Viikko luostarissa herätti – Kirjailija Laura Paloheimo löysi elämälleen uuden suunnan: ”Ymmärsin, että minun ei tule selviytyä elämästä yksin”
Viihdekirjoja kirjoittanut kirjailija Laura Paloheimo kantoi sisällään ahdistusta ja tuskaa. Henkimaailmaan tutustumisen jälkeen koko elämän suunta muuttui.
Kirjailija Laura Paloheimo soittaa äänimaljoja rentoutuakseen. ”Äänimaljakylpy vastaa teholtaan puolentoista tunnin nokosia.”
Tilaa ja hiljaisuutta. Niitä kirjailija Laura Paloheimo kaipasi, kun hän lähti ensimmäisen kerran Valamoon vuonna 2014. Alunperin hänen piti vetäytyä luostariin viimeistelemään romaanin käsikirjoitusta. Mutta työviikosta Valamossa tuli kaikkea muuta kuin tehokas.
Laura osallistui luostarin jumalanpalvelukseen, vaikkei ollut aiemmin juuri kirkonmenoissa käynyt. Ortodoksijumalanpalveluksessa seistessään Laura koki jotain mystistä.
Hänestä tuntui kuin Mariaa ja Jeesus-lasta esittävä valtava ikoni olisi syöksynyt suoraan hänen sydämeensä. Kyyneleet alkoi virrata pitkin Lauran poskia. Hän istui puolitoista tuntia kirkossa ja itki.
Henkinen herääminen Valamon luostarissa käänsi Lauran elämän suunnan. Laura oli jo aiemmin aistinut, että elämässä on olemassa muutakin kuin se, mitä silmillämme näemme. Nyt hän oli asiasta varma.
”Mieleeni laskeutui rauha. Tunsin enkelit ympärilläni. Ymmärsin, että minun ei tule selviytyä elämästä yksin”, Laura Paloheimo kertoo.
Epävarmuus vaivasi
Ennen käänteentekevää kokemusta Lauran elämään kuului kaksi puolta. Hän oli tullut tunnetuksi chick lit -kirjoistaan, joissa käsitellään modernin naisen elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti.
Keveyden kääntöpuolella oli toisenlainen elämä. Laura Paloheimo oli epävarma ja ahdistunut nainen, jonka ruuhkavuosien kyllästämään arkeen toi lisähuolta lapsen sairastelu.
”Kukaan ei tiennyt, että pirskahteleva, Klaukkala-romaani oli kirjoitettu sairaalan odotushuoneissa.”
Sitten sairastui myös Laura. Aiemmissa parisuhteissaan hän oli kohdannut henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Rajut nuoruuden kokemukset purkautuivat lopulta masennuksena.
”Sekä kroppani että mieleni menivät lukkoon. Voin todella huonosti.”
Lääkäri määräsi Lauralle masennuslääkkeet. Laura päätti, että hän ei halua turruttaa oireita lääkkeillä, vaan hoitaa masennuksen syytä. Laura lähti etsimään apua pahaan oloonsa vaihtoehtoisista hoitomuodoista.
”Akupunktio sai voimani palautumaan. Aloitin myös joogan ja tunnetaideterapian opinnot. ”
Vuonna 2014 Laura löysi jotain sellaista, jota ei tiennyt edes etsivänsä.
”En hakenut henkistymistä, mutta niin tapahtui.”
Rauha löytyy
Valamon luostarista palasi kotiin aikaisempaa tyynempi nainen. Laurasta tuntui, että elämän kaaoksen keskelle oli laskeutunut rauha.
Luostarissa vietetyn viikon jälkeen Lauran elämässä alkoi tapahtua asioita, joita toiset pitävät yliluonnollisina. Hän alkoi nähdä kirkkaita valoilmiöitä ja saada viestejä yläkerrasta.
”Aistin enkeleiden energian. Tunsin, että ympärilläni on auttajia.”
Myös Lauran arki muuttui. Aiemmin juhlissa viihtynyt kirjailija alkoi viettää enemmän aikaa kotona hiljaisuudessa. Henkisen tien avautuminen vaikutti myös töihin.
”Saatoin työpäivän päätteeksi katsoa ihmetellen tietokoneeni ruutua ja miettiä, että kirjoitinko minä kaiken tuon. Kirjoittaminen muuttui stressittömämmäksi ja helpommaksi. Aloin toimia kuin kanavana.”
Myös ystäväpiiri vaihtui. Elämään tuli uusia läheisiä ystäviä, jotka ovat itsekin kiinnostuneita henkisistä asioista.
Lauran maailmankuva ei mullistunut, vaan pikemminkin hänen aiemmat ajatuksensa saivat vahvistusta.
Laura oli herkkä lapsi, joka aisti henkimaailman läsnäolon. Hän tiesi toisinaan esimerkiksi kuolemantapaukset etukäteen. Kun nuoruusvuosien ystävä sairastui syöpään, Laura aavisti kuoleman.
”Heräsin yöllä siihen, että vuoteeni vieressä leijui kimaltava valo. Valo oli niin kirkas, että näytti kuin seinässä olisi ollut reikä. Tuijotin valoa ja ajattelin, että siinä oli ystäväni energia. Kun seuraavana päivänä sain suruviestin, en yllättynyt. Tiesin, että ystävä oli päässyt kivuistaan ja siirtynyt valoon.”
Aikuistuttuaan Laura kätki herkkyytensä kovan kuoren alle.
”Mietin joskus, kuinka paljon helpommalla olisin päässyt, jos olisin osannut kääntyä henkimaailman auttajien puoleen jo aikaisemmin.”
Oma tapa uskoa hioutuu
Lauran maailmankatsomus edustaa tyypillistä uushenkistä suuntaa, joka on kasvamassa länsimaissa erityisesti naisten keskuudessa. Laura kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon, mutta ei pidä kovin tärkeänä määritellä itseään kristityksi.
”Minua puhuttelee erityisesti ortodoksisuus ikoneineen ja kauniine kirkkoineen. Voi olla, että käännyn joskus ortodoksiksi.”
Laura Paloheimo uskoo Jumalaan ja jälleensyntymiseen. Hän ajattelee, että ihmisen sielu kiertää maan päällä niin monta kertaa, kunnes se on oppinut tarvittavat asiat.
”Olen saanut entisistä elämistäni tietoa regressiohoidoissa. Niissä asiakas ohjataan vastaanottamaan tietoa ja kokemuksia menneistä elämistään. Minulla on ollut entinen elämä muun muassa nunnana.”
Lauran henkisiin harjoituksiin kuuluu muun muassa hiljaisuutta, meditaatiota, joogaa ja luonnossa liikkumista. Ne kaikki auttavat häntä kuulemaan sisäistä ääntä.
Yhtä paljon kuin Laura uskoo Jumalaan, hän uskoo enkeleihin. Enkelit ovat hänelle Jumalan apureita. Enkeleiden lisäksi ihmisiä auttavat Lauran mukaan henkioppaat.
”Enkelit ja kirkko eivät ole minulle toisensa poissulkevia asioita. Enkelit kuuluvat keskeisesti moniin uskontoihin, myös kristinuskoon. Ylipäätään kaikissa uskonnoissa on paljon samaa.”
Kuten monella uushenkisyyden edustajalla, myöskään Lauralla ei ole tarvetta määritellä tarkasti uskoaan. Jumalaa voi kutsua Jumalaksi tai yhtä hyvin rakkaudeksi tai universumiksi. Mielenrauha löytyy niin kirkosta kuin metsästäkin.
”Tärkeintä on, että ihminen löytää oman totuutensa.”
”Nykyajan ihmisillä on lukutaito ja vapaus valita oma totuutensa. Emme ole enää ylhäältä annettujen opinkappaleiden vankeja”, sanoo Laura Paloheimo. Pekka Nieminen / Otavamedia
Uusia suuntia
Henkiselle polulle astuminen oli niin suuri muutos Lauran elämässä, että se vaikutti myös uraan. Laura on valmistunut tunnetaideterapeutiksi ja reikihoitajaksi. Keväällä hän valmistuu Enkelikartanon vuoden kestävästä enkelihoitajakoulutuksesta.
”En voi enää perääntyä henkiseltä tieltäni. Olen saanut enkeleiltä viestin, että kaikki ne asiat, mitkä minua ennen pelottivat, kuten herkkyys ja usko näkymättömään, ovat kantavia voimiani.”
Laura jatkaa edelleen työtään kirjailijana ja kirjoittamisen opettajana. Hän ammentaa työssä kaikesta oppimastaan ja kokemastaan.
”Haluan yhdistää työssäni tanssitaustastani kumpuavan kehollisuuden, taiteen ja kirjoittamisen. Toivon, että voin tulevaisuudessa auttaa niitä ihmisiä, jotka harhailevat.”
Laura on kiinnostunut henkisyyden eri ilmenemismuodoista ja tavoista uskoa näkymättömään maailmaan.
”Olen menneisiin elämiin uskova kristitty, joka on löytänyt kodin uushenkisyydestä. Nykyajan ihmisillä on lukutaito ja vapaus valita oma totuutensa. Emme ole enää ylhäältä annettujen opinkappaleiden vankeja.”
Laurasta on surullista, että usein etenkin naisten henkisen polun löytämisestä puhutaan ”hurahtamisena” tai ”hörhöilynä”. Monesti ajatellaan, että se on ohimenevä vaihe.
”Minulle kyse on itseeni syvällisesti tutustumisesta ja elämän merkityksellisyyden kirkastumisesta. Tämä ei ole haihattelua.”
Henkisyyden tarjoamista asioista Lauralle on tärkein rauha. Enää hän ei kärsi ahdistuneisuudesta, masentuneisuudesta tai jatkuvasta huonommuuden tunteesta.
Nykyään elämä tuntuu mielekkäältä.
Laura puhuu kokemastaan mielellään, mutta ei halua käännyttää ketään.
”Välillä tuntuu, että jotkut ihmiset elävät kuin unessa. He suorittavat elämää. Toisen elämään ei kuitenkaan voi puuttua. Jokainen löytää oman tiensä, kun aika on oikea.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 3/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti