Vapaa-ajan asunto tuo vaihtelua kaupunkielämälle – Raija hankki idyllisen mummonmökin Myrskylästä
Helsinkiläinen Raija Sairanen hankki mummonmökin maalta vastapainoksi kaupunkielämälle. Pikkuhiljaa mökistä on tullut omannäköinen paikka, jossa voi sopivasti sekä puuhastella että rentoutua.
Vanhaan pihapiiriin kuuluu torpan lisäksi sauna, varasto, huussi ja aitta. Raija vaalii perennoja ja on tehnyt tontin nurkalle myös kasvimaan.
”Pari vuotta sitten huomasin, että kaipaan omaa suojaisaa paikkaa, jonne voisin siirtyä kaupunkielämän vilskeestä. Vapaa-ajan asunto alkoi kaihertaa mieltäni ja aloin katsella itselleni sopivaa.
Opettajan kesäloma on pitkä. Aiemmin lomat olivat kuluneet ystävien mökeillä ja matkustellessa.
Mietin ensin siirtolapuutarhamökin hankkimista, mutta sitten löysin netistä tämän torpan – ja ihastuin. Hintapyyntö oli lähes sama kuin siirtolapuutarhamökeissä, mutta lisäksi torpassa oli enemmän tilaa ja suurempi piha. Mökkimatkakin oli passeli: tunti kotipihalta. Näyttöön tullessani piha ihastutti, mutta talo arvelutti: etuseinä oli vinossa!
Näytön jälkeen Porvoossa kahvilla pistäytyessäni tuttu insinöörismies rauhoitteli: katsopa ympärillesi, vanhat talot ovat hieman vinoja. Samoin tyynnytteli torpan naapuri: talon seinä on ollut vino niin kauan kuin hän muistaa.
Kauppoja uskalsin kuitenkin ryhtyä tekemään vasta, kun eläkkeellä oleva rakennustarkastaja tutki talon ja totesi: ”Tuhtia tekoa on!””
Nostalginen vapaa-ajan asunto ja 800 neliön tontti
Sain avaimet käteeni heinäkuussa 2011. Kauppakirjojen allekirjoitusta juhlistin ostamalla Porvoon torilta kesäkukan. Kun ajelin perille Myrskylään, rypsipellot kukkivat ja aurinko paistoi. Näky oli huumaavan kaunis.
Ja niin asetuin taloksi: pieni tupa ja kammari, pihalla sauna, varasto, huussi ja aitta vieraita varten. Vihdoin minäkin voisin kutsua ystäviä kylään!
800 neliön tontilla kasvaa omenapuu, marjapensaita, syreenejä, pihlajia, tuomia, koristepensaita ja perennoja.
Ensimmäinen kesä kului torppaan ja lähiseutuun tutustuessa. Siskoni porhalsi siivousavuksi. Viikossa pihan reunaan kertyi kymmeniä jätesäkkejä, käyttökelvoton jääkaappi ja muuta tarpeetonta. Avulias naapuri kuljetti romut kaatopaikalle. Talven aikana aloin suunnitella seuraavien kesien remontteja ja projekteja.
Raija teki pihalle pienen kasvimaan, jossa hän kasvattaa salaattia, yrttejä ja perunoita. © Ari Heinonen/Otavamedia
Luonnonkukat sopivat kesäpaikan yksinkertaisen kauniiseen henkeen. © © Ari Heinonen/Otavamedia
Yövieraat majoittuvat pihan pienessä aitassa. © Ari Heinonen/Otavamedia
Lempin torppa
Opin nopeasti, että torppani on ”Lempin torppa”. Sillä nimellä kyläläiset paikkaani kutsuvat. Talo on rakennettu vuonna 1924 ja lohkottu omaksi tontikseen torppajaon aikaan. Ensimmäinen asukas, Lempi, jäi leskeksi miehen kaaduttua rintamalla.
Liiterin seinässä oleva heinäluukku kertoo, että Lempillä on ollut elukoita, kuten entisaikaan oli tapana.
Vilkkaina vuosina kylässä oli kaksi kauppaa ja koulua, pankki, posti, puhelinkeskus, leipomo ja meijeri. Nyt palvelut löytyvät Myrskylän keskustasta kymmenen kilometrin päästä. Torpan takana kalliolla on ollut myös tanssilava. Jäljellä on vielä sen kivijalka.
Olen kunnostanut torppaani pikkuhiljaa omannäköisekseni, ilman suuria paineita. Periaatteeni remonttien suhteen on, etten kovasti köyhdy eikä kukaan niistä suuresti rikastu.
Mansikkapaikka kestänee elinaikani – ja mitä sen jälkeen tapahtuu, ei enää ole minun murheeni.
Kunnostin tuvasta aiemmin puretun leivinuunin muurin ja teetin siihen uuden kuupan. Samalla nikkaroitiin pieni keittiönurkkaus.
Lattioille ei tarvinnut tehdä mitään, mutta ikkunanpokat maalasin. Uusi kamiina ja sähköpatterit lämmittävät tupaa viileillä säillä. Sähkötöinä on uusittu valaisimia ja pistorasioita. Piiput pellitettiin ja saunan tiilimuuri sai valkoisen laastipinnan. Vanha lipputanko vaihtui uuteen.
Käyn usein kirpputoreilla, ja niiltä reissuilta on torpalle löytynyt astioita ja sopivia mööpeleitä. Tuvan seinällä on vanhoja helmitauluja, leipälapio, kahvimylly, kammarissa valkoiseksi maalattuja rukinlapoja ja vanha ryijy.
Rakastan käsitöitä ja opiskelin aikoinaan käsityönopettajaksi. Torppa onkin innostanut moniin sisustusprojekteihin.
Ulko-oven ikkunaan virkkasin pienen pitsiverhon, jossa lukee Raijan tupa. Sisätilojen puupinnat raikastuivat valkoisin ja sinisin tekstiilein ja tavaroin.
Ikkunaverhoina on vanhoja pöytäliinoja ja pellavakankaaseen tikattuja pitsiliinoja. Sivustavedettävän tyynynpäällisissä hehkuvat itse kirjotut kesäkukat.
Ensimmäisenä mökkikesänä aloin virkata tilkkupeittoa isoäidinneliöistä. Se valmistui vihdoin, kolme vuotta myöhemmin: 264 tilkkua!
Ompeluinnostuksen yllättäessä käännän kammarin nurkkapöydästä esiin vanhan singerin.
Remontin yhteydessä tupaan tehtiin pieni keittiönurkkaus. © Ari Heinonen/Otavamedia
Aikoinaan käsityönopettajaksi valmistuneen Raijan mökissä on käsitöitä siellä täällä. © Ari Heinonen/Otavamedia
Entisaikain elämä on torpalla läsnä: kantovesi ja puilla lämpiävät tupa ja sauna. © Ari Heinonen/Otavamedia
Ihanat aamut mummonmökillä
Juon aamukahvini terassilla jo aamuvarhain. Mikään ei voita aamun valoa ja luonnon äänimaisemaa. Aamu- ja iltauinnit läheisellä järvellä virkistävät kuumina päivinä.
Talon edustalle teetetty terassi toimii kesähuoneena, jossa on mukava syödä, lukea, tehdä käsitöitä tai muuten vain oleskella. Juomaveden saan terassin vierelle yltävästä porakaivosta.
Paistetta riittää pihalla koko päivän. Viimeiset auringon säteet yltävät pihakeinuun iltakahdeksalta. Sateen sattuessa voi istuskella katoksen alla saunan edustalla.
Tein pihalle pienen kasvimaan, jossa kasvatan salaattia, yrttejä ja perunoita. Nurmen leikkuu on viikkorutiini, joka hoituu helposti. Pihatyöt ovat hyvää vaihtelua kaupunkilaiselämälle, mutta ehdin lomalla myös reissata ja tehdä muutakin.
Torpan hankkiessani en arvannut, että saisin uusia ystäviä naapureista ja kyläläisistä. Puuhaamme porukalla monenlaista: käsitöitä, marja- ja sieniretkiä, grillausta, peli-iltoja.
Muutama vuosi sitten rakensimme naapurini kanssa kangaspuihin kymmenmetrisen loimen, jonka poljimme kankaiksi. Sain torpalle somat pöytä- ja laudeliinat.
Talon edustalle teetetty terassi toimii kesähuoneena, jossa voi syödä ja puuhastella. © Ari Heinonen
Ulkona keinussa Raija tekee käsitöitä, lukee tai lekottelee. © Ari Heinonen/Otavamedia
Kiire unohtuu maalla
Torpalle tullessa käännän kelloa 60 vuotta ajassa taaksepäin. Entisaikain elämä on täällä läsnä: kantovesi, puilla lämpiävät tupa ja hirsisauna, vanha piha ja maalaismaisemat. Pää ja sydän pääsevät toisenlaiselle taajuudelle kuin kaupungissa; maailma kellahtaa kohdalleen.
Mökkikauteni kestää huhtikuusta lokakuulle. Talvellakin pistäydyn tervehtimässä torppaa ja tuttuja.
Mitä enemmän kuopsutan ja tunnelmoin täällä, sitä rakkaammalta paikka tuntuu. Ensimmäisenä kesänä näin vain nokkoset ja voikukat. Nyt näen kaikki ihanat perennat ja värit!
Aina kun lähden täältä kaupunkiin, tunnen haikeutta. Teen perusrutiinit: tavarat kasaan, luukut kiinni, roskat pois. Sitten jäänkin viipyilemään. Keitän vielä yhden kupin kahvia. Eihän tässä nyt niin kiire ole!”
Juttu on julkaistu aiemmin Viva-lehden numerossa 6/2015.