Vappu ja Ilkka Taipale taistelevat yhdessä rauhan puolesta: ”Työn alla aina rauhanliike”
Rauhan ja heikko-osaisten aseman puolesta ympäri maailman puurtavat Vappu ja Ilkka Taipale ovat omassa elämässään kohdanneet myös vastarintaa. 55 vuotta naimisissa ollut pari toivoo, että vanhojen ihmisten haukkuminen loppuisi.
Ilkka Taipale, 77: Lääketieteen tohtori, psykiatri, poliitikko, rauhanaktivisti. Vappu Taipale, 80: Lääketieteen tohtori, professori, poliitikko, rauhanaktivisti. Kuva: Vesa Tyni/OM-arkisto
Ilkka Taipale ja Vappu Taipale tapasivat 60 vuotta sitten. Tämä on heidän tarinansa.
Vappu Taipale:
Tutustuimme Ilkan kanssa karsintakurssilla lääketieteelliseen vuonna 1960. Karsintakurssi oli perheille taloudellisesti kova satsaus – etenkin silloin, jos köyhän perheen nuori ei päässyt siitä läpi.
Itse olin ollut töissä Vaasan kirjastossa muun muassa satutätinä. Palkkaa en muista, mutta iltatöissä ollessani sain markan tunnilta. Ylioppilaspiireissä oli menossa valtava, 50-luvulta alkanut kulttuuriaalto, johon solahdimme Ilkan kanssa. Halusimme ymmärtää maailmaa ja muuttaa sitä politiikan kautta.
Laittomia abortteja tehtiin paljon 60-luvulla. Enkelintekijöitä oli pitkin maita ja mantuja. Sairastuneita, infektion saaneita naisia kohdeltiin huonosti. Kun monet gynekologit ja lääkärit vastustivat aborttia suhteellisen jyrkästi, oli työläisnaisliike abortin kannalla.
70-luvulla voimaan tullut nykyinen aborttilaki oli hyvä esimerkki siitä, että saimme poliittisesti nopeasti ratkaisun. Abortit vähenevät koko ajan tälläkin hetkellä. Jos aborttikysymyksen ottaisi nyt keskusteluun, se tuskin etenisi.
Taipale-nimestä on seurannut kaikenlaista. Joskus kävi niinkin, että kun olin menossa allekirjoittamaan vuokrasopimusta asunnosta minulle sanottiin, että ’ei teille’. Ikävintä oli, jos lapset joutuivat kuuntelemaan uhkailuja. Koskaan minua ei ole pelottanut, mutta raivostuttanut kyllä.
Ollessani sosiaali- ja terveysministerinä voitimme päivähoitotaistelun. Tilanne oli hirveä. Kauppojen ilmoitustaulut olivat täynnä lappuja, joissa haettiin vauvoille hoitoapua. Lopputulokseen, päivähoitolainsäädäntöön, olen oikein tyytyväinen. Oppihan oli silloin se, että äidin seura on lapselle paras. Laskusuhdanteessa puhutaan, että naisten pitäisi pysyä kotona. Noususuhdanteessa taas lasten onkin parempi olla päivähoidossa.
Saimme Ilkan kanssa hiljattain kahdeksannen lapsenlapsen. Isovanhemmuus on lahja. Sitä ei voi pyytää eikä oikein toivoakaan. Odotamme, että pääsemme mahdollisimman pian tapaamaan nuorinta lastenlasta Kanadaan.
Esitelmämatkat Kambodzaan ja Laosiin peruuntuivat koronan vuoksi. Oma tyttäreni sanoo minua usein uramummoksi. Oma voima ja osaaminen pitää tuntea, vanhanakin.
Vanhan ihmisen arvo ei tänä päivänä ole se, mikä sen pitäisi olla, mutta minusta meidän vanhojen pitää myös itse ottaa oma arvomme. Nykyinen järjestöni HelpAge International, kansainvälinen vanhojen apu, korostaakin vanhojen omaa ääntä.
”Meillä on Vapun kanssa työn alla aina rauhanliike. llmastonmuutoksen ilmaherruuden jälkeen tuomme uudelleen esiin ydinasekysymyksen ja aseidenriisunnan.” Kuva: Vesa Tyni
Ilkka Taipale:
Ennen Vapun tapaamista olin umpiaktiivi seurakuntanuori Töölön seurakunnassa. Se oli hyvin syvällistä aikaa. Olin jo silloin varsin isänmaallinen henkilö.
Ajanjaksoon liittyi myös totaalinen yksinäisyys: kavereita ei ollut ja olin hyvin eristäytynyt. Voisin sanoa olleeni koulukiusattu, mutta en minä sitä silloin huomannut. Parin vuoden ajan kaikki luokan pojat ja osa tytöistä taputtivat aina, kun minä vastasin. Siitä vain mentiin läpi.
Minua ja Vappua ei ole kytketty sarjaan, vaan rinnan. Sarjassa voltteja tulee paljon, mutta rinnan kytkettynä tulee virtaa. Toimimme duettona. Juuri ennen koronaa olimme puhumassa suomalaisesta yhteiskunnasta Myanmarissa ja Uzbekistanissa. Toimittamani kirja 100 suomalaista sosiaalista innovaatiota on nimittäin käännetty jo 52 kielelle.
Olen saanut Vapusta paljon voimaa, mutta luulen, ettei hän ole saanut sitä yhtä paljon minusta. Letti niskassani on sitä varten, että jos menen liian kovaa, voi Vappu vähän jarruttaa.
Minulla on huonoja puolia paljonkin, Vapulla vähän. Perhetaustamme ovat hyvin erilaiset. Myös isän rooli on suuresti muuttunut. Isäni, jonka neljästä lapsesta minä olen kolmas, syötti ensimmäisen kerran sylissään vasta minun ja Vapun kolmatta lasta.
Toimittajina
Oli kova juttu, kun Vapusta tuli Medisiinari-lehden toimitussihteeri 1964. Pääsimme sitä kautta haastattelemaan ketä tahansa Suomessa. Kirjoitin ensimmäisen jutun vapaasta abortista Paavo Lipposen kanssa Ylioppilaslehteen, ja viiden vuoden päästä abortti oli vapaa.
Eutanasia, jota käsittelimme myös 50 vuotta sitten, ei ole edennyt samalla lailla. Olin ajamassa eutanasia-aloitetta eduskuntaan pari vuotta sitten.
Meillä on Vapun kanssa työn alla aina rauhanliike. llmastonmuutoksen ilmaherruuden jälkeen tuomme uudelleen esiin ydinasekysymyksen ja aseidenriisunnan.
Meillä on ollut omat taistelumme ja yksi muilutusyrityskin aikoinaan. Mies tuli varhain aamulla ovelle, sanoi olevansa KGB:stä ja ilmoitti, että nyt lähdettiin rajalle. Tönin miestä vähän, jolloin hän otti minua kurkusta kiinni. Vappu alkoi kiljua, jolloin mies pelästyi ja totesi: ’Teittehän te vastarintaa’. Se liittyi pasifismiin silloin. Mies oli ajanut autolla portista läpi vieden pielet mukanaan.
Suosimme omassa elämässä tavarasta luopumista ennemmin kuin sen haalimista. Meillä on ollut pitkään kehitysyhteistyötä esimerkiksi Mosambikin kanssa. Keräsimme sinne Kellokosken mielisairaalasta 18 konttia tavaraa: sänkyjä, patjoja ja muuta tarpeellista. Kerran Mosambikiin joutui vahingossa Vapun äidin pyykkikassikin!
Toimimme sen puolesta, että vanhojen ihmisten haukkuminen loppuisi. Jos kaikki 65-vuotiaat katoaisivat, koko yhteiskunta romahtaisi.