Urheilutoimittaja Petteri Sihvonen hamstrasi seksiä pönkittääkseen egoaan, läträsi oluella ja suututti ihmisiä kirjoituksillaan – muutos kyti pitkään ja viimeisen niitin sille antoi Donald Trump

Jaa kaverilleTilaa Seura
Petteri Sihvonen
Toimittajan ja vapaan kirjoittajan Petteri Sihvosen suuri unelma on toteutunut, sillä hänen esikoiskirjansa julkaistaan näinä päivinä. Kirja on vahvasti omaelämäkerrallinen. © Sara Pihlaja / Otavamedia
Urheilutoimittaja Petteri Sihvonen, 50, oli ajanut itsensä umpikujaan: hän käytti seksiä oman egon pönkityskeinona, läträsi oluella ja suututti ihmiset räväköillä kirjoituksillaan. Muutos kyti pitkään – ja viimeisen niitin siihen pani Donald Trump.

Kun päivän työt oli tehty, Petteri Sihvonen korkkasi oluen ja heitti verkot vesille. Ei aikaakaan, kun hän oli saanut järjestettyä tapaamisen jonkun naiskontaktinsa kanssa. Seksiä naisen kotona tai hotellihuoneessa – ja yöksi kotiin. Viereen Sihvonen ei jäänyt koskaan nukkumaan.

Petteri Sihvosella meni lujaa 2000–2010-luvuilla. Hän paistatteli julkisuudessa Urheilulehden ”johtavana analyytikkona” – räväkkänä kirjoittajana, joka haukkui liki kaikki maan kiekkoihmiset. Samaan aikaan siviilissä hän vietti oluenhuuruista elämää ja saalisti naisia. Aivan kuin hänen olisi pitänyt todistaa itselleen yhä uudestaan, että saan tuon, tuon ja tuon.

Sihvonen oli rakentanut ympärilleen häkin. Hän oli rääväsuutoimittajabrändinsä ja panomiesroolinsa vanki. Alkoholikin piti otteessaan. Hän kärysi jopa rattijuoppoudesta noustuaan skootterinsa selkään suoraan baarista.

Hurlumhei-elämä ja kova työnteko söivät miestä. Sihvonen tiesi, että näin ei voi jatkua.

Kukasta kukkaan

Vauhti oli jo kiihtynyt, kun Sihvosen avioliitto päättyi eroon vuonna 2009. Liitto oli säröillyt jo pitkään.

Elämää sotki Sihvosen orastava alkoholiongelma ja työkeskeisyys. Lisäksi vuodesta 2004 alkanut julkisuus tunki kodin seinien sisäpuolelle.

”Koska minusta ei ollut ketään jättämään, toivoin mielessäni, että tulisi joku hieno mies ja veisi vaimoni. Niin sitten kävikin.”

Eron jälkeen Sihvosen syöksyi täysillä naismaailmaan. Facebookissa avautui kiinnostavia keskusteluja, jotka johtivat usein tapaamiseen ja seksiin. Sihvonen kuului myös kaveriporukkaan, jolla oli tapana leuhkia panoillaan.

”Naissuhteissani ei ollut kuitenkaan koskaan kyse vallankäytöstä. Jos kysyttäisiin, niin harvalla kohtaamallani naisella olisi minusta pahaa sanottavaa. En käyttäytynyt sikamaisesti, vaan verhosin kaiken herrasmiesmäiseen otteeseen.”

Välillä oli rauhallisempia vuosia, kun Sihvonen seurusteli Noora Vennamon kanssa, mutta sitten taas repesi.

Sihvonen on miettinyt paljon sitä, mistä pakonomainen naisjahti kumpusi. Oliko se avioeron jälkeisen tyhjyyden täyttämistä? Oliko se dopamiiniruiske aivoille? Vai oliko kyse epävarmuudesta ja sen kompensoimisesta?

Yksi häkki on Sihvosen mukaan miessukupuoli.

”Patriarkaatin hegemonia kahlitsee miehet keskinäiseen rehentelyyn. Se on jatkuvaa armotonta kilpailua.”

Mutta oli taustalla muutakin.

”Pohjimmiltaan kaiken takana oli minun heikko itsetuntoni.”

Isän vahva ote

Sihvonen eli onnellisen lapsuuden ylemmän keskiluokan perheessä. Suhde äitiin oli lämmin ja rakastava, suhde diplomi-insinööri-isään ehkä ripauksen verran liiankin kunnioittava.

”Kaksi vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa vitsailimme, että isä on yli-ihminen. Ihailimme hänen akateemisuuttaan, järkevyyttään ja loogisuuttaan. Hänen älynsä ja hoksottimensa olivat ylivertaiset. Meihin poikiin hänellä oli vahva ote, jonka alla piti tasapainoilla.”

Veljesten lapsuus ja nuoruus oli jääkiekon sävyttämää. Isä piti huolen siitä, että lapset pääsivät pelaamaan. Perhe muutti jopa Imatralta Joensuuhun parempien kiekkoilumahdollisuuksien perässä.

”Isä ei vaatinut meiltä suorituksia, mutta hän kannusti harjoittelemaan ja sanoi, että työ on tehtävä itse. Hän osasi tehdä kaiken ovelasti niin, että tavoittelimme korkealle ihan vapaaehtoisesti.”

Petteri Sihvonen ja Martti-isä

Petteri Sihvosen (oik.) nyt jo edesmenneellä Martti-isällä oli suuri vaikutus poikiinsa. Vasemmalla Petterin pikkuveli Toni.

Sihvonen miettii, että jos suhde äitiin oli läheinen lapsuudessa, niin isä tuli vanhemmiten läheisemmäksi.

”Näin aikuisella iällä tajuaa sen, että kaikki se auktoriteettien hyväksynnän hakeminen tai auktoriteettien vastustaminen palaa isäsuhteeseen. Työelämässä olen ollut muka kova jätkä ja käynyt päin kummoloita ja harkimoita. Onko siinä kaikessa ollut kyse siitä, että olen käynyt päin isää?”

Pahimman mahdollisen isänmurhan Sihvonen teki jo aikoinaan ryhdyttyään vasemmistolaiseksi.

”Äiti oli ison talon flikka Pohjanmaalta eikä voinut koskaan ymmärtää valintaani. Isä sen sijaan ymmärsi ja suhtautui huumorilla.”

Lätkää ja Dostojevskia

Lukioikäisinä veljekset muuttivat jääkiekon perässä Kouvolaan liigapaikkakunnalle. Mukana muutti Petterin tyttöystävä, tuleva vaimo.

Kouvolassa Sihvonen innostui myös kirjallisuudesta. Dostojevskin Idiootti kolahti häneen kuin uskoontulo, ja pelimatkoilla hän riiteli veljensä kanssa siitä, kumpi saa lukea kirjaa.

”Vaikka elin jääkiekosta, en oikein koskaan ollut kotonani siinä äijä- ja joukkuepelimeiningissä. Porukassa on mentävä porukan ehdoilla, puettava päälle yhtenäinen asu. Se ei sopinut introvertille luonteelleni. Siksi minusta ei tullut hyvää valmentajaakaan, toisin kuin veljestäni.”

Sihvonen oli 25-vuotias, kun kiekkoura hiipui. Hän halusi akateemisen koulutuksen ja haki Turkuun opiskelemaan kirjallisuutta.

Yliopistopiireissäkin Sihvonen oli outolintu – liki kolmekymppinen lätkänpelaaja ja isä. Perheeseen syntyi kymmenessä vuodessa neljä lasta.

Valmistuttuaan Sihvonen asettui perheineen Hämeenlinnaan. Hän alkoi valmentaa jääkiekkoa ja kirjoittaa lajista. Urheilulehdessä hänelle rakennettiin raju brändi, jonka avulla saatiin maksimaalinen julkisuus.

Uusi suunta

”Isä, voisit lopettaa tuon elostelun ja elää kohtuullisemmin.”

Aikuiset tyttäret olivat huolissaan ja ottivat puheeksi isän elämäntyylin syyllistämättä mutta suoraan.
Oli Sihvonen itsekin miettinyt asioita. Paino oli noussut, verenpaineet huitelivat korkeuksissa, ja sydän jyskytti. Viidenkympin rajapyykki lähestyi, ja Sihvonen alkoi pelätä terveytensä puolesta.

Henkisestikin hän oli hukassa, solmussa useiden eri naissuhteidensa kanssa. Urheilulehdessä hän oli jo lopettanut, sillä kohutoimittajan rooli oli käynyt liian raskaaksi taakaksi.

Vuonna 2015 hän kohtasi Hämeenlinnassa tummatukkaisen naisen, joka soi hänelle aina vain yhden katseen. Se kiinnosti ja kiihdytti.

Myymäläpäällikkönä, blogistina ja kouluttajana työskentelevän Maarit Kivimäen piti olla yksi saalis muiden joukossa, mutta toisin kävi. Sihvonen rakastui.

”Muutos ei käynnisty yhdestä syystä, vaan se vaatii monia tekijöitä. Ei riitä, että joutuu rajalle, vaan näkyvissä on oltava jotain hyvää. Tuli Maarit, tuli uusia työtarjouksia. Oli jotain, mihin suuntaan lähteä.”

Tapahtui vielä eräs asia – iin päälle tuli piste. Yöllä 9. marraskuuta 2016 Sihvonen makaili sängyssä ja katseli kännykästään suoraa nettilähetystä, jossa uutisoitiin Yhdysvaltain presidentinvaalin tuloksista.

Donald Trump julistettiin voittajaksi, ja Hillary Clinton myönsi tappionsa.

Sihvonen oli epäuskoinen. Olivatko kaikki tulleet ihan hulluiksi? Sillä hetkellä hän päätti mielessään, että panisi korkin kiinni, sillä maailmasta oli tullut liian hurja paikka olla kännissä.

Seuraavana päivänä hän kertoi päätöksestään Maaritille ja ystäville.
”Eiväthän muut tietenkään heti uskoneet, mikä on ymmärrettävää. Päivä kerrallaan tässä mennään.”

Raitistumisen seuraukset ovat olleet palkitsevia. Sydän lyö nykyään rauhallisempaan tahtiin ja verenpaine on laskenut.

Raittiutta on nyt takana runsaat kaksi ja puoli vuotta.

”Suhteeni alkoholiin on nykyään kuin suhde hyvään ystävään, jota on hieman ikävä.”

Petteri Sihvonen

Petteri Sihvonen kahlitsi itsensä erilaisten roolien muodostamaan häkkiin. Hyppy vapauteen tapahtui monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Sara Pihlaja / Otavamedia

Unelma toteutuu

Sihvonen avaa tottuneesti hämeenlinnalaisen rintamamiestalon oven. Talo on hänen entinen kotinsa, jossa asuu nykyään yksi hänen tyttäristään perheineen. Yläkerrassa on kuitenkin edelleen Sihvosen työhuone.

Kirjan kirjoittaminen on ollut Sihvosen pitkäaikainen haave. Ensimmäiset lauseet hän naputteli jo kolmekymppisenä perheenisänä. Elokuun alussa ilmestyvä Kolkko on monologi, joka ammentaa vahvasti Sihvosen omasta elämästä.

”Kirjoittaminen on ollut minulle ennen kaikkea terapiaa. Kirjoittamalla olen pohtinut suhdetta isääni, alkoholiin, naisiin ja syitä pätemisentarpeeseeni.”

Nyt Sihvonen työskentelee toimittajana ja jääkiekon asiantuntijana. Erityisen iloinen hän on siitä, että saa tehdä jo viidettä vuotta Yle Puheelle urheiluaiheista keskusteluohjelmaa Tommy Lindgrenin kanssa.

Tasapainoinen parisuhde on tuonut tyyneyttä elämään. Avopuolisoaan Maarit Kivimäkeä Sihvonen kuvailee sanoilla ”hän, joka aamuisin vetää elämänkelloni vieterin”. Itseään Sihvonen kutsuu väistyväksi urokseksi ja kokopäiväpaapaksi.

Keväällä parivaljakon vasempiin nimettömiin ilmestyivät kauniisti hohtavat älysormukset. Juuri nyt Sihvonen vilkaisee sormustaan: se käskee hänen rauhoittua.

X