Tyttärensä menettänyt Laura Hyvönen löysi lohdun saaresta: ”Toisinaan tuntuu, että olen hyvin lähellä Mariannea”
Kun kotkalainen lehdenjakaja Laura Hyvönen menetti tyttärensä, hän vetäytyi Kuutsalon saareen. Kotisaaresta tuli hänelle turvasatama, missä hän aikoo elää koko loppuikänsä.
Kotkan Kuutsalon saaressa asuvalle Laura Hyvöselle oma Maru-vene on kulkuväline rauhaan ja vapauteen. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Horisontissa siintävät sataman nosturit. Kotkan Kuutsalon saaressa asuva 52-vuotias Laura Hyvönen kääntää ruoria ja kahdeksan ja puoli metriä pitkä Maru-vene kiertää Vassaaren salmessa matalikon.
Ilta alkaa hämärtyä, mutta Hyvönen ja hänen elämänkumppaninsa 55-vuotias Ismo Anttila ovat matkalla jakamaan lehtiä Kotkan kaupunkiin. Vuoro alkaa yön tunteina.
Hyvöselle reilun kymmenen kilometrin reitti kotisaaresta kaupunkiin on työmatka. Kun lehdet on aamulla jaettu, veneen keula kääntyy kaupungista takaisin kotisaarta kohti.
Se on matka turvaan ja vapauteen.
Hyvönen on kolmen pojan äiti, mutta hän sanoo surua neljänneksi lapsekseen.
Kun Hyvösen Marianne-tytär riisti kahdeksan vuotta sitten hengen itseltään, Hyvönen sai menettämänsä lapsen tilalle surun. Sitä hän kantaa yhä. Suru on Hytösen mukana kaikkialla. Se asuu hänen kanssaan Kuutsalon saaressa.
Suru on Hyvöselle rakkautta siihen lapseen, jota hänellä ei enää ole.
Puheesta suojamuuri
Laura Hyvöstä on vaikea uskoa, kun hän sanoo olevansa sulkeutunut ja karttavansa ihmisten seuraa. Saarikotinsa pirttipöydän ääressä Hyvösen puhe on miltei katkeamatonta.
”Ehkä höpöttäminen on minulle keino suojata omaa rikkinäisyyttäni”, Hyvönen sanoo.
Hänen vanhempansa ostivat mökkipalstan Kuutsalon saaresta Hyvösen ollessa vajaan vuoden ikäinen. Hyvönen oli vanhempiensa mukana saaressa jo silloin, kun he rakensivat vuonna 1971 valmistunutta mökkiä.
”Alle kouluikäisenä istuin merelle lähdettäessä isän polvella kääntämässä ruoria, Hyvönen kertoo.
Jo 12-vuotiaana Hyvönen vietti lomillaan pitkiä rupeamia yksin saaressa. Hän teki polttopuita, lämmitti saunaa ja ahkeroi pihatöissä. Hyvönen myös ajoi toisinaan avoveneellä Kotkasta Kuutsaloon.
”Olihan se hieman rohkeaa. En olisi itse päästänyt omia lapsiani niin nuorina yksin merelle ja saareen.”
Hyvösen osoite on ollut vuodesta 2016 Kuutsalossa, mutta hän on asunut siellä miltei koko ikänsä.
Hän oli saaressa myös silloin, kun kuuli, että hänen tyttärensä on kuollut.
Laura Hyvöselle merireitti kotisaareen on myös aina paluuta menneisyyteen. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Tyttö kuvassa
Laura Hyvönen hakee olohuoneesta kehystetyn mustavalkoisen valokuvan, josta katsoo sievä, vaalea nuori nainen. Valokuvan reunaan on leikattu pahvista kynttilä.
Hyvösen Marianne-tytär oli 21-vuoden ikäinen menehtyessään.
18-vuotiaana omaan asuntoonsa Kotkaan muuttanut Marianne oli yrittänyt kolme kertaa aikaisemmin itsemurhaa, mutta pelastunut täpärästi. Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastanut Marianne käytti ajoittain päihteitä, alkoholin lisäksi huumeita.
Taiteellinen, kirjoittamista ja valokuvaamista harrastanut Marianne oli riippuvainen läheisistään, mistä seurasi vaikeuksia hänen suhteessaan poikaystäväänsä.
Viimeisen illan riidan päätteeksi Marianne oli viillellyt käsivarsiaan, mutta soittanut myöhemmin itselleen apua. Hyvönen kertoo, että hänen tyttärensä asunnolle saapui sekä poliisit että ambulanssi.
”Tilannetta ei pidetty niin vakavana, että Marianne olisi viety sairaalaan, vaikka hän sitä itse pyysi.
Seuraavana aamuna Hyvösen poika soitti äidilleen ja kertoi, että Marianne on kuollut.
Kaipuu hiljaisuuteen
Kesällä vuonna 2012 Laura Hyvönen asui Kotkan kaupungin lähiössä. Tyttärensä kuoleman jälkeen hän pystyi nukkumaan ainoastaan unilääkkeiden avulla. Syöminenkin jäi vähiin. Hoikan naisen painosta putosi äkkiä 14 kiloa.
Hyvönen kertoo eläneensä puolitoista vuotta ”mustuudessa.”
”Hoidin lapset ja koirat, mutta muuta elämää minulla ei ollut.”
Hyvösen tukena oli hänen perheenjäsentensä lisäksi muutama hyvä ystävä, mutta muuten hän ei halunnut tavata tuttujaan saatikka vieraita ihmisiä.
”Kun kaupassa miltei tuntematon ihminen tuli osoittamaan halaamalla osanottoaan, se tuntui minusta niin pahalta, että säntäsin karkuun.”
Hyvönen alkoi kaivata menneisyyteen ja hiljaisuuteen. Niin hän palasi Kuutsalon saareen jäädäkseen.
Eroon levottomuudesta
Koiratarhasta kantautuu kiivas haukunta, kun kahdeksan siperianhuskya ilmoittaa, että ruoka-aika on käsillä. Huskyjen lisäksi Laura Hyvönen omistaa saksanpaimenkoira Wilman ja Nappi-kissan.
”Eläimet ovat perheenjäseniäni, mutta eivät lapsiani”, Hyvönen sanoo.
Huskyjen kanssa hän on harrastanut kilpatasolla valjakkoajoa. Hyvönen on juossut 12 maratonia. Hänen vuodesta 1984 lähtien vihkoihin kirjaamista urheilupäiväkirjoista kasvaa pöydälle korkea pino.
Hyvöseltä diagnosoitiin aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö eli ADHD vasta vuonna 2015.
”Ei se tullut yllätyksenä. En ole koskaan oikein malttanut pysyä paikoillani”, hän toteaa.
Vähin erin Hyvönen toipui saaressa ja jatkoi urheiluharrastustaan, mutta nykyään hän malttaa myös jäädä aloilleen. Ilman mukavuuksia olevassa mökissään, pitkälti luonnon ehdoilla eläessään hän on päässyt osittain eroon levottomuudestaan.
Kuutsalossa Hyvönen pystyy hetkittäin kokemaan syvän rauhan.
”Saaressa suru on lohdullista. Toisinaan tuntuu siltä, että olen hyvin lähellä Mariannea.”
”Saaressa suru on lohdullista. Toisinaan tuntuu siltä, että olen hyvin lähellä Mariannea.”
Kaksi yksinäistä
Ismo Anttila alkaa pakata reppuja kaupunkiin lähtöä varten. Hänen ja Laura Hyvösen mukana saaresta lähtee omassa kuljetuskopissaan myös Nappi-kissa.
Anttilan ja Hyvösen työkaveruus syveni ensin ystävyydeksi ja sitten parisuhteeksi. Anttilalla on asunto Kotkan kaupungissa, mutta myös hän viettää suurimman osan ajastaan Kuutalon saaressa.
Hyvönen kuvailee Anttilaa sielunkumppanikseen.
”Me kaksi yksinäistä olemme löytäneet toisemme ja osaamme myös antaa toisillemme tarvitsemamme tilan.”
Hyvönen on eronnut kahdesti, joista jälkimmäiseen oli osittain syynä Marianne-tyttären kuolema.
”En pystynyt olemaan ihmisten keskellä. Erossa pojat jäivät isälleen kaupunkiin, koska saaresta käsin ei ollut mahdollista käydä koulua.
Laura Hyvönen suree yhä sitä, ettei hän pystynyt auttamaan enempää Marianne-tytärtään. Kuva: Pekka Nieminen/Otavamedia
Takaisin jaloilleen
Laura Hyvönen on käynyt läpi 29 leikkausta. Häneltä on operoitu selkäydinkanavan ahtauma selkärangan molemmilta puolilta. Hän alaraajojaan on leikattu reilut parikymmentä kertaa, olkapäitä kahdesti ja häneltä on poistettu kasvain sekä kohdusta että munasarjoista.
Hyvösellä on myös veren hyytymishäiriö eli hemofilia.
Sairauksistaan ja vastoinkäymisistään huolimatta Hyvönen on pysynyt Kuutsalon saaressa, vaikka eläminen kaupunkiympäristössä lähellä palveluita olisi käytännöllisempää ja helpompaa.
Hyvönen kertoo olleensa lapsesta asti sitkeä eikä ole antanut koskaan vähällä periksi.
”Kun lapsena piti kiskoa nauloja lankuista, en lopettanut työtä ennen kuin kaikki lankut olivat naulattomia.”
Hän ei ole kuitenkaan päässyt kokonaan selkäkivuistaan eroon. Vanhat vammat alkavat vihoitella varsinkin silloin, kun suru yltyy menettämisen tuskaksi.
Toisinaan, jotain tyttärensä vanhaa esinettä, päähinettä tai kirjaa koskettaessaan Hyvönen ei pysty hallitsemaan suruaan, vaan hän käpertyy sänkyynsä. Kipu ja itku vievät voimat, jaloilleen nouseminen tuntuu mahdottomalta.
”Mutta kerta toisensa jälkeen sieltä on noustu. En edes halua ajatella sitä, että olisin niin raihnainen ja voimaton, etten voisi elää saaressa.”
Koputtamatta oven ohi
Avoveden aikana Laura Hyvösen ja Ismo Anttilan työmatka Maru-veneellä Kuutsalosta Kotkaan kestää vajaan tunnin. Kaupungissa he käyttävät tukikohtanaan Anttilan kaupunkiasuntoa. Kun meri on jäässä, Hyvönen ja Anttila joutuvat odottamaan Kotkassa yhteysaluksen lähtöä, mutta jäiden lähdettyä ainakin Hyvönen palaa mahdollisimman pian omalla veneellään Kuutsalon saareen.
Kun Hyvönen jakaa lehtiä, hänen kierroksensa ohittaa aamuyön tunteina tyttären entisen asunnon.
”Joskus mieleni tekee mennä koputtamaan ovelle kunnes havahdun ja muistan, että Marianne ei asu sen oven takana”, Hyvönen kertoo.
Maru-vene lähestyy Kotkan Sapokan pienvenesatamaa. 30 hevosvoiman moottorin pärinä hiljenee hyrinäksi.
Laura Hyvönen kääntää ruoria ja alkaa laulaa italiaksi Andrea Bocellin tutuksi tekemää laulua Con Te Partiro.
Vene lipuu laituriin ja moottori sammuu, mutta laulu jatkuu.
Aamuyöstä Marun keula kääntyy taas kohti Kuutsaloa.