa, mutta sen haittoihin liittyy paljon avoimia kysymyksiä.

”Tuotteiden kirjo on valtava. Pitkäaikaisen käytön vaikutuksia keuhkoihin ja muualle elimistöön ei myöskään vielä tunneta.”

Sähkötupakka sai viime syksynä paljon huomiota, kun sen käyttäjillä esiintyi vakavia keuhkovaurioita Yhdysvalloissa. Osa sairastuneista on kuollut.

Jos Suomessa ilmenisi vastaavia sairastumisia, käytetty tuote olisi helpompi jäljittää kuin Yhdysvalloissa. Suomessa ja koko EU:ssa tuotteet on rekisteröitävä myyntiin, ja tupakkalain myyntilupajärjestelmä auttaa ongelmatilanteisiin puuttumisessa. On kuitenkin tärkeää, että sähkötupakan käyttäjä hakeutuu lääkäriin ja kertoo käytöstä, jos terveydentila heikkenee äkillisesti.

Yksilön oikeus vai ei?

Suomessa tupakkalakia uudistettiin viimeksi vuonna 2016. Tällöin muun muassa sähkötupakalle määriteltiin nikotiinipitoisuusraja ja ikärajaksi 18. Lisäksi Suomi asetti makuainekiellon, jonka myötä sähkötupakkaan saa myydä vain tupakan makuisia nesteitä. Savukkeissa vaniljan kaltaiset tunnusomaiset maut on jo kielletty koko EU:n tasolla. Mentolisavukkeidenkin myynti loppuu siirtymäajan päätyttyä toukokuussa.

Viime vuosien uusia keinoja hillitä tupakkatuotteiden käyttöä ovat olleet parveketupakointikielto, esilläpitokielto ja tupakan hinnan korotukset. Ollilasta hintoja tulisi vastakin nostaa maltillisesti, sillä se on tutkitusti tehokkain keino vähentää tupakointia.

Kiinteistöliiton arvion mukaan Suomen 88 000 asunto-osakeyhtiöstä vain muutama sata on hakenut parveketupakointikieltoa. Kalliin ja monimutkaisen prosessin lisäksi osa taloyhtiöistä pelkää riitoja, koska parveketupakointiin puuttumista on syytetty myös yksilön oikeuksien rikkomisesta.

”Nämäkin asiat ratkeavat usein keskustelemalla, ja moni tupakoija kyllä huomioi naapurinsa. Puhtaan hengitysilman pitäisi silti olla se ensimmäinen lähtökohta oikeastaan joka tilanteessa”, Ollila pohtii.

Asuinyhteisön tupakointikiellon hakuprosessia halutaankin yksinkertaistaa seuraavassa lakiuudistuksessa. Lisäksi tulee monenlaisia muitakin muutostoiveita.

”Voisin kuvitella, että kärkipäässä on myös yhdenmukaisten savukeaskien käyttöönotto. Tällaiset askit ovat jo käytössä monessa maassa, ja niillä pyritään tekemään tupakoinnista vähemmän houkuttelevaa.”

Vanhempien ja ympäristön esimerkillä on suuri vaikutus siihen, jatkaako nuori tupakointia. Hanna Ollila lopetti tupakoinnin nuorena muutamaan kokeilukertaan.

Vanhempien ja ympäristön esimerkillä on suuri vaikutus siihen, jatkaako nuori tupakointia. Hanna Ollila lopetti tupakoinnin nuorena muutamaan kokeilukertaan. Tommi Tuomi / Otavamedia

Enemmän tukea

Jos Ollila saisi itse päättää, hän panostaisi eniten tupakoinnin lopettamisen tukeen.

”Toivoisin erityisesti, että kunnat lähtisivät kokeilemaan maksutonta tupakasta vieroitusta samalla tavalla kuin on päätetty tarjota vaikka maksutonta ehkäisyä. Olisi se sitten lääkkeetöntä tai lääkkeellistä tukea, niin se olisi saatavilla kuntalaisille järjestelmällisesti, tulotasosta riippumatta.”

Vaikka tämä vaatisi rahaa, kunnat lopulta säästäisivät, sillä tupakkasairauksien hoidon kustannukset ovat korkeat. Tieto maksuttoman tuen mahdollisuudesta saattaisi lisätä motivaatiota yrittää tupakoinnin lopettamista.

”Valtaosa haluaa lopettaa, ja moni yrittää sitä säännöllisesti. Syyllistämistä tulisi kuitenkin varoa, sillä se on huono motivaattori”, Ollila huomauttaa.

”Ongelma on tupakointi, ei tupakoija.”

Tupakkateollisuuden vastuuseen pitäisi Ollilan mielestä myös kiinnittää enemmän huomiota. Esimerkiksi Vietnamissa tupakkayhtiöt ja maahantuojat joutuvat maksamaan tupakkaveron lisäksi pakollisen lisämaksun valtion hallinnoimalle rahastolle, josta tuetaan tutkimusta, viestintää ja lopettamisen tukipalveluita. Tupakkatuotteita koskeva tuottajavastuu voisi puolestaan olla tehokas keino filttereistä ja nuuskapakkauksista syntyvän muoviroskan vähentämiseen.

”Sellaisia asioita meillä ei Suomessa ole mietitty kovinkaan paljon. Tupakkaveron tuottoa ei ole korvamerkitty, eli esimerkiksi tupakkasairauksien hoitoa sillä ei kateta”, Ollila sanoo.

Katse nuoriin

Ollilan mielestä väestöryhmien välisten terveyserojen ehkäisyyn tulisi tarttua hanakammin.

”Kokeiluihin pitäisi pystyä puuttumaan paremmin jo yläkoulussa, sillä ryhmät alkavat eriytyä varhain. Esimerkiksi heikosti koulussa pärjäävät aloittavat tupakoinnin muita todennäköisemmin.”

Tiedon ja faktojen kertominen on ehkäisyn perusta, mutta asia pitäisi tuoda esille niin, että se tavoittaa nuoret ja kiinnostaa heitä.

”Nykyään sosiaalinen media on tärkeä. Myös tupakkateollisuuden epäeettinen toiminta ja tupakantuotannon ympäristövaikutukset kiinnostavat enemmän kuin aiemmin.”

Harva aloittaa tupakointia enää aikuisena, joten nuoruusaika ja täysi-ikäistyminen ovat tärkeitä vaiheita ehkäisyssä. Pääsyy tupakoinnin aloittamiseen on kautta aikojen ollut sosiaalinen paine ja ympäristön esimerkki. Nuuskaaminen aloitetaan samasta syystä, ja se on edelleen suosiossa erityisesti urheilupiireissä.

Kuten Ollilan tapauksessa, perheen suhtautuminen tupakointiin ja tuotteiden saatavuus ovat syitä siihen, että tupakointi ei jatku. Vaikka nuorten suhtautuminen sähkötupakkaan on hyväksyvää, senkin käyttö on pysynyt vähäisenä. Ollilan mukaan sosiaalinen painekin jakautuu yhä enemmän kahteen suuntaan.

”Kokeiluja tietysti on niin savukkeissa, nuuskassa kuin sähkötupakassakin. Enemmän alkaa kuitenkin olla sitä, että porukassa ei enää katsota hyvällä, jos tupakoi.”

Vanhempien tupakoinnin vähentymisen myötä yhä harvempi lapsi altistuu tupakansavulle tai aloittaa itse tupakointia. Ravintolatupakoinnin loppuminen on vaikuttanut erityisesti nuoriin aikuisiin. Kiellon jälkeen tupakka on palanut vähemmän Ollilankin ystävien keskuudessa.

”Monet ovat onnistuneet lopettamaan.”

Ollilan lähipiiristä löytyy myös tupakoijia. Hän ei tuomitse heitä sen enempää kuin muitakaan tupakoijia. Savupilvessä Ollila ei silti viihdy.

”Jos joku tupakoi ihan vieressä, saatan siirtyä tai voin kysyäkin, voisitko polttaa vähän kauempana.”

Lue myös: Tupakoinnin lopettaminen saa erektiokin vahvistumaan – Näin nopeasti keho palautuu, kun sauhuttelu loppuu

X