
Virpi Hämeen-Anttila palasi lapsuuden mielipuuhaan: ”Kiipeily on vanhenevalle naiselle erinomainen laji”
Kirjailija Virpi Hämeen-Anttila voitti pelkonsa ja nauttii nyt kiipeilystä.
Virpi Hämeen-Anttila on päässyt sinuiksi painonsa kanssa ja uskaltaa haastaa kehonsa.
Virpi Hämeen-Anttila rakasti lapsena rakastin puita ja niihin kiipeämistä, kunnes kuusivuotiaana hän putosi kiipeilytelineestä asfaltille ja häntäluu murtui. Siihen loppui Virpi Hämeen-Anttilan lapsuuden huolettomuus – ja kiipeily.
Kuusikymppisenä jälleen kiipeilyharrastuksen pariin
”Löysin lajin uudestaan kuusikymppisenä tyttäreni innostamana. Käyn helsinkiläisellä Kiipeilyareenalla Salmisaaressa pari kertaa viikossa.
Etukäteen tuntui, etten voi mitenkään mennä, kun olen tämänikäinen ja vähän plösö, en erityisen trimmatussa kunnossa. Ajattelin, että kaikki nuoret siellä nauravat minulle.
Mutta he olivatkin kivoja ja avuliaita.
Möröt olivat omassa päässäni. Sellaiset möröt voivat estää ihmistä elämästä.
Lapsuuden putoamisen vuoksi poden yhä hiukan korkeitten paikkojen pelkoa.”

Kirjailijana ja tutkijana tunnettu Virpi Hämeen-Anttila on harrastanut seinäkiipeilyä muutaman kuukauden. Lapsena hän rakasti kiipeilyä, kunnes putosi ja loukkasi selkänsä.
Virpi Hämeen-Anttila: ”Kiipeily tuottaa suurta nautintoa”
”Ensimmäisellä kerralla pääsin aika korkealle tuntematta kammoa, mutta kun katsoin alas, aloin täristä. Tytär opetti turvaamaan köyteen ja ohjasi, että laita käsi tuohon ja jalka tuohon. Tutina väheni ja korkeuteen tottui. Kädet ja jalat alkoivat oppia, ja ihminenhän on ollut apina joskus!
Olen nähnyt kiipeilyareenalla joitakin iäkkäitä miehiä, mutta en ikäisiäni naisia. Kiipeily on kuitenkin vanhenevalle naiselle erinomainen laji, koska se vahvistaa niveliä ja auttaa lihaskoordinaatiota ja tasapainoa, joita ikääntyessä tarvitaan. Ylipainokaan ei estä kiipeilemästä, jos voimaa riittää.
Kiipeily kuuluu niihin lajeihin, joissa edistyy nopeasti alussa. Siitä saa ihanaa voiman ja rohkeuden tunnetta. Se on tuottanut minulle suurta nautintoa.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 3/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti