Vieno ihme: Helenan apostolinmiekka kukkii vain yhden päivän

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kun apostolin­miekka alkoi kukkia, Helena Ahopelto pysyi tiiviisti kotona ja seurasi herkeämättä yhden päivän ihmettä.
Kun apostolin­miekka alkoi kukkia, Helena Ahopelto pysyi tiiviisti kotona ja seurasi herkeämättä yhden päivän ihmettä. Kuva: Sampo Korhonen
Apostolinmiekka on nykykodeissa harvinainen kasvi. Helsinkiläinen Helena Ahopelto sai pistokkaan naapuriltaan ja ihastui kasvin kukintaan.

Apostolinmiekka on vanha huonekasvi, jota ei juurikaan tapaa kaupoissa myynnissä.

Miten sait kasvin?

Sain sen naapuriltani Maijalta, joka on todellinen viherpeukalo sekä sisällä että ulkona. Hän on kesäisin aina puutarhassaan, ja olemme pikkuhiljaa tutustuneet jutellessamme.

Mitä tiedät kasvin historiasta?

Maija kertoi saaneensa kasvin isänsä serkulta noin 15 vuotta sitten. Se on vanhaa perua.

Miten hoidat kasvia?

Kastelen niin, että multa pysyy kosteana, mutta ei märkänä. Joskus kasvi on ollut viikonkin kastelematta, ja multa päässyt kuivahtamaan. Ei se siitä nokkiinsa ottanut. Pidän kasvia eteläikkunalla. En ole vielä edes lannoittanut kukkaa, sillä se on ollut minulla vasta vajaan vuoden.

Mitä haasteita sen hoidossa on?

Se vaatii valoa ja säännöllistä kastelua, mutta ei se kranttu ole. Olen yllättynyt, että se kukki näinkin pian. Sanotaan, että kasviin pitää nimensä mukaisesti tulla ensin 12 viuhkamaista lehteä ennen kuin keskelle nousee kukkavana, kuin miekaksi.

Mikä kasvissa viehättää?

Kasvien kukkimista on aina ihana seurata, mutta tämä se vasta kokemus olikin! Apostolinmiekka kukkii vain yhden päivän. Kun kukkavana ilmestyi, aloin seurata nupun kasvua. Se paisui pikkuhiljaa, ja kelta-valkeat suojalehdet suojasivat nuppua. Meillä elettiin odottavissa tunnelmissa monta päivää.

Eräänä aamuna kuuden aikoihin kävin vessassa – ei vieläkään. Kun sitten heräsimme kahdeksalta, se oli auennut! Valko-sininen, iiriksen kaltainen, upea kukka. Iltapäivällä siitä levisi vieno, ihastuttava tuoksu. Kotoa ei voinut lähteä minnekään, kun piti seurata kukkaa. Illalla kahdeksan aikaan se alkoi jo hiipua. Otin siitä valtavasti kuvia ja teetin yhdestä postikortinkin. Se on kiva lähettää vaikka nimipäiväonnitteluksi.

Toivottavasti se kukkii uudestaankin. Oli se niin hieno näky ja elämys.

Joskus kasvi on ollut viikonkin kastelematta, ja multa päässyt kuivahtamaan. Ei se siitä nokkiinsa ottanut.

Joskus kasvi on ollut viikonkin kastelematta, ja multa päässyt kuivahtamaan. Ei se siitä nokkiinsa ottanut. Kuva: Sampo Korhonen

Näin hoidetaan

Helppohoitoinen, viihtyy puoli­varjossakin.

Ihannemulta on lehtimullan, kasvu­turpeen ja hiekan seos. Pidä multa tasaisen kosteana.

Kasvia lisätään kukkineeseen lehtivanaan kasvaneista pikkutaimista. Ne irrotetaan, juurrutetaaan vesilasissa ja istutetaan tavalliseen tapaan. Täyteen kasvaneen ruukun voi myös jakaa. Nuoren kasvin multa vaihdetaan keväisin, vanhemmalle riittää pintamullan lisäys.

Jos kilpikirvat vaivaavat kasvia, pyyhi lehdet märällä sienellä tai 2-%:lla mäntysuopaliuoksella muutaman päivän välein.

Anu Ranta

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X