Vanhasta navetasta koti – Timo ja Terhi remontoivat lantaluukusta persoonallisen 250-neliöisen asunnon

Jaa artikkeli
navetasta koti
Ensimmäiseksi koheni navetan pihapiiri, kun kaikki kiveykset ja kaaret laitettiin kuntoon. Vuonna 1999 istutettu villiviini pehmentää kiviseinää. © Linda Varoma
Terhi Kunelius ja Timo Peri remontoivat vaivaistalon navetasta itselleen persoonallisen kodin. Uutena on ostettu vain olohuoneen sohva.

Vaivaistalon navetasta kuoritui koti lantaluukun sijoilta. Navetta rakennettiin vuonna 1949 sodanjälkeisinä työllistä­mistöinä paikalla muuratuista tiilistä. Betoni on niin vahvaa, että remonttihommissa kaksi konetta hajosi sitä käsitellessä.

Kunta lopetti 1960-luvun alussa navettatoiminnan. Purkutuomiokin navetalle annettiin, mutta onneksi purkamiseen ei löytynyt rahaa. Pitkään tiloissa toimi Pyroll Oy, ja me pyöritimme vuosia mieheni Timon kanssa keskikerroksessa raskaan kaluston teippaamiseen keskittyvää yritystä.

Navettakodin pihalta aukeava näkymä ja Haukku-koira © Linda Varoma

Navettakodin pihalta aukeava näkymä ja Haukku-koira © Linda Varoma

Terhi rakastaa kukkia. Niitä löytyy sekä sisältä että ulkoa. © Linda Varoma

Terhi rakastaa kukkia. Niitä löytyy sekä sisältä että ulkoa. © Linda Varoma

Tiilet Haminan veturitalleilta, ikkunat tehtaan ohilaukauksia

Olemme viihtyneet navetassa niin hyvin, että aloimme remontoida 250 neliön kokoista lantaluukkua kodik­semme vuonna 2009.

Teimme remonttia kaikessa rauhassa pari vuotta iltaisin ja viikonloppuisin, ja asuimme yläkerrassa karjakon asunnossa. Toki meillä oli ammattilaisia töissä, mutta paljon teimme itsekin.

Ensimmäisenä tyhjensimme tilan ja pidimme ystäville tyhjän huoneen bileet. Oli vain levysoitin lattialla, kun soitimme vanhoja LP-levyjä ja suunnittelimme remonttia.

Muutimme tänne maaliskuussa 2011. Paljon on muuttunut sen jälkeen.

Laitoimme luovuuden peliin ja aloimme haalia kiinnostavaa materiaalia monesta paikasta. Timo tiedetään vanhaa tavaraa arvostavaksi tyypiksi, ja hänelle soitetaan usein ja tarjotaan jotain. Esimerkiksi kotkalaisen taloyhtiön pesutuvan kivimankelille hän sanoi heti kyllä. Mankeli oli niin iso ja painava, että kukaan ei käyttänyt sitä. Nyt mankelin alataso on meidän ruokapöytämme, ja ylätaso on terassin pöytänä. Mankelin laatikko pääsi levysoittimen telineeksi ja yksi sivu sängyn päädyksi.

Kesällä 1999 Timo luki lehdestä, että Haminassa puretaan vanhoja veturitalleja. Tiilet olivat menossa täyttömaaksi, ja Timo varasi heti kaksi kuormaa meille. Niillä päällystettiin olohuoneen betoniseinät ja pylväät. Tulos on ihanan rouhea, ja kattokin jätettiin rosoiseksi.

Osa kotimme ikkunoista ja ovista on kotkalaisen ikkunatehtaan ohilaukauk­sia, vääräkätisiä tai väärän levyisiä. Meitä se ei haittaa. Kaikki ikkunamme ovat erilaisia ja eri korkeuksissa.

Ikkunalaudatkin ovat hyvin persoonalliset. Ne on sahautettu kuusitukeista, joiden halkaisija oli metrin. Pyysimme venepuusepän tekemään ikkunalaudat, joista jokainen on erilainen. Ikkunalaudalla on koristeena Haminan Tervasaaren sillan vanha siltapalkki.

Lattia on tehty liimapuutehtaan hukkapätkistä. Maalasimme liimapuupalkit ensin ja vasta sitten niistä kasattiin lattia kuin palapeli.

Terhi Kunelius ja Timo Peri nauttivat kesäpäivistä kotinsa terassilla. Ulkopöytä on vanhan mankelin taso. Timon ukki sai konepajan jalan istumaan runkoon just eikä melkein. © Linda Varoma

Terhi Kunelius ja Timo Peri nauttivat kesäpäivistä kotinsa terassilla. Ulkopöytä on vanhan mankelin taso. Timon ukki sai konepajan jalan istumaan runkoon just eikä melkein. © Linda Varoma

Ehkä – remontin tärkein sana

Tärkein sana remontissamme oli koko ajan ehkä. Juttelimme ja pohdimme, ja vaihdoimme suunnitelmia lennossa, jos keksimme jotain parempaa tai löysimme kivaa tavaraa.

Timolla on äärettömän paljon enemmän ideoita kuin minulla, mutta mitään hänen ajatustaan en ole torpannut.

Joskus Timo voi toimia vähän salaakin. Kun lähdin Haukku-pojan kanssa lenkille, Timo oli sillä aikaa päällystänyt keittiösaarekkeen lankun lehmänkarvalla. Jos hän olisi kertonut sen etukäteen, olisin ehdottomasti kieltänyt lehmänkarvan keittiössä! Mutta nyt siihen ei mikään muu sopisikaan.

Menin kerran puolivahingossa heittämään Timolle, että mitäs jos maalaisimme olohuoneen valkoiselle tiiliseinälle ison punaisen neliön? Timo lähti saman tien kauppaan ostamaan maalit. Hän nauroi, että jos Terhi haluaa johonkin vahvan voimakasta väriä niin se pitää tehdä heti.

Sängyn pääty on osa mankelia. Seinä on vanhaa ladon lautaa. Samettipäällinen on ommeltu jämäpaloista. © Linda Varoma

Sängyn pääty on osa mankelia. Seinä on vanhaa ladon lautaa. Samettipäällinen on ommeltu jämäpaloista. © Linda Varoma

Navetasta kuoriutui koti aikuisille

Olemme saaneet koko ajan tehdä kotia kahdelle aikuiselle. Emme ole yhtään pohtineet, kelpaako tämä jollekin muulle joskus. Timolla on kaksi aikuista poikaa, minulla yksi. Olemme olleet 16 vuotta yhdessä.

Menimme 1.10.2005 naimisiin savusaunan terassilla mökkivaatteet päällä. Se oli yllätys ystäville, jotka oli pyydetty talkoisiin ja saunomaan. Tuttu pappi halusi sanoa muutaman sanan uudelle saunalle ja yhtäkkiä se muuttuikin vihki­kaavaksi. Timo ehti sentään laittaa vasaran pois kädestään.

Timolla on ollut useita koteja, viimeisin ennen navettaa oli vanha kansakoulu. Minä olen asunut niin kerrostalossa kuin omakotitalossakin. Navetan tyyli oli uusi meille molemmille. Minäkin ymmärsin, ettei aina tarvitse olla sileää, tasaista ja sliipattua, vaan voi jättää rosoa näkyviin.

Meillä on esimerkiksi puisia vanhoja ahkioita saunan seinässä ja vanhoja puuhöyliä ripustimina. Putket saavat näkyä joka paikassa. Olisi pikkusievää, jos ne peitettäisiin.

Sisustus elää koko ajan, varsinkin huonekalut. Kun löydämme jotain kivaa, viemme sen pyhtääläiselle verhoilijalle paranneltavaksi. Mutta ahdasta emme halua. Jos tulee jotain uutta, vastaavasti jotain lähtee pois.

Terhi kokkaa mielellään kaasuliedellä. Vihreät kaapit ostettiin poistomyynnistä. © Linda Varoma

Terhi kokkaa mielellään kaasuliedellä. Vihreät kaapit ostettiin poistomyynnistä. © Linda Varoma

Idea saunaosaston lattian väriin tuli Terhin vihreästä ihokarvanpoistolaitteesta. © Linda Varoma

Idea saunaosaston lattian väriin tuli Terhin vihreästä ihokarvanpoistolaitteesta. © Linda Varoma

Väriä ei arastella

Olohuoneen sohva on ainoa uutena ostettu huonekalumme. Se oli poistomyynnissä kotkalaisessa huonekaluliikkeessä.

Sohva olisi moneen huusholliin liian iso, ja sen kaarevuus vaikeuttaa sijoittamista normikotiin. Meille se oli ihan nappiin. Sen seurana on kaksi nojatuolia. Toinen on kulkenut Timon mukana vuosikymmeniä ja toinen ostettiin 20 eurolla kuolinpesän myynnistä. Verhoilutimme ne samalla kankaalla.

Sohvapöytämme on vanha ruokapöytä, josta sahattiin jalat poikki ja laitettiin pyörät alle.

En tykännyt ennen yhtään itämaisista matoista. Kun tulin navettaan ensikertaa, tajusin että ei tänne voi muuta harkitakaan. Räsymatot loisivat aivan väärän tunnelman. Kaikki matot on ostettu kirppareilta.

Taulut on asetettu aika näyttävästi yhdelle seinälle. Ylhäällä katonrajassa on metallitanko, josta ne roikkuvat ohuella rautalangalla. Järjestystä on helppo vaihtaa. Toisella puolella on Timon kirppareilta ostamia nälkätaiteilijoiden tauluja, jotka on valittu kehysten takia. Yksikään taulu ei ole maksanut yli 20 euroa. Toisella puolella on luontoaiheisia tauluja. Aika moni on ostettu Pyhtään taideseuran näyttelystä.

Meillä käyviltä vierailta kuulee ihastelevia kommentteja. Aika moni sanoo, että voi kun meilläkin olisi värikäs koti, että voi kun uskaltaisimme. Ei muuta kuin suti käteen! On turha arastella värien käyttöä.

Timo lempipaikallaan keittiön nurkassa. © Linda Varoma

Timo lempipaikallaan keittiön nurkassa. © Linda Varoma

Tauluseinä on näyttävät yksityiskohta. Levysoittimen hylly on vanhan mankelin runko. © Linda Varoma

Tauluseinä on näyttävät yksityiskohta. Levysoittimen hylly on vanhan mankelin runko. © Linda Varoma

Lue myös: Käsityöharrastus synnytti yrittäjän syvän laman keskelle – Navettapuotiaan pyörittävä Susanna Lähde: ”Luonto on suurin innostajani”

X