Vaatimaton enkelinsiipi suo suojelustaan: ”Kukastani tulee mieleen ihminen, jolta olen sen kasvin saanut”
Tamperelainen Leena Jokinen pitää kukkia valokuviakin tärkeämpinä muistoina. Kirkosta saatu enkelinsiipi on hänelle aivan erityisen tärkeä.
Enkelinsiipi muistuttaa Leena Jokista Viinikan kirkon Teija-suntiosta.
Enkelinsiipi eli korallibegonia oli vielä sata vuotta sitten hyvinkin yleinen huonekasvi. Pienessä ruukussa viihtyvää pilkkulehteä on helppo lisätä latvapistokkaasta. Tällainen on Leena Jokisen kasvin tarina.
Miten sait kasvin?
Oma enkelinsiipeni on Viinikan kirkossa kasvavan enkelinsiiven pistokas. Toimin kirkossa vapaaehtoisena ja pyysin alun.
Mitä tiedät kasvin historiasta?
Viinikan kirkon suntio Teija sai alkuperäisen pistokkaan parikymmentä vuotta sitten Anne-diakonilta. Enkelinsiipi on viihtynyt kirkolla oikein hyvin, sillä niitä on nykyisin siellä jo aika monta. Ehkä viileät ja vähän varjoisammat huoneet sopivat sille. Eikä sitä saa hoitaa liikaa.
”Tuntuu mukavalta, kun omassa kodissa on kirkosta saatu enkelinsiipi, vähän kuin suojelusenkelinä.” © Laura Vesa
Miten hoidat enkelinsiipeä?
Olen jatkanut hoidossa samaa linjaa kuin mihin se on kirkollakin tottunut eli en kastele liikaa, enkä lannoita. Kokeilen sormella mullan kosteuden aina ennen kastelua. Jos multa on yhtään kostea, en anna vettä. Enkelinsiipi on vaatimaton kasvi, se on vähään tyytyväinen. Vein sen alkukesästä ulos, mutta se ei tuntunut pitävän ulkoilmasta, joten se saa kasvaa sisällä, eteläikkunalla ja puolivarjossa. Ilmeisesti se viihtyy, sillä kesällä siihen tuli paljon pieniä, vaaleanpunaisia kukkia.
Mikä kasvissa viehättää?
Enkelinsiipi on tuttu kasvi jo lapsuudesta, joskaan meillä ei tainnut olla sitä kotona. Lapsena tosin tällaisiin asioihin ei ehkä niin kiinnitä huomiota. Halusin kasvin kirkosta ihan jo siksikin, että sen nimi on enkelinsiipi ja sen lehti on enkelinsiiven mallinen. Tuntuu mukavalta, kun omassa kodissa on kirkosta saatu enkelinsiipi, vähän kuin suojelusenkelinä.
Onko sinulla muistoja kasveista?
Minulla on nyt sellainen kausi, että kerään kasveja, joilla on tarina. Joka kukastani tulee mieleen ihminen, jolta olen sen kasvin saanut. Kasvini ovat valokuviakin tärkeämpiä muistoja. Kasvit tuovat ihmiset lähelle.
© Laura Vesa
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/20.
Lue myös: Kuohkea unelma kuin vihreää hattaraa – Helenan huonekasvi on seurannut sukupolvien arkea
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti