Tyttären sukupuolen korjaus oli myllerys Riitta-äidinkin mielessä: ”Olen onnellinen Antonin puolesta – välillä suren Alinan menetystä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
sukupuolen korjaus teki tyttärestä pojan
Lapsuuden­kodissa käydessään Anton Mustosesta on kiva syödä yhdessä Riitta-äidin kanssa ja jutella kaikesta. © Susa Junnola
Riitta Mustonen sai perheeseen toisen pojan, kun tytär korjasi sukupuolensa Antoniksi. Kuopuksen empaattisuus ja lämpö eivät kadonneet mihinkään.

Kuukausi sitten Anton Mustoselta, 21, poistettiin rinnat. Leikkaus oli Antonille tärkeä, koska rinnat tuntuivat hänestä vääriltä omassa kehossa.

Anton toipuu leikkauksesta lapsuudenkodissaan. Äiti Riitta Mustonen, 61, huolehtii palvelun pelaamisesta ja säännöllisestä ruokatarjoilusta. Esa-isä kuljettaa tarpeen mukaan sairaalaan, sillä leikkaushaavaan kerääntynyttä nestettä pitää käydä punkteeraamassa pois.

Poikamainen tyttö

Alina oli Mustosen perheen iltatähti kolmen sisaruksen jälkeen. Riitta oli hänen kanssaan kolme vuotta kotona, ja siirtyi nelipäiväiseen työviikkoon. Viides päivä omistettiin äidin ja kuopuksen uintiretkille ja leipomiseen.

Äidistä ja tyttärestä tuli läheisiä. Murrosikään asti Alina nukahti usein iltaisin äidin viereen, josta hänet nostettiin omaan sänkyynsä. Vieläkin he halaavat ja sanovat, että rakastavat toista.

Riitta: Jo kolmevuotiaana Alina valitsi itselleen poikamaisia vaatteita. Hän inhosi mekkoja, joten ostin hänelle vaatteet poikien osastolta. Pienestä pitäen hänellä oli poikamaisia seikkailuleikkejä. Kävelytyylikin oli poikamainen, ihan erilainen kuin siskoillaan. Hän ei koskaan meikannut eikä harrastanut tyttömäisiä juttuja. Se oli helpottavaakin, sillä joskus tyttöjen ulkonäköasiat menevät överiksi.

Anton: Koin olevani poika, vaikka lapsi ei osaa tietoisesti miettiä sitä. Tuntui vieraalta pukeutua tytön vaatteisiin. Sain pukeutua kuten halusin, mutta äiti aina ehdotti tyttöjen vaatteitakin eli ohjasi minua sukupuolirooliin. Kaikki vanhemmat olisivat varmaan toimineet näin, sillä 10–15 vuotta sitten ei puhuttu väärään sukupuoleen syntymisestä.

Olen aina ollut yksinäinen ja kiusattu lapsi, koska olin erilainen, väliinputoaja. En kuulunut selkeästi kumpaankaan sukupuoleen.

Riitta: Perheeseemme tuli täitä Alinan ollessa 11-vuotias. Hänellä oli vahva ja pitkä tukka. Molemmille leikattiin siilitukka, minulle solidaarisuudesta. Alina oli entistä erilaisempi, sillä tyttöjen futisjoukkueessa kaikilla muilla oli pitkät tukat. Tajusin silloin, että hän on kiusattu ja erilainen.

Anton: Porvoo on ahdasmielinen kaupunki. Jos olisin teininä kertonut kokevani itseni pojaksi, minua olisi kiusattu vieläkin enemmän. Aloin seurustella 16-vuotiaana 18-vuotiaan helsinkiläistytön kanssa. Hänellä oli pari sukupuolen korjausprosessissa käynyttä kaveria. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa transsukupuolisuudesta. Aloin tajuta, miksi en viihdy kehossani.

Tallinnassa vuonna 2011. Varhaisteininäkin Alina matkusti mielellään kanssani, myös kaksin.

Tallinnassa vuonna 2011. Varhaisteininäkin Alina matkusti mielellään kanssani, myös kaksin.

Murrosiän haasteet – ”Pelkäsin hänen jäävän päihdekoukkuun ja joutuvan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi”

Alina ajautui murrosiässä huonoon seuraan, käytti päihteitä ja asui osittain lastensuojelulaitoksessa 13–14-vuotiaana. Aika oli vanhemmille rankkaa.

Riitta: Hän näpisteli kaveriporukkansa kanssa kaupoista. Pelkäsin hänen jäävän päihdekoukkuun ja joutuvan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Huoli oli jatkuvaa. Kerran pahimmassa vaiheessa 14-vuotiaana hän löi minua autossa, tarttui rattiin ja yritti ohjata auton ojaan. Pysäytin, aloin itkeä ja soitin poliisit hakemaan hänet. Minulla ei ollut mitään keinoja.

Anton: Vastustelin poliisejakin. Olin soittanut kaverini viereen naureskelemaan tilanteelle. Olin niin kovaa jätkää!

”Onneksi välimme eivät koskaan menneet poikki. Tiesin aina hänen välittävän meistä vanhemmista.”

Riitta: Onneksi välimme eivät koskaan menneet poikki. Tiesin aina hänen välittävän meistä vanhemmista. Nyt tajuan, että kapinoinnilla lapseni haki hyväksyntää porukassa. Koulussa oli vaikeaa olla niin erilainen. Kipuilu ei johtunut vain vanhemmista vaan itsenäistymisestä.

Anton: Kun kaikki muut pitivät minua outona, hain kaveriporukan hyväksyntää esimerkiksi varastelulla. Kun sitä ei ollut koskaan ennen saanut, hyväksyntä tuntui äärimmäisen hyvältä.

Sukupuolen vaihto – ”Olen valmis ottamaan leikkausten riskit, sillä en pysty elämään naisen kehossa”

Heti 18-vuotispäivänään Alina haki lääkäriltä lähetteen sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle eli transpolille. Ensikäynnin jälkeen hän meni äitinsä kanssa lounaalle ja kertoi suunnitelmistaan.

Riitta: Minua alkoi itkettää, ja kysyin, etkö voisi vain pitää poikien vaatteita ja olla oma poikamainen itsesi. En tajunnut, että lapseni EI OLLUT oma itsensä. Näistä asioista ei paljoakaan puhuttu, eikä tietoa ollut saatavilla. Eniten ymmärsin hänen kertomistaan tuntemuksista.

Anton: Minä taas olin iloinen, jännittynyt ja odottavainen. Paljon ajatuksia pyöri päässäni, sillä ensikäynnin aikana kävimme elämääni ja toiveitani läpi. Vihdoinkin tapahtuu jotain! Prosessi on pitkä, ja testosteronihoidot aloitettiin vasta parin vuoden keskustelujen jälkeen.

Riitta: Alussa surin siitä, että Alina ”kuolee”, vaikka sitten syntyykin Anton. Ja että hän joutuu käymään niin vaikeita asioita läpi. Alapääkirurgian onnistuminen pelottaa minua.

Anton: Transihmiset haluaisivat ihmisten ymmärtävän, että Alinaa ei koskaan ollutkaan. Anton vain joutui olemaan siinä roolissa. Vaikka olen mies, en voinut valita, mihin kehoon synnyin. Olen valmis ottamaan leikkausten riskit, sillä en pysty elämään naisen kehossa.

Vuonna 2010 pulikoitiin viikko Punaisessameressä Sharm el-Sheikhissä. Kotona mietittiin muita asioita, mutta matkalla äiti keskittyi minuun.

Vuonna 2010 pulikoitiin viikko Punaisessameressä Sharm el-Sheikhissä. Kotona mietittiin muita asioita, mutta matkalla äiti keskittyi minuun.

Sukupuolen korjaus vaatii vahvaa mieltä

Ennen testosteronihoitoja Anton kävi keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan ja psykiatrin kanssa, sillä hormonihoito on niin rankkaa, että mielen pitää olla vahva. Hän kävi myös puoli vuotta psykoterapiassa.

Anton: Ensimmäisen vuoden sivelin testosteronigeeliä vatsaan neljästi päivässä. Nyt saan sen piikkinä kolmen kuukauden välein terveyskeskuksessa. Tämä jatkuu lopunelämääni. Seuraava leikkaus eli sisäisten sukuelinten poisto on muutaman kuukauden kuluttua. Kohtu ja munasarjat otetaan pois. Noin vuoden kuluttua siitä rakennetaan miehen sukupuolielimet. Reidestäni otetusta lihaksesta rakennetaan miehen vehkeet, jonka kautta pystyy pissaamaankin. Sinne asennetaan tuki, joka auttaa seksissä.

Riitta: Prosessi on ollut pitkä ja raskas myös minulle: on kuin lapsella olisi vaikea sairaus, johon annetaan kivuliasta hoitoa. Suren sitä, että tämä tie ei ole helppo Antonille, tavallisena olisi helpompaa. Mutta Alina muuttui pikkuhiljaa puheissani Antoniksi. Anton on käynyt työpaikallani, ja kaikki näkevät hänen olevan mies. Sukulaiset ovat suvaitsevaisia, kummitätikin asuu Amsterdamissa ja on nähnyt lähipiirissään sukupuolen korjauksen.

Uusi tulevaisuus – ”En erityisesti korosta olevani transmies”

Riitta on kääntänyt sen rikkaudeksi, että hänellä onkin nyt kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Ennen perheessä oli vain yksi poika.

Anton: Kun sain diagnoosin, vaihdoin joulukuussa 2019 maistraatissa nimeni. Olin jo vuoden pohtinut mahdollisia nimiä, mutta lopulta päädyin Anton Elias Elmeri Mustoseen. Äiti ja isä sanoivat, että he olisivat antaneet minulle Anton-nimen, jos olisin syntynyt poikana.

Riitta: Minulle on tosi merkityksellistä, että Anton otti juuri sen nimen, jonka mekin olisimme antaneet hänelle.

Riitan ja Antonin läheiset välit ovat säilyneet murrosiän myllerrysten läpi.

Riitan ja Antonin läheiset välit ovat säilyneet murrosiän myllerrysten läpi. © Susa Junnola

Anton: Mitä enemmän fyysisiä muutoksia minuun on tullut, sen itsevarmempi olen miehenä. Pystyn vihdoin rakentamaan omaa miehen identiteettiä oikeaksi tuntemassani kehossa. Karvat alkoivat kasvaa, ääni madaltui ja käyn nykyään miesten vessassa. Haluan olla Anton, mies. En erityisesti korosta olevani transmies. Aluksi testosteroni aiheutti minussa aggressiivisuutta. Edelleenkin kiihdyn helposti, ja itkeminen on vaikeaa. Joskus haluaisin itkeä surullista elokuvaa katsoessa.

Riitta: Järjellä ajatellen olen onnellinen Antonin puolesta. Mutta silti välillä suren Alinan menetystä, vaikka Anton on yhtä empaattinen ja ihana ihminen kuin Alinakin oli. Tukeutuu paljon minuun.

Anton: Minulta on paljon kyselty, onko miesten ja naisten maailmoissa eroa. On. Miehet eivät puhu yhtä paljon kuin naiset. Vaikka olen mies, minulla on edelleen naisen tunteita. Koska olen kasvanut naisten keskellä ja äiti on aina ollut keskustelevainen, minäkin olen oppinut sen.

Olen Jennin kanssa kihloissa, ja parin vuoden kuluttua voisimme mennä naimisiin. Haluaisimme lapsiakin. Mutta minulle on tärkeämpää olla onnellinen omassa kehossani kuin saada omia biologisia lapsia.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/21.

Lue myös: Matti syntyi väärään kehoon – näin transnaisesta tuli lopulta Maritta

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X