Citykani pujahtaa lämpimän auton alle pakkasta pakoon - kanit ovat oppineet selviytymään Suomen talvessa

Lemmikkikaneista villiintyneet citykanit saattavat olla maailman pohjoisin kanipopulaatio.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Citykani syö talvisin puiden kuoria.

Lemmikkikaneista villiintyneet citykanit saattavat olla maailman pohjoisin kanipopulaatio.
Teksti:
Ville Vanhala

Kun auton moottori naksuu ajon jälkeen vielä lämpimänä pihalla, citykani saattaa pujahtaa auton alle pitämään pakkasta. Kaupunkilaistuneet kanit ovat oppineet lämmittelemään urbaanissa ympäristössä. Kaneja on köllötellyt jopa vetureiden kupeilla Pasilan rautatieasemalla Helsingissä.

”Talvisin citykanit viettävät päivänsä maan alle kaivamissaan pesissä ja lähtevät hämärän myötä etsimään syötävää”, kertoo professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta.

Kanien pesät ovat routarajan alapuolella, missä on lämpimämpää kuin ulkoilmassa.

Urokset ovat pesissään enimmäkseen yksin, mutta kanit voivat vetäytyä maan uumeniin myös perhekunnittain.

”Lämpimämpien viemäreiden vierelle pesänsä kaivaneilla kaneilla on talvikolossaan keskuslämmitys.”

Lemmikkien jälkeläiset

Talvisin kanit kaluavat ravinnokseen puistojen ja puutarhojen puiden kuoria. Helsingin Hietaniemen hautausmaalla kanit ovat popsineet julkisten istutusten lisäksi myös omaisten haudoille tuomia kukkia.

”Ihmiselle citykani on kenties haittaeläin. Sen sijaan kaupungeissa eläville huuhkajille kanit ovat tärkeää ravintoa”, Henttonen kertoo.

Helsingin villikanikanta on saanut alkunsa vapaiksi päästetyistä tai karanneista lemmikkikaneista. Ensimmäiset citykanit havaittiin jo 1980-luvulla ja 2000-luvulla niiden määrä nousi leutojen talvien ansiosta tuhansiin yksilöihin. Runsaasti lisääntyvät citykanit ovat levittäytyneet pääkaupunkiseudulla Helsingistä Espooseen ja Vantaalle.

”Luontaisesti kani elää ainoastaan sulan maan alueella. On siis täysin mahdollista, että meidän citykanimme ovat maailman pohjoisin kanipopulaatio.”

Frettimetsästystä

Citykanien määrää on yritetty rajoittaa metsästämällä. Kaneja on pyydetty jousilla ja pitkäverkko- ja loukkupyynnillä. Talvisin kanien metsästykseen on käytetty kesyhillereitä eli frettejä, jotka tunkeutuvat kanien koloihin ja ajavat ne maan pinnalle viritettyihin verkkoihin.

Aivan viime vuosina määrän voidaan olettaa jopa hieman laskeneen.

”Ilmiö on tyypillinen silloin, kun alueelle tulee uusi laji. Kanta kasvaa ensin voimakkaasti ja asettuu sitten ympäristön määrittelemälle tasolle”, Henttonen kertoo.

Citykaneille kohtalokkaimpia talvia ovat sellaiset lumettomat pakkastalvet, jolloin routa ulottuu syvälle maahan, eikä pesä enää suojaa kylmyydeltä.

”Runsas lumi taas helpottaa kanien ravinnonsaantia, sillä kinosten päältä ne ylettyvät korkeammalle puihin ja pensaisiin.”

Virtajohtojen nakertajat

Citykanit ovat tulleet Suomeen jäädäkseen, professori Henttonen uskoo.

”Miltei ainoa keino estää kanien aiheuttamia vahinkoja on suojata istutukset siten, etteivät kanit pääse niitä jyrsimään.”

Kaneja menehtyy jatkuvasti liikenteessä. Kuolleeseen kaniin ei pidä koskea, koska kanit kantavat lukuisia virustauteja.

Jos kani pääsee sisätiloihin, se pitää häätää ulos siten, että välitöntä kosketusta ei synny.

Kanien on havaittu myös narskuttelevan autojen virtajohtoja.

”Johdoissa täytyy olla joku haju, mikä vetää jyrsijöitä puoleensa.”

X