Uutta munuaista odottava Arja: Dialyysi sitoo minut tuntikausiksi kotiin

Arja Yli-Kovanen, 58, sairastaa kroonista munuaisten vajaatoimintaa ja tarvitsee keinomunuais- eli dialyysihoitoa. Arjalla hoitolaite on kotona.

Tähän havahduin

”Vuonna 1989 luulin, että sairastan sappikivitautia. Sain vatsakipujeni selvittämiseksi lähetteen ultraäänitutkimukseen. Minulla ei ollut sappikiviä, vaan polykystiset munuaiset eli molemmissa munuaisissani on nesterakkuloita. Ne tulisivat valtaamaan koko ajan enemmän tilaa toimivalta munuaiskudokselta.

Munuaisilla on monta tehtävää. Ne muun muassa puhdistavat verta ja säätelevät verenpainetta ja nestetasapainoa. Kun munuaisten toiminta häiriintyy, moni asia elimistössä muuttuu.

Minä huomasin muutoksen kohonneena verenpaineena. Koska tupakointi vaikuttaa verisuonien kuntoon, lopetin satunnaisen tupakoinnin saman tien. Mitään muuta en voinut tuolloin kuntoni eteen tehdä. Syy sairauteeni on geenivirheessä.

Vastaanotolla

Ensimmäiset pari vuotta diagnoosin jälkeen kävin kerran vuodessa lääkärillä. Sen jälkeen käynnit tihenivät neljään–viiteen kertaan vuodessa. Kaksi vuotta sitten minut siirrettiin keskussairaalan pre-dialyysipoliklinikan potilaaksi. Sen tarkoituksena oli valmistaa minua tulevaan eli dialyysipotilaaksi.

Viime syyskuussa aloitin dialyysi- eli keinomunuaishoidon. Omat munuaiseni poistivat kehosta nestettä, mutteivät selvinneet enää kuona-aineiden poistosta.

Suurina määrinä kuona-aineet ovat myrkyllisiä. Ne aiheuttavat monenlaisia oireita, kuten väsymystä ja pahoinvointia. Sairauteen liittyvä anemia verotti myös voimia.

Näin minua hoidettiin

Dialyysitapoja on kaksi: hemodialyysi- ja vatsakalvodialyysi. Minä saan hemodialyysiä, jossa vereni puhdistetaan koneellisesti kierrättämällä se keinomunuaiskoneessa.

Ensimmäiset kaksi kuukautta sain hoitoa sairaalassa, mikä vei matkoineen päivästäni 7,5 tuntia.

Koska hoito toistuu kolmesti viikossa, se haittasi merkittävästi työtäni. Hain ja pääsin kotihoitoon. Olen terveydenhuollon ammattilainen, mikä osaltaan alensi kynnystä kotidialyysin aloittamiseen. Se vaati lisäksi muutostöitä kodin sähköissä ja viemäröinnissä. Myös veden laatu ja puhtaus varmistettiin.

Omahoitajani tuli sairaalasta mukaan ensimmäiseen kotihoitooni. Seuraavan hoidon tein jo itse itselleni makuuhuoneessamme. Oli jouluaattoaamu ja aloitin juhlan istumalla neljä tuntia dialyysikoneessa villasukat jalassa, untuvapeitto päällä.

Tässä ja nyt

Osaan tehdä dialyysin yksin, eikä paksujen neulojen pistäminen hirvitä. Silti tilanteessa on jotain pelottavaa. Onneksi mieheni on aina tukenani.

Neljä tuntia kolmesti viikossa on pitkä aika miettiä kaikenlaista. Monesti käytän sen tekemällä vapaalla kädelläni töitä.

Tällä hetkellä teen 80 prosenttista työaikaa. Tärkeä osa hoitoani on tarkka ruokavalio, jossa rajoitetaan kaliumin ja fosforin saantia.

Tammikuussa toinen nelikiloiseksi kasvaneista munuaisistani poistettiin. Se teki tilaa luovutettavalle munuaiselle. Olen elinsiirtojonossa. Kukaan ei tiedä, kauanko saan jonottaa. Minä olen valmis leikkaukseen ja uuteen, vapaampaan elämään.”