Tilkkujen taika – Ulla nollaa työstressin käsityöharrastuksen parissa: ”Unohdan vaikeat asiat tilkkutöitä tekemällä”

Jaa artikkeli
tilkkutyöt
© Susa Junnola
Ulla Vehkaperä, 55, karistaa työstressin tekemällä tilkkutöitä. Ullan tilkkutöissä on usein tarina, koska hän suunnittelee työn tietylle ihmiselle tai tilalle.

Ulla Vehkaperä viihdytti jo lapsena itseään leikkelemällä kankaita ompelijaäidin pöydän alla. Käsitöistä tuli luontevasti osa elämää. Jostain syystä hän kuitenkin kuvitteli, että tilkkutöitä olisi aikaa tehdä vasta eläkkeellä.

”Mutta päätinkin aloittaa harrastuksen 40-vuotisjuhlissani.”

Ulla oli kutsunut sinne parikymmentä ystäväänsä ja pyytänyt jokaiselta lahjaksi kangaspalan, kooltaan 50 x 50 senttiä.

”Olen vihreän ja oranssin ystävä, mutta sain myös yllättävänvärisiä kankaita. Päätin tehdä jokaiselle vieraalle hänen kankaastaan tilkkutyön.”

Ullan kankaat ovat väri­koodeittain laatikossa vaatehuoneessa, joka on täynnä kankaita. © Susa Junnola

Ullan kankaat ovat väri­koodeittain laatikossa vaatehuoneessa, joka on täynnä kankaita. © Susa Junnola

”Jos en tunne tilkkutyön saajaa, työstä ei tule hyvää”

Oppiakseen tekniikan Ulla ilmoittautui työväenopiston tilkkutyökurssille.

”Sillä tiellä olen ollut jo 15 vuotta.”

Ensimmäisinä vuosina syntyi 20 pientä työtä: nyssyköitä, pussukoita ja penaaleja. Parin vuoden kuluttua Ulla järjesti työpaikallaan näyttelyn, jossa jakoi työt.

Ulla on harrastanut samassa tilkkutyöryhmässä vuosia. Ryhmä tekee yhteisiä reissujakin: tilkkufestivaaleille sekä viikonloppu- ja kesäkursseille.

Harrastuksen syvennyttyä Ulla on ommellut 70 isoa tilkkupeittoa ja lukemattomat määrät pieniä pussukoita.

Ulla kuvaa kaikki työt portfoliokirjaansa.

”Annan kaikki työt lahjoiksi tärkeille ihmisille. Jos en tunne tilkkutyön saajaa, työstä ei tule hyvää”, Ulla toteaa.

Ullan mielestä jokaisella pitäisi olla jokin elämää värisyttävä harrastus. Hänellä se on tilkkutyöt, jollain toisella liikunta tai lukeminen.

Ulla on Metropolia Ammattikorkeakoulun toimintaterapian lehtori. Hän on projektipäällikkönä hankkeessa, jossa mielenterveyskuntoutujille etsitään palkallisia keikkatöitä työmarkkinoilta. Hankkeen päätyttyä syyskuussa Ulla lahjoitti viiden hengen tiimilleen tilkkupeitot.

Lahjan saajan persoona määrittää värin ja tyylin. Peitosta voi tulla moderni, romanttinen, kirjava tai rauhallinen.

Seuraavaksi Ulla tutkii kankaansa. Esimerkiksi vihreästä pitävää varten hän ottaa esille vihreän laatikon.

Ullalla on sekä ”tavallisia” kankaita että erikoisherkkuja, joista monet on ostettu Amerikasta, tilkkuilijan taivaasta.

”Sitten haen innostavaa mallia Pinterestistä. En koskaan ompele samanlaista peittoa.”

Työ jatkuu latomalla kankaat pöydälle ja sovittelemalla niitä toisiinsa. Sen jälkeen Ulla ompelee koeblokkeja eli pieniä tilkkutyömalleja.

”Joskus saan työn jopa viikonlopun aikana valmiiksi, jos kaikki onnistuu. Ompeluun ja saumojen auki silittämiseen menee tuntikausia.”

Harrastuksen pitää olla iloista

Tilkkutöitä on usein tekeillä monta yhtä aikaa. Yksi voi olla vasta pohdinnassa, toista ommellaan ja kolmatta viimeistellään. Ulla kirjoo ja tikkaa mielellään tilkkutöitä käsin, sillä se on rentouttavaa.

Moni luulee, että tilkkutöissä täytyy olla rasittavan millintarkka, mutta tarjolla on helppojakin tekniikoita. Suurpiirteisen kannattaa tehdä isoista tilkuista tai valita grazy quilting -tekniikka, jossa tilkkuja sommitellaan sattumanvaraisesti eivätkä saumat ole niin millilleen. Myös ihan pienistä palasista tehtävä tilkkumaalaus on suurpiirteistä.

”Simppeli hirsimökkitekniikka on mukava, mutta minä tykkään rönsyillä ja soveltaa. Nyt olen viehättynyt paperitekniikasta, jolla saa tarkkojakin kuvioita. Piirsin talojen ikkunat paperille, ja ompelin ne kankaan nurjalta puolelta paperia hyväksi käyttäen.”

Ulla ei tee koskaan tilaustöitä, sillä niihin tulisi velvollisuuden maku. Harrastuksen pitää olla iloista. Upean taloaiheisen tilkkupeiton Ulla lahjoittaa Etelä-Suomen Klubitalot ESKOT ry:n yhteisölle. Eskoilla on seitsemän Klubitaloa kuten peitossakin on.

Ulla Vehkaperä lahjoitti seitsemää taloa esittävän peiton Itä-Helsingin Klubitalolle. © Susa Junnola

Ulla Vehkaperä lahjoitti seitsemää taloa esittävän peiton Itä-Helsingin Klubitalolle. © Susa Junnola

Tilkkupaininjalka on tärkeä, sillä se ohjaa aina ¼ tuuman saumanvaran. © Susa Junnola

Tilkkupaininjalka on tärkeä, sillä se ohjaa aina ¼ tuuman saumanvaran. © Susa Junnola

Tuntikausia tilkkuja

Ulla nauttii eniten suunnittelusta ja kankaiden yhdistämisestä. Tekemisen ilo ja oman luovuuden toteutus kutkuttavat.

”Minusta on tullut suopea kankaita kohtaan. Hyväksyn muutkin kuin lempivärini oranssin ja vihreän. Koska ompelen muille, minun täytyy tehdä lahjan saajaa miellyttävällä tyylillä. Ompelin esimerkiksi kauniin romanttisen peiton, jota en voisi ajatellakaan itselleni.”

Kun tilkkutöihin uppoutuu, aikaa kuluu tuntikausia. Sama aika voisi mennä myös somessa pyörimiseen.

”En lue edes Hesaria, jos minulla on tilkkupäivä. Myös siivoamisesta laistan. Mieheni kannustaa minua tilkkutöiden tekemiseen, sillä ilmeisesti en silloin määräile häntä…”

Tilkkumatkoja Birminghamista Suzdaliin

Vaikka Ulla on taitava tekijä, hän käy edelleen kursseilla. Niiltä saa innostavia ideoita ja oppii uusia tekniikoita.

”Osa tekee prikulleen niin kuin opettaja, mutta minä haluan aina vähän revitellä ja viritellä. Joskus luomisen tuska voi kestää pitkään.”

Harrastus on vienyt Ullan myös ulkomaille. Hän on ollut tilkkumatkoilla Birminghamissa Englannissa ja Suzdalissa Venäjällä.

Hän kuuluu Lentävät hanhet -tilkkukiltaan, jonka kanssa suunnittelee Japanin-matkaa.

Ulla unelmoi lisäksi tilkkumatkasta Prahaan ja Ranskan maaseudulle kolmen pienen kylän tilkkupäiville.

Ulla kehuu tilkkutöitä hyväksi tavaksi nollata työstressiä.

”Unohdan vaikeat asiat tilkkutöiden parissa. Ongelmat saattavat ratketakin siinä flow-tilassa.” 

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 10/21.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X