Ahma aiheuttaa porotaloudelle enemmän vahinkoa kuin karhu, susi ja ilves yhteensä

Jaa kaverilleTilaa Seura
© ville heikkinen/vastavalo
Ahman aiheuttamista vahingoista maksetaan vuosittain miljoonakorvauksia porotaloudelle.

Kesäturkkinsa paksumpaan talvikarvaan vaihtaneet ahmat kiertelevät syksyn aikana reviireitään. Urosahman jopa 2 000 neliökilometrin reviirin sisällä voi olla useita naaraiden reviireitä. Naaraiden mukana kulkee myös alle kolmevuotiaita pentuja.

”Ahma on kömpelö saalistaja, mutta sille riittää erämaissa haaskoja ravinnoksi”, kertoo Suomen Luonnonsuojeluliiton suurpetoasiantuntija Riku Lumiaro.

Tänä vuonna Suomessa myönnettiin ahman kaatolupia ensimmäisen kerran sitten vuoden 1982. Alkutalven aikana pyydettiin kahdeksan ahmaa.

Maassamme arvioidaan nykyisin olevan 230–250 ahmaa. Suurin osa niistä elää Pohjois-Suomen erämaissa, mutta niitä löytyy myös Itä-Suomesta.

Lumiaron mukaan ahma on hitaasti lisääntyvä laji, joten sen aiheuttamien haittojen ehkäisylle olisi löydettävä metsästystä parempia vaihtoehtoja.

Varastoon tappamista

ahma

Ahma on ennen kaikkea raadonsyöjä. ©COLOURBOX

Ahman saalistusolosuhteet ovat otollisimmillaan silloin, kun hanki kantaa ahmaa mutta ei poroja.

Ahma saattaa tappaa kymmeniä poroja, paloitella ne ja raahata lihankimpaleet omiin piiloihinsa puihin ja kivien alle.

”Usean saaliseläimen tappaminen on näätäeläimen luontainen sopeutumistapa arktisiin olosuhteisiin”, Lumiaro sanoo.

Ahma aiheuttaa poronhoitoalueella enemmän vahinkoa kuin muut suurpedot karhu, susi ja ilves yhteensä.

Viime vuonna petojen aiheuttamista vahingoista maksettiin korvauksia yhteensä 10,5 miljoonaa euroa, josta ahman osuus on arvioitu olevan runsaat kuusi miljoonaa euroa. 90 prosenttia vahingoista kirjattiin poronhoitoalueella.

Eteläisimmissä paliskunnissa ahman raatelemista poroista maksettiin kolminkertainen korvaus.

Ahma on eniten poroja saalistava suurpetomme, sillä toisin kuin talviunille käyvä karhu, ahma saalistaa ympäri vuoden.

Porot pohjoisemmaksi

Metsästyksen sijasta porohoidolle voitaisiin Lumiaron mukaan harkita suurpetojen osalta reviiripohjaista korvausmenetelmää.

Myös ahmojen siirtämistä pois poronhoitoalueelta eteläisempiin kansallispuistoihin olisi mahdollista kokeilla.

”Jos poronhoitoalueen rajaa siirrettäisiin nykyistä pohjoisemmaksi, elintilaa vapautuisi ahman lisäksi muille suurpedoille ja esimerkiksi metsäpeuralle”, Lumiaro sanoo.

Lapin kasvisto kärsii nykyään porojen ylilaiduntamisesta. Jos porojen määrää vähennettäisiin, säästettäisiin luontoa ja porohoito tulisi nykyistä kannattavammaksi elinkeinoksi.

”Poronhoitoalueen siirtämistä puoltaa myös se, että ilmasto on lämmennyt viimeisen sadan vuoden aikana 2–3 celsiusastetta, minkä seurauksena porojen elinolosuhteet eteläisimmissä paliskunnissa ovat heikentyneet.”

Salametsästäjät liikkeellä

Maamme ahmakantaa verottaa myös salametsästys. Ahman salametsästystapauksia tulee ilmi muutama vuosittain, mutta salaa tapettujen ahmojen määrää ei rohjeta edes arvioida.

Lumiaron mukaan Suomen ahmakanta pitäisi nousta 500–800 yksilöön, jotta lajin geneettinen monimuotoisuus ei vaarantuisi.

Ahma on ennen kaikkea raadonsyöjä, mutta sen ravintoon kuuluu porojen ja peurojen lisäksi myös pikkunisäkkäitä, kettuja, lintuja, sammakoita ja marjoja.

”Ilmastonmuutos heikentää ahman olosuhteita. Ilmaston lämpeneminen muuttaa koko faunaa, mikä merkitsee sitä, että ahman saaliseläimet vähenevät.”

Lue myös:

Kuka maksaa, kun porot aiheuttavat vahinkoa? Suurin syyllinen on vuotava poronhoitolaki

X