Aikanaan vainotun ahman kanta on vihdoin moninkertaistunut – ”Viime talvena yksin vaeltaneen ahman jäljet nähtiin jopa Helsingin Vuosaaressa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Ahma
© VILLE HEIKKINEN / VASTAVALO
Suomessa riittää sopivia elinympäristöjä nykyistä suuremmalle ahmakannalle.

Ahmalla on kokoonsa nähden suuret tassut, jotka kannattavat sitä kinoksissa. Saalistajana ahma on hieman kömpelö, mutta sopivissa lumiolosuhteissa ahma saattaa tappaa kerralla useampia poroja.

”Ahma ei ole muita petoja verenhimoisempi, mutta tilaisuuden tullen se hankkii ravintoa varastoon”, kertoo tutkimusprofessori Ilpo Kojola Luonnonvarakeskuksesta.

Suomen ahmakanta on moninkertaistunut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Tällä haavaa maassamme arvioidaan elävän noin 270–300 ahmaa, mikä on noin viidennes enemmän kuin viime vuonna.

Ahma on myös levittäytynyt yhä laajemmalle maahamme. Tiheitä kantoja löytyy Lapin lisäksi Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Pohjois-Savosta. Periaatteessa ahman voi nähdä kaikkialla Manner-Suomessa.

”Viime talvena yksin vaeltaneen ahman jäljet nähtiin jopa Helsingin Vuosaaressa.”

Suojelu pelasti kannan

Aikanaan vainottu ahma ajautui Suomessa miltei sukupuuton partaalle. 1970-luvun lopulla maassamme arvioitiin eläneen ainoastaan muutamia kymmeniä yksilöitä.

Ahmaan kohdistuneiden suojelutoimien sekä yleisen ajatustavan muutoksen ansiosta ahmakanta on kuitenkin elpynyt.

”Suomessa ahmojen määrä on vielä varsin vähäinen suhteutettuna sopivien elinympäristöjen ja ravinnon määrään”, Kojola kertoo.

Raadonsyöjänä ahma on hyötynyt hirvien ja susien lisääntymisestä. Etenkin uroksia paikallisemmin elävät, lisääntyvät naaraat saavat usein ravintonsa susien tappamista hirvistä. Myös hirvenmetsästyksen yhteydessä maastoon jäävät ”roippeet” kelpaavat ahmalle.

”Ahma ei kykene saalistamaan hirviä, vaan se pyytää pienten hirvieläinten lisäksi jäniksiä, pikkujyrsijöitä ja sammakoita ja syö myös marjoja.”

Poro maistuu pedolle

Ahma tappaa vahinkotilaston mukaan noin 2 500–3 000 poroa vuosittain. Ahman aiheuttamien vahinkojen ja niistä maksettavien korvausmäärien vähentämiseksi poronhoitoalueelle on myönnetty ahman kaatolupia.

”Ahmojen määrän kasvua edesauttaa se, että ihmisen aiheuttama ahmojen kuolleisuus on silti keskimäärin vähäistä”, Kojola kertoo.

Maamme nykyisestä ahmakannasta noin 150 yksilöä elää poronhoitoalueen ulkopuolella. Keski-Suomeen on 1990-luvun istutusten siivittämänä syntynyt oma lisääntyvä ahmapopulaationsa.

”Aivan eteläisimmästä Suomesta ei vielä ole tiettävästi havaittu ahmanpentuja.”

Kannibalismikin käy

Ahmalla on viivästynyt sikiönkehitys. Keskikesällä pariutunut naaras synnyttää vasta lopputalvesta tai alkukeväästä yleensä kahdesta kolmeen pentua lumiluolaan, juurakoihin tai kallionkoloihin.

Pennut ovat emonsa huostassa aina seuraavaan syksyyn saakka.

Ahmalla ei ole varsinaista reviiriä, mutta naaran elinpiiri on arvioitu muutaman sadan neliökilometrin kokoiseksi ja uutterasti liikkuva uros elää yleensä kolmisen kertaa laajemmalla alueella.

Naaraat joutuvat kuitenkin ravinnon riittävyyden vuoksi puolustamaan elinaluettaan myös lajitovereitaan vastaan.

Mikäli ahmoja on paikallisesti liikaa, ahmalla on omat keinonsa säädellä kannan tiheyttä.

”Ahma on yksi niitä pedoista, jonka parissa esiintyy myös kannibalismia.”

Ahma

Ahma liikuu sujuvasti lumessa isojen tassujensa ansiosta. © KIMMO SALMINEN / OM-ARKISTO

X