Uskottomuus ja lapsiperheen arki koettelivat Mallan ja Tuomaksen suhdetta – ”En saanut kotoa kaipaamaani huomiota ja ihailua”

Uskottomuus ja lasten sairaudet ovat koetelleet Tannerien suhdetta. Lopulta rakkaus kuitenkin voitti, ja erolta vältyttiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”’Jos te olette selvinneet, mekin selviämme’, on palaute, joka saa omasta elämästä jakamisen ja vertaistukena toimimisen tuntumaan merkitykselliseltä”, Tuomas ja Marja-Liisa Tanner sanovat. Molemmat ovat 55-vuotiaita

Uskottomuus ja lasten sairaudet ovat koetelleet Tannerien suhdetta. Lopulta rakkaus kuitenkin voitti, ja erolta vältyttiin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Terhi Harper

Nuo kasvot muistan. Se oli Marja-Liisa ”Malla” Tannerin ensimmäinen ensimmäinen ajatus, kun katseet kohtasivat Tuomas Tannerin kanssa ravintola Kaarle XII:ssa Helsingissä tammikuussa 1996.

Kohtaaminen oli jo toinen samana päivänä. Aiemmin Malla oli pannut Tuomaksen merkille kauppakeskus Forumissa, kun he olivat istuneet äidin kanssa lounaalla. Nyt yökerhossa hänelle hymyili tutun näköinen, vielä tuntematon mies.

Mallan tehdessä lähtöä Tuomas ilmestyi narikkaan, esitteli itsensä ja pyysi lupaa saattaa bussille. Puhelinnumeroaan Malla ei uskaltanut antaa mutta kirjoitti muistiin Tuomaksen numeron.

’Nytkö sä vasta soitit!’ Tuomaksen äänestä kuului närkästys, kun Malla tarttui puhelimeen muutamaa viikkoa myöhemmin, Yhteydenottoon oli Tuomaksen mielestä kulunut liian kauan yökerhoillasta.

Ensitreffit olivat laskiaisena. Vauhtia ja ulkoilmaa rakastava Tuomas vei Mallan pulkkamäkeen mutta unohti mainita ­asiasta etukäteen.

”Lähdin tapaamiseen meikit naamassa ja farkut jalassa. Kuvittelin, että menisimme perinteisesti elokuviin tai syömään. Toisilla treffeillämme Tuomas vei minut, ajokortittoman, mikroautoradalle”, Malla nauraa.

Tuomas ihastui Mallassa tämän iloisuuteen ja ulkonäköön. Mallaan vetosi Tuomaksessa tämän liikunnallisuus ja myös rehellisyys, poikamainen olemus ja kohteliaisuus tekivät vaikutuksen.

”Tuomaksen rakkauden kieli on alusta alkaen ollut teot. Hän avaa oven minulle ja tulee itse perässä.”

Sokki ja ensimmäinen kriisi

Suhde käynnistyi sata lasissa, kun Malla alkoi pian odottaa pariskunnan esikoista Santeria. Joulukuussa tuli täystörmäys. Synnytyssairaalassa selvisi, että vauvalla ei ollut korvakäytäviä ja korvalehdet olivat epämuodostuneet.

Harvinaisen mikrotia-diagnoosin yhteydessä todettiin myös keskivaikea kuulovamma.

Se oli uusille vanhemmille sokki. Kuulotutkimusten, lääkärikäyntien ja sopeutumisvalmennuksien myötä arjesta tuli selviytymistä.

”Pärjäämisen eetos eli vahvana. Vaikka saimme paljon tukea, meidän olisi ollut hyvä purkaa kriisiä myös psykologin kanssa”, Malla ja Tuomas sanovat.

Kun Santeri oli vuoden ikäinen, Malla palasi työelämään.

Uskottomuus alkoi lapsen syntymän jälkeen

​Milleniumina syntyi veljestrion keskimmäinen. Vilkkaalle ja iloiselle pojalle keskittyminen oli vaikeaa. Neuvolan 5-vuotistarkastuksesta kotiin tuomisina oli ADHD-diagnoosi, johon lääkitys ja toimintaterapia toivat apua.

”Vuonna 2006 olimme tilanteessa, jossa nuorena äitinä kaikki huomioni oli lapsissa. Esikoista kiusattiin koulussa, keskimmäinen kävi läpi lääkekokeiluja ja toimintaterapiaa. Kuopuksemme oli vasta syntynyt”, Malla kertoo.

Kun kotona oli rankkaa, Tuomaksen huomio suuntautui kavereihin, töihin ja harrastuksiin. Ja lopulta myös avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin: tekstareihin, suudelmiin ja risteilyllä tapahtuneeseen pettämiseen.

”Olin epätoivoinen. En saanut kotoa kaipaamaani huomiota ja ihailua, mutta en kyennyt puhumaan asiasta. Toisin kuin vaimoni lapsuudenkodissa, meillä ei ollut tapana ilmaista tunteita.”

Lasten ja yhteisten hyvien hetkien vuoksi Malla antoi anteeksi.

Elämä kulki eteenpäin, kunnes vuonna 2007 uskottomuuskriisi iski toisen kerran silmille. Kummitytön syntymäpäivillä Malla huomasi Tuomaksen puhelimen ruu­dulla viestin toiselta naiselta.

”Se oli niin kova paukku, että ensimmäistä kertaa murruin ja itkin.”

Kun lapset näkivät äidin tunnemyrskyn, esikoinenkin puhkesi itkemään ja halasi äitiään. Ensimmäistä luokkaa käynyt keskimmäinen puolestaan tempaisi eteisestä lätkämailan ja huitaisi sillä Tuomasta päähän.

Oli haettava apua.

Kannattaa kiinnittää huomiota mieluummin omiin kehitys­kohteisiin kuin kumppanin virheisiin, Tannerit vinkkaavat. ”Kehu, kannusta ja kiitä.” © Kai Widell

Pahin romahdus oli vielä edessä

Polun varrelle on osunut oikeita ihmisiä oikeaan aikaan, Tuomas sanoo. Akuutissa kriisissä pari pääsi HNMKY:n pienryhmään vertaistukipariskunnan ohjaukseen. He oivalsivat, että yhteisen ajan löytämiseksi arjen tärkeysjärjestys oli laitettava uusiksi.

Tuomas ja Malla hankkivat lastenhoitajan Mannerheimin Lastensuojeluliitolta ja alkoivat käydä torstaisin treffeillä.

Suhde parani, kunnes Malla jäi työttömäksi. Aika ja huomio valuivat nyt uuden ammatin opiskeluun ja työnhakuun. Puolison sijoitus tärkeyslistalla tipahti ja suhde väljähtyi.

Kolmas ja pahin romahdus tuli keväällä 2014, kun Tuomaksen vuoden kestänyt salasuhde paljastui. Eräänä aamuyönä hän tuli kotiin ja ehdotti eroa.

”Olin hajalla ja totaalisen loppu kaikkeen. Vaikka olimme keränneet paljon parisuhdeoppia, siinä hetkessä en tiennyt, ­miten jatkaa yhdessä”, Tuomas kertoo.

Myös Malla ajatteli, että suhde ei voinut enää jatkua näin. Oli vedettävä rajat.

”Rakastan sinua. Mutta sinun täytyy valita joko minut tai tuo toinen nainen, sanoin Tuomakselle.”

Uskottomuus johti anteeksiantoon, mutta luottamuksen palautuminen vei vuosia

Valinta oli Tuomakselle lopulta selvä. Hänkin halusi jatkaa liittoa. Hän löysi tukiverkoston kautta vertaishenkilön, jolle purki tapahtunutta. Tapailemalleen naiselle hän ilmoitti suhteen päättyneen.

Jatkamispäätöksen yhteydessä Malla oli halunnut Tuomakselta anteeksipyynnön ja lupauksen, että asiat muuttuisivat ­lopullisesti parempaan. Anteeksianto ja luottamuksen palautuminen veivät silti vuosia.

Syksyllä alkoivat jokailtaiset kävelylenkit. Asiat käytiin läpi juuria myöten.

”Puhuin pettämiskriisistä niin kauan, että lopulta koin puhuneeni ja vaatineeni vastauksia kylliksi. Sitten tuli aamu, jona Tuomas lähti töihin ja minä koiran kanssa ulos. Läheisellä kedolla pysähdyin ja huomasin hyvän olon laskeutuvan rintakehään. Mikään suhteessa ei enää pelottanut.”

Iso merkitys uuden arjen rakentamisessa oli Tuomaksen saama ADHD-diagnoosi. Mallaa helpotti, kun puolison impulsiiviselle käytökselle vuosien varrella löytyi syy. Lääke auttoi tasaamaan kärkipäitä.

Samoihin aikoihin Malla näki unen tyhjästä tontista.

”Jäin pohtimaan sitä. Olisimmeko vihdoin siinä vaiheessa elämää, että voisimme rakentaa yhdessä jotakin uutta ja kestävää?”

Apua myös muille pariskunnille

Uni kävi lopulta toteen. Ensimmäistä kertaa pitkässä parisuhteessaan Malla ja Tuomas saivat kokea tiiviin yhdessäolon ja rakastumisen ihanan kaksivuotiskauden. Myös seksi palasi suhteeseen.

”Lapset huomasivat muutoksen meissä. Varovaisen toiveikkaina he kurkistelivat salaa olohuoneeseen, jossa istuimme lähekkäin Mallan kanssa katsomassa televisiota”, Tuomas nauraa.

Parisuhde ei olisi pelastunut ilman rinnalla kulkijoita, Tannerit sanovat. Siksi he ovat jakaneet omaa tarinaansa parisuhdetapahtumissa ja pienryhmissä.

Vuonna 2018 esikoinen kirjoitti Instagram-tilillään koskettavasti vanhempiensa yhteisestä matkasta heidän 20-vuotishääpäivänään. Elokuussa hän viettää omia häitään, joissa Tuomas ja Malla ovat luvanneet pitää puheen.

”Jos emme olisi taistelleet tästä suhteesta, emme olisi pitämässä yhteistä puhetta. Emmekä auttamassa pariskuntia, jotka käyvät läpi ­mahdollisesti elämänsä suurinta kriisiä”, Tuomas ja Marja-Liisa päättävät.

”’Jos te olette selvinneet, mekin selviämme’, on palaute, joka saa omasta elämästä jakamisen ja vertaistukena toimimisen tuntumaan merkitykselliseltä”, Tuomas ja Marja-Liisa Tanner sanovat. Molemmat ovat 55-vuotiaita

Kannattaa kiinnittää huomiota mieluummin omiin kehitys­kohteisiin kuin kumppanin virheisiin, Tannerit vinkkaavat. ”Kehu, kannusta ja kiitä.”

© Kai Widell

Lue myös: Ailan ja Olavin rakkaus on jatkunut yli 60 vuotta, vaikka häät jäivät melkein pitämättä: ”Valikoiva kuulo ja huumori auttavat aina”

X