Vankilakierre alkoi, kun Jari marssi leikkiase kädessään ruokakauppaan

Kun Jari Ihalaisen oma vankilakierre oli ohi, hän alkoi auttaa muita entisiä vankeja.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vankilasta vapautuessaan Jari Ihalainen toivoi päihteettömyyttä ja mieluisaa työtä. Molemmat ovat toteutuneet.

Kun Jari Ihalaisen oma vankilakierre oli ohi, hän alkoi auttaa muita entisiä vankeja.
(Päivitetty: )
Teksti:
Virve Järvinen

Tamperelaisen kerrostalon kellarin ovessa on summeri ja pieni punakeltainen tarra. Sisällä avautuva toimisto näyttää pieneltä, mutta tarjoaa työtilat kahdeksalle palkolliselle ja kymmenille vapaaehtoisille.

Toimiston asiakkaat ovat tottuneet paljon pienempiin tiloihin ja ne ovat tuttuja myös työntekijöille. Kellaritoimistossa pitää majaa entisten vankien perustaman KRIS-järjestön Tampereen toimintakeskus.

Maailmanlaajuisen järjestön tehtävä on tarjota vapautuville vangeille tukea ja estää näin luisumista entisiin elämäntapoihin.

Tampereen KRIS:iä johtaa Jari Ihalainen, 54, jolle kaikilla näyttää juuri nyt olevan asiaa. Ruuhkalle on syy: toiminnanjohtaja on hiljattain palannut vuorotteluvapaalta.

Pitkä vapaa oli Ihalaiselle testi, monellakin tapaa.

Poissaolon aikana hän huomasi, että KRIS pyörii ilman häntäkin.

Samoin sen, että oma elämä voi pyöriä muunkin kuin työn ympärillä.

Vapaa-aika oli testi myös Ihalaisen parisuhteelle. Kahden raitistuneen alkoholistin liitto ei välttämättä suju ongelmitta.

Testi meni kuitenkin niin hyvin, että Ihalainen ja hänen vaimonsa tekivät päätöksen. Kumpikin tekee vielä muutaman vuoden töitä, ja sen jälkeen he nauttivat toistensa seurasta.

”Elämme vaatimattomasti, eikä kahden aikuisen arjen pyörittämiseen kulu juuri rahaa. Ei kulu, kun ei kulu päihteitäkään. Ei ole kulunut kolmeentoista vuoteen”, Ihalainen sanoo.

Ihalaisen päihteettömyys on ehdotonta ja tiukkaa, syystäkin. Alkoholi muuttaa hänet väkivaltaiseksi. Korkin avattuaan hän on monta kertaa aukaissut myös vankilan portin.

Turvalliset kalterit

Valtaosa rikoksista tehdään päihteiden vaikutuksen alaisena tai niiden hankkimistarkoituksessa. Molemmat pätevät Jari Ihalaiseen.

Arka ja koulukiusattu poika alkoi käyttää alkoholia säännöllisesti 15-vuotiaana.

”16-vuotiaana pääsin töihin Finlaysonin tehtaalle. Se oli hyvä paikka alkoholisoitua. Miesten eväspulloissa oli muuta kuin maitoa, ja aamulla töihin tultiin suoraan illan juomingeista.”

Ihalaisen alamäki alkoi, kun hänet irtisanottiin tehtaalta kahdeksan työvuoden jälkeen.

Eräänä päivänä vuonna 1987 nuori mies joi itsensä sekaisin, varasti tavaratalosta leikkipyssyn ja ryösti sillä uhaten pienen ruokakaupan.

Se oli törkeä ryöstö, josta napsahti vuosi ja kahdeksan kuukautta ehdotonta vankeutta. Toisin kuin voisi luulla, vankila oli levottomalle nuorelle kaikkea muuta kuin kauhistus.

”Päihteidenkäyttäjä on mahtipontinen, lapsellinen ja yhteiskuntavastainen, ja näitä hörhöjä oli Hämeen lääninvankila pullollaan. Tunsin tulleeni omieni joukkoon.”

Ensimmäinen rikos madalsi kynnystä uusiin lainrikkomuksiin: pahoinpitelyihin, ryöstöihin ja tapon yrityksiin.Ihalainen istui vankilassa yhteensä kahdeksan vuotta.

”Mitä enemmän vankilassa istuu, sitä turvallisemmalta se tuntuu – ja sitä pahemmalta kaltereiden ulkopuolinen maailma alkaa tuntua.”

Syyllisyys herää

Vankilassa Ihalainen tutustui amfetamiiniin. Päihteiden koventuessa myös rikokset muuttuivat rankemmiksi.

”Narkomaani tekee mitä tahansa ja kenelle tahansa saadakseen ainetta, myy vaikka mummonsa”, Ihalainen sanoo.

Huumehuuruisella pakoreissulla hän ampui kohti poliisia ja sai syytteen murhayrityksestä. Narkomaanin tajunnassa teko ei tuntunut väärältä.

”Päihderiippuvuus vapauttaa ihmisen syyllisyydestä. Päihteiden käyttäjä vierittää syyn teoistaan aina jonkun muun niskoille. Yhdeksällä vangilla kymmenestä on päihdeongelma.”

Viimeisen rikoksensa Ihalainen teki vankilomalla vuonna 1999. Se oli suunniteltu mustasukkaisuusrikos, törkeä pahoinpitely.

Vaikka väkivalta oli Ihalaiselle tuttua, tämä rikos erosi aiemmista yhdellä merkittävällä tavalla.

Ihalainen teki tekonsa selvin päin.

Kun pää ei ollut pöhnässä, syyllisyyden tunne alkoi herätä. Se oli muutoksen siemen.

Herätys Helvetinjärvellä

Ratkaiseva käänne tapahtui vankien virkistysmatkalla, Ruoveden Helvetinjärvellä. Menomatkalla Ihalainen tunsi itsensä luuseriksi. Muut retken vangit oli tuomittu taposta – teosta, joka hänellä oli jäänyt yritykseksi.

Paluumatkalla Ihalainen mietti jo, että hänen ajatuksensa olivat sairaita ja hän oli moraalisesti rappiolla. Muutos käynnistyi vankilapastorin iltanuotiolle kattamalla ehtoollisella.

”Epäilin, voisinko osallistua ehtoolliseen, sillä en ollut käynyt rippikoulua ja pidin uskontoa höpönhöpönä. Mutta pastori vastasi, ettei Jumala näistä pahastu.”

Ehtoollisella Ihalainen ymmärsi, että on olemassa Jumala. Hän ymmärsi, että tähänastinen elämä oli kulunut päin helvettiä ja lusimisen olisi loputtava. Viisas vankilanjohtaja tuki päätöstä ja tarjosi lomalla rikoksen tehneelle porkkanaa kepin sijasta.

Jos Ihalainen selviäisi puolentoista vuoden ajan ilman rikkeitä, hän pääsisi lomalle.

”Tartuin oljenkorteen. Halusin päästä eroon päihteistä ja vankilasta. Halusin tavata vankivuosieni aikana syntyneitä lapsiani enemmän kuin kaksi ja puoli tuntia kuukaudessa.”

Muutaman kuukauden ajan toiset vangit tyrkyttivät Ihalaiselle päihteitä. Turhaan.

Ihalainen piti vankilanjohtajalle ja itselleen antamansa lupauksen.

Yksin ei pärjää

Kun Jari Ihalainen astui vapauteen vuonna 2001, hän toivoi kahta asiaa: päihteettömyyttä ja mieluisaa työpaikkaa.

Ensimmäisen toiveen toteutuminen vaati liki kahden vuoden päihdekuntoutuksen. Työhaave edistyi, kun Ihalainen suoritti päihdehuollon ammattitutkinnon.

Omat kokemukset olivat herättäneet Ihalaisen halun auttaa muita, näin hän maksaa velkaa takaisin.

Halu alkoi muuttua todeksi vuonna 2003, Ruotsin KRIS-järjestöön tehdyn tutustumisretken jälkeen. Seuraavana vuonna Ihalainen perusti Timo Valkaman kanssa Tampereelle KRIS:n toimintakeskuksen. Valkama on KRIS-keskusliitton puheenjohtaja.

Alussa Ihalainen työskenteli vapaaehtoisena vertaistukihenkilönä ja meni vankilanportille vastaanottamaan vapautuvia vankeja. Sitä Ihalainen tekee yhä toiminnanjohtajanakin.

”Ellen menisi, vastassa olisi joku vangin entisistä tuttavuuksista ja vankilakierre jatkuisi. Vanki ei pärjää kaltereiden ulkopuolella yksin.”

Rikosseuraamuslaitoksen tuoreimman tilastollisen vuosikirjan mukaan kerran vankilassa istuneista 39 prosenttia palaa sinne viiden vuoden sisällä vapautumisestaan. Kaksi vankilatuomiota saaneista kiven sisään palaa 57 ja yli kuusi linnareissua tehneistä 75 prosenttia.

Kaikonneet ystävät

Tuomioiden aikana todelliset ystävät kaikkoavat usein vangin ympäriltä. Uudet rikollistuttavuudet vaikeuttavat paluuta normaaliin elämään.

Uusi elämä voi alkaa vasta, kun myöntää, että tarvitsee apua, ehkä koko loppuelämäkseen.

KRIS:ltä sitä saa. Järjestö ehkäisee vankien rikoskierteen jatkumista rakentamalla heille tukiverkostoa jo vankeusaikana.

KRIS:n auttajat ohjaavat vankeja päihteettömyyteen ja tarjoavat heille uuden ystäväpiirin.

Järjestön työntekijät auttavat vankia myös konkreettisissa asioissa, kuten yhteistyössä ulosotto-, valvonta-, sosiaali- ja työvoimaviranomaisten kanssa.

Apu toimii. Kaksi kolmesta KRIS:n tukemasta vangista pysyy kaidalla polulla.

Katso peiliin

Ihalainen on itse istunut satoja tunteja tuettavana vertaisryhmissä ja istuu niissä yhä.

Jotta päihdeongelma pysyy kurissa, hän osallistuu parina iltana viikossa vertaisryhmään. Uhraus on pieni siihen verrattuna, että aiemmin miehen kaikki aika kului päihteiden hankintaan.

”Rikollinen mieleni ja hulluus ovat ohuen kuoren alla, yhden huikan päässä. Ja siksi korkki pysyy kiinni.”

Ihalainen ei muistele mennyttä katkeruudella. Hän ei syytä tapahtumista ketään, päinvastoin.

”Ilman taustaani en pystyisi tekemään työtäni. ’Olen lusinut samassa talossa’ on lause, joka avaa vankilassa lukot.”

Menetettyjen ihmissuhteiden tilalle on tullut uusia, kuten Tuomasyhteisö, kirkon Tuomasmessujen vapaaehtoisten joukko.

Messuissa raitis alkoholisti kaataa ehtoollisviiniä osallistujien pikareihin.

Ihalaisen suhde omiin, aikuisiin lapsiinsa on vahvistunut. Kerran vuodessa isä ja pojat reissaavat. Tallinnassa vieraillessaan he käyvät poikien toiveesta Patarein vankilassa.

Ihalaisen tärkein ihmissuhde löytyy kotoa: Vaimo, jonka kanssa hän on pitänyt yhtä kymmenen vuotta. Vaimo, joka jaksaa ja osaa kuunnella.

Ihalainen kaivaa taskustaan peilin. Se on lahja vaimolta.

Peilin takana on merkitysellinen teksti:

Ratkaisu kaikkiin ongelmiin löytyy kääntöpuolelta.

X