Vakuutusyhtiön kanssa taisteleva Riikka Hollo loukkaantui liikenneonnettomuudessa: ”Olisi pitänyt ottaa asianajaja jo silloin, kun vakuutusyhtiöstä tuli ensimmäinen kielteinen päätös”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Riikka Hollo
Kivut eivät näy päällepäin ja monesti Riikasta tuntuu, että muut eivät edes muista polvivaivojen sävyttävän hänen jokaista päiväänsä.
Riikka Hollon polvi vammautui onnettomuudessa kuusi vuotta sitten, ja siitä asti hän on kärsinyt jatkuvasta kivusta. Avun toisi leikkaus, mutta vakuutusyhtiö ei suostu korvaamaan sitä.

Onnettomuudesta on pian kuusi vuotta. Sunnuntaina syyskuun 16. päivänä vuonna 2012 helsinkiläinen Riikka Hollo, 40, istui kotinsa pihamaalla aurinkotuolissa ja pohti ääneen, lähtisikö vielä joogatunnille. Perheen kanssa oli syöty päivällistä, laiskotti.

Mies kuitenkin kannusti: ”Sulle tulee siitä aina niin hyvä olo, mene vain.”

Kun Riikka pyöräili joogasalilta kotiin päin, aurinko oli jo laskemassa. Ylittäessään liikenneympyrää hän huomasi valkoisen auton, joka lähestyi kovaa vauhtia. Niin kovaa, että se varmasti törmäisi Riikkaan. Hän ehti vain ajatella, että nyt minä kuolen.

Seuraavia tapahtumia Riikka ei itse muista: hän paiskautui auton konepellille ja siitä kolme metriä rintakehä edellä tienpenkalle.

Ensimmäisenä paikalle sattui vapaapäiväänsä viettänyt lääkäri, joka soitti ambulanssin. Riikkaan törmännyt auto oli taksi, kuski oli nuori mies. Hänkin oli sokkitilassa.

Lomamatkalla Riikka Hollo Budapestissä vuonna 2011.

Lomamatkalla Budapestissä vuonna 2011. © Riikka Hollon kotialbumi

Hämärästi Riikka muistaa sen, miten hän ambulanssissa kysyi, kuolenko minä nyt. Hänelle vastattiin, että ei – et sinä kuole, nyt mennään Töölöön.

”Ajattelin, että olen heidän käsissään. He tekevät sen, mitä pitää tehdä.”

Kivut jatkuivat – ja taistelu vakuutusyhtiön kanssa alkoi

Töölön sairaalassa todettiin, että Riikan polvilumpio oli murtunut ja kylkiluita oli mennyt poikki. Lisäksi hänellä todettiin aivotärähdys ja ilmarinta.

”Ihme, ettei päähän sattunut pahemmin. Minulla ei ollut kypärää”, Riikka kertoo.

”Sairaalassa sanottiin, että ilmiömäinen kehonhallinta pelasti minut. Liikuntaharrastuksista oli ollut hyötyä.”

Joogan lisäksi Riikka oli harrastanut juoksua ja kahvakuulaa sekä käynyt kuntosalilla.

Oikeassa polvessa todettiin rustovaurio, ja hänelle laitettiin polven tueksi ortoosi. Hän ei saisi 12 viikkoon taivuttaa jalkaansa taikka varata sille.

Viikon jälkeen Riikka pääsi sairaalasta kotiin. Kivut vaivasivat niin, ettei hän saanut nukuttua. Päällimmäisenä oli kuitenkin kiitollisuus siitä, että oli hengissä.

Perheen nuorempi poika oli vielä päiväkodissa, vanhempi kävi ensimmäistä luokkaa. Naapuri auttoi ja vei aamuisin kuopuksen päiväkotiin.

Suurimmaksi haasteeksi osoittautuivat työt. Riikka oli jo vuosia työskennellyt freelancer-toimittajana. Hän kirjoitti useisiin lehtiin juttuja, joihin liittyi myös kuvausjärjestelyjä. Nyt hän ei pystynyt liikkumaan, joten hän joutui ilmoittamaan asiakkailleen, ettei pystyisi hoitamaan töitään.

”Se tuntui hirveältä. Yhtäkkiä rahaa ei tullut mistään.”

Koska kyseessä oli liikenneonnettomuus, korvauksia ansionmenetyksistä piti hakea vahingonaiheuttajan liikennevakuutuksesta. Alkuun sairauslomista tulikin korvaus, tosin vasta monen viikon päästä.

Riikka uskoi kaiken järjestyvän. Hän olisi pian työkykyinen.

Kiistaa hoidosta – vakuutusyhtiö ei korvaisi tarvittavaa leikkausta

Ortoosi poistettiin 12 viikon jälkeen. Polvi oli kipeä ja turvoksissa, siinä oli alkavaa nivelrikkoa muistuttava tila. Alkoi fysioterapia. Koska jalka oli ollut pitkään poissa käytöstä, keho toimi toispuoleisesti.

Riikka toivoi pääsevänsä pian leikkaukseen, joka lopettaisi kivun.

Riikka Hollo

Pilates-sali on Riikan henkireikä, ja perhe ja ystävät ovat olleet korvaamaton tuki.  © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

”Polven rustovauriota seurattiin. Lääkärissä sanottiin, että leikkauksella se voidaan korjata. En osannut kuvitellakaan, ettei niin tehtäisi.”

Riikkaa hoitanut lääkäri oli ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, joka kouluttaa lääkäreitä myös muualla maailmassa polvivammojen hoitoon.

Vähitellen Riikalle valkeni, että kaikki vakuutusyhtiöt eivät korvaa kyseistä leikkausta. Taksiautoilijan liikennevakuutus sattui olemaan yhtiössä, joka suhtautuu näihin uudentyyppisiin rustoa korjaaviin leikkauksiin kokeellisena toimintana.

”Tuntui ihan hullulta, että vakuutuslääkäri ei ole koskaan edes tavannut minua ja voi silti tehdä toisenlaisen päätelmän kuin minua hoitanut alan huippuosaaja.”

Leikkaus maksaisi noin 5 000 euroa. Toinen mahdollisuus olisi tekonivelleikkaus, jota ei kuitenkaan tehdä vielä nelikymppisille, koska tekonivel kestää vain 10–15 vuotta. Riikalle on arvioitu, että tekonivelleikkaus voisi maksaa jopa yli 20 000 euroa.

”Onnettomuuden jälkeen minulla ei ole ollut yhtään kivutonta päivää”, Riikka kertoo.

Leikkaamatta jättäminen tarkoittaisi sitä, että kipuihin ei olisi tulossa helpotusta vielä pitkään aikaan.

Jossain vaiheessa Riikka mietti sitäkin vaihtoehtoa, että menisi leikkaukseen vakuutusyhtiön päätöksestä huolimatta.

”Mutta jos olisin itse kustantanut leikkauksen, liikennevakuutusyhtiö olisi nostanut kädet pystyyn ja luopunut korvausvelvoitteistaan.”

Kun vamma on tullut liikenneonnettomuudessa, vakuutus korvaa hoidon koko eliniäksi – paitsi jos potilas poikkeaa vakuutusyhtiön päättämästä hoitolinjasta.

Raskas oikeusprosessi: ”Luotin liikaa vakuutuslautakunnan käsittelyyn”

Päälle ajaja on todettu oikeudessa syylliseksi, mutta polvea ei ole saatu kuntoon. Prosessi on kestänyt kuusi vuotta, ja samalla Riikka on yrittänyt hoitaa työnsä parhaansa mukaan.

”Välillä on tuntunut, etten jaksaisi. Silloin itken aikani, sitten nousen jotenkin. En voi antaa periksi.”

Asianajajan Riikka hankki siinä vaiheessa, kun korvaukset riitautettiin. Nyt hän tekisi toisin.

”Olisi pitänyt ottaa asianajaja jo silloin, kun vakuutusyhtiöstä tuli ensimmäinen kielteinen päätös. Luotin liikaa vakuutuslautakunnan käsittelyyn. Siellä aikaa tärveltyi vuosi.”

Riikka haki korvauksia ansionmenetyksistä usean vuoden ajalta, koska hän joutui pitämään sairauslomajaksoja kipujen vuoksi. Vakuutusyhtiö taas näki asian niin, että Riikka on ollut työkykyinen, koska on välillä pystynyt työhön. Korkein oikeus ei ottanut asiaa käsittelyyn, joten sen osalta peli on päättynyt.

Meneillään on yhä prosessi polvileikkaukseen liittyen.

Vuosi vuodelta tilanne vaikeutuu. Edelleenkin polvi voitaisiin leikata, mutta toipuminen kestää sitä pidempään mitä enemmän aikaa kuluu.

”En ole vielä ihan kunnolla hyväksynyt, että tämä menee näin. En ehkä ikinä tulekaan hyväksymään. Mutta olen päättänyt, etten katkeroidu. Yritän löytää jokaisesta päivästä ne hyvät asiat.”

Jopa onnettomuudesta Riikka on löytänyt positiivisen puolen.

”Ilman onnettomuutta en välttämättä olisi tajunnut pysähtyä kuuntelemaan itseäni niin herkällä korvalla.”

Riikka Hollo

Nyt Riikka haluaa tukea muita. Keväällä ilmestyi Riikan ja Mari Päiväniemen teos Minun kirjani, jossa kannustetaan olemaan paras ystävä itselle. © Pekka Nieminen / Otavamedia

Vielä ei ollut aika lähteä – juoksemisen tilalle tuli spinning

Toipilaana ollessaan Riikka huomasi, että eräässä firmassa oli alkamassa ratkaisukeskeisen valmentajan koulutus. Hän ilmoittautui mukaan.

”Ajattelin, että nyt minulla olisi annettavaa muille.”

Kahden vuoden opintojen aikana Riikka sai juuri siitä varmuuden.

”Ymmärsin, että minua tarvitaan täällä. Vielä ei ollut minun aikani lähteä.”

Onnettomuus kirkasti Riikan arvomaailmaa.

”Tulin armollisemmaksi itselleni ja muille. Olen ehkä enemmän läsnä perheelleni, ja minusta on tullut seesteisempi. Joka viikko pidän lepopäiviä, kun aiemmin olin menossa aivan koko ajan, viikonloputkin tein töitä.”

Koska kipu on kroonistunut, Riikalla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin oppia elämään sen kanssa.

Pahimpina päivinä särkylääkettä menee kahdeksan tablettia. Myös kylmä lievittää kipua, ja Riikka harrastaakin nykyään avantouintia.

Juoksemisesta hän joutui luopumaan, tilalle tuli spinning. Jooga taas vaihtui pilatekseen, joka on hellempää kropalle.

”Laitepilates on ollut pelastukseni. Kun aloitin kolme vuotta sitten, olin vielä toispuoleinen. Nyt tilanne on vakiintunut.”

Laitepilateksessa liikkeet tehdään laitteiden avulla pienryhmissä ja ohjatusti. Siten varmistetaan, että liikeradat ovat oikeat.

”Omalta lääkäriltäni sain palautetta, että olen tehnyt kovan työn. Vaivaa en pysty parantamaan, mutta voin pitää itseni hyvässä kunnossa.”

Epäinhimillistä kohtelua – luottamus oikeuslaitokseen ja vakuutusyhtiöön katosi

Kuntoilu on auttanut myös käsittelemään vaikeita asioita.

”Olen saanut purkaa itseäni johonkin muuhun kuin vihaan.”

Viha on syntynyt epäoikeudenmukaisuudesta. Luottamus oikeuslaitokseen ja vakuutusyhtiöön on kadonnut.

”Minusta on tuntunut, että minua kohdellaan kuin rikollista. Ikään kuin olisin vaatinut itselleni jotain ekstraa! Olisin halunnut vain sen, mikä minulle kuuluu.”

Vakuutusyhtiöstä saamaansa kohtelua Riikka kuvaa epäinhimilliseksi.

”Olen joutunut rakentamaan omanarvontuntoni uudelleen. Ymmärrän, että moni väsyy näissä prosesseissa eikä jaksa vaatia oikeuksiaan.”

Haasteiden kääntäminen voimavaraksi onkin ollut Riikan tapa selviytyä. Aiemmin vastoinkäymiset olivat pieni maailmanloppu, nykyään hän uskoo pystyvänsä mihin vain.

Mutta siitä risteyksestä hän ei ole ajanut pyörällä kertaakaan kuuteen vuoteen. Hän menee mieluummin toista kautta.

Kuvauspaikka Töölön Pilates Studio. Asu Halti.

X