Tuhansia punarintoja satoi yllättäen Lågskärille: ”Rengastin satoja lintuja”

Se vapunpäivä valkeni tihkusateisena. Osa lintuasemalla heräilevistä rengastajista vilkaisi ulos ja päätti saman tien jatkaa unia.

Mutta Tatu Hokkanen hörppäsi aamukahvin ja astui Lågskärin keltaisen lintuasemarakennuksen ulkoportaalle nuuhkimaan keväistä ilmaa, merta ja lumen alta paljastunutta maata.

Kaukaa mereltä kuului haahkojen soidinvalitusta. Kuului myös toinen ääni, lähempää, pusikoista, siihen portaille, missä Hokkanen seisoi: punarinnat tiksuttivat kuivalla kutsuäänellään. Kuulosti niin kuin niitä olisi kaikkialla.

Ja niin niitä olikin, kuten Hokkanen saattoi hetken päästä huomata. Hän lähti kävelemään saaren halki kohti pientä lepikkoa. Punarintoja pomppi joka puun ja pensaan alaoksilla. Niitä oli pudottautunut saarelle satoja yön aikana, ja koko ajan tuli lisää. Hiljainen lehahdus toisensa perään. Pienet kirkkaanpunarintaiset linnut katselivat Hokkasta ruskeilla nappisilmillään mihin ikinä hän katsoikaan.

Tuntui kuin saarelle olisi satanut punarintoja. Myöhemmin arvioitiin, että tuona päivänä, 1. toukokuuta 2003, Lågskärillä oli samaan aikaan 3 000 punarintaa. Aika hyvin 50 hehtaarin saarelle keskellä avomerta!

Linnut sään armoilla

Muuttolinnut ovat herkkiä sään kanssa. Ne eivät taita matkaansa millä kelillä hyvänsä.

”Jos tulee pitkäkestoinen, kylmä ilmavirtaus pohjoisesta, se muodostaa eräänlaisen tulpan, muutto on lähes pysähdyksissä”, kertoo Suomen kokeneimpiin linturengastajiin lukeutuva Tatu Hokkanen.

Tämä tarkoittaa sitä, että etelänmailta kohti pohjolaa tulevat linnut pysähtyvät tarvittaessa odottamaan säiden muuttumista.

Joskus ne jopa palaavat kappaleen matkaa takaisin etelään päin, jos oikein paha takatalvi koittaa. Erityisesti punarintojen tapaisille hyönteissyöjille säiden pitää olla suotuisat, kun ne muuttavat Pohjolaan.

Pääosa punarinnoista talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, pieni osa myös Afrikassa. Näin on monella meikäläisellä pesimälajilla.

Jos virtaukset kääntyvät puhaltamaan keväällä pitkäksi aikaa pohjoisen suunnasta kesken lintujen muuttomatkan, muutto keskeytyy.

”Se voi olla ihan seis viikon–parikin”, Hokkanen sanoo.

Kun ilmavirtaukset sitten kääntyvät ja etelän suunnasta puhaltaa lämmintä ilmaa, sen mukana linnut lähtevät massoittain uudestaan liikkeelle.

Tuhannet punarinnat ylittävät meren tullakseen Suomeen. Lågskär sattuu juuri passelisti niiden reitille. Jotta niitä ilmaantuisi massoittain rengastajien suosimille saarille, kuten vappuna 2003, tarvitaan jälleen pieni sään oikku.

”Kun kesken hyvän muuttokelin tulee tihkusadetta tai sumulauttoja, linnut putoavat suoraan ensimmäiseen mahdolliseen paikkaan.”

Lintuharrastajat puhuvat pudotus- tai tiputuskelistä.

”Pikkulinnut eivät halua lentää sumussa tai sateessa. Silloin niitä laskeutuu sankoin joukoin Lågskärillekin.”

Silloin on rengastajien juhlan aika.

Satoja lintuja rengastettiin

Tihkusateisena päivänä Tatu Hokkanen käsitti lepikon laidalla, että kovin montaa rengastusverkkoa ei punarintoja varten voisi pitää auki: muuten lintuja tulisi verkkoihin niin paljon, että hän ei ehtisi niitä riittävän nopeasti vapauttaa ja rengastaa.

Varsinkin sateisella kelillä lintu pitää saada verkosta vapaaksi mahdolllisimman nopeasti, ettei sen höyhennys ehdi kastua.

Tavallisesti Lågskärillä on käytössä 16 verkkoa pikkulintuja varten. Jokainen niistä on yhdeksän metriä pitkä ja suunnilleen kahden ja puolen metrin korkuinen.

”Pidin vain kahta verkkoa, ja niistäkin suljin toista aina välillä, koska lintuja oli yksinkertaisesti niin paljon.”

Näin Hokkanen rengasti ja rengasti – yhteensä satoja punarintoja. Se ei ollut aivan Hokkasen rengastajan uran ennätyspäivä. Pari vuotta myöhemmin punarintoja oli Lågskärillä vielä enemmän.

”Toinen viidettä vuonna 2005 rengastin siellä 962 lintua, joista punarintoja oli 837”, Hokkanen kertoo.

Kaikkiaan renkaan on saanut kinttuunsa Hokkasen käsissä lähes 23 000 punarintaa.

Viikkoja Lågskärillä

Lintujen rengastuksen ansiosta niiden muuttoreiteistä ja talvehtimisesta tiedetään paljon. Rengastus on tieteen ja harrastuksen luonteva yhtymäkohta: tuhannet lintuharrastajat voivat omalla harrastuksellaan auttaa luonnon mysteerien selvittämisessä.

Hokkasella on takana jo 20 kevättä ”Lågsin” lintuasemalla.

”Jos joku vuosi on jäänyt väliin, silloin olen ollut suunnilleen leikkauspöydällä”, hän sanoo naurahtaen.

Asemalla vierähtää keväästä kaksi tai jopa neljä viikkoa huhtikuun loppupuolelta alkaen. Perhe on usein ollut mukana.

”Juuri 18 täyttänyt poikani oli Lågskärillä ensi kerran vaippaiässä. Hänellä taitaa olla 150 asemamiehitysvuorokautta jo takana, vaikkei varsinainen lintuharrastaja itse olekaan.”

Tänä vuonna Hokkanen menee vaihteeksi Jurmoon huhtikuun toisella viikolla, ja aikoo olla Jurmossa vappuun saakka.

Rengastusennätykset eivät ole pääasia, vaan ulkona oleilu ja luonnosta nauttiminen, mutta on kai se mainittava, että Hokkanen on rengastanut Suomessa enemmän lintuja kuin kukaan muu.

”257 000 lintua olen Suomessa rengastanut vuoden 1980 jälkeen, jolloin sain oman rengastusluvan. Sitä ennen olin jo rengastanut muiden rengastajien renkailla jonkin verran, mutta en merkittäviä määriä.”

Ensimmäisen lintunsa Hokkanen rengasti 14-vuotiaana vuonna 1971.

”Aloitin lintuharrastuksen 10-vuotiaana. 11-vuotiaana pyysin synttärilahjaksi Euroopan linnut -kirjan. Semmoinen vihreä, jossa on värikuvataulut.”

Se oli aika kallis kirja tuohon aikaan, ja Hokkasen perheessä käytiin asiasta keskustelua.

”Äiti sanoi, että voidaan se ostaa, mutta toivottavasti tästä ei tule mitään kovin lyhytikäistä harrastusta.”

”Sitä toivetta olen tässä koettanut toteuttaa!”

Laululinnut tulevat

Muutto on lyhyt vaihe laululintujen keväässä. Punarintoja ja rastaita alkaa muuttaa jo huhtikuussa, mutta toukokuu on massamuuton aikaa.

Silloin tulevat esimerkiksi satakielet, leppälinnut, mustapääkertut, lehtokertut,pensaskertut, kirjosiepot, harmaasiepot, sirittäjät ja pajulinnut. Muutto päättyy, kun viimeinen muuttaja, lapinuunilintu, saapuu Suomeen ja pohjoisen pesimäseuduilleen.

Muuton aikana joillain lintuyksilöillä on jo kova kevätkiihko päällä.

”Joskus näkee punarintoja, jotka laskeutua räpsähtävät saaren eteläpäähän, lennähtelevät ja pyrähtelevät pohjoiskärkeen ja jatkavat heti matkaansa.”

Jos tällaisen yksilön sattuu saamaan käsiinsä, voi kokea jotain, mitä harva on päässyt kokemaan: kädessä laulavan pikkulinnun voiman.

”Kun ensimmäisen kerran kävi niin, että punarinta alkoi laulaa kädessä, oli se erikoinen tunne. Sen keho värisee ja ääni on todella kova siitä kädenmitan päästä kuunneltuna.”

Muuton päätteeksi tuota samaa laulua kuuluu kaikenlaisista puistoista, pihoista ja puutarhoista. Punarinta on Suomen yleisimpiä lintulajeja, pesiviä pareja on kahdesta kolmeen miljoonaa.

Kun punarinta ilmaantuu pihapuuhun laulamaan herkkää säettään, moni katsoo viimeistään kevään saapuneeksi.