Tutkijat selvittivät: Delfiiniurokset muodostavat kaveriparvet jo nuorina – Suhteita ylläpidetään vuosia vihellystervehdyksin ja koskettelemalla

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Pullonokkadelfiiniurokset muodostavat laumoissa monimutkaisia sosiaalisia verkostoja, jotka vaativat sellaista älykkyyttä, joka aiemmin on mielletty vain kaikkein kehittyneimpien kädellisten keinovalikoimaan. © Lehtikuva
Vuosikymmeniä kestänyt tutkimus paljastaa, että delfiiniurokset muodostavat jo nuorena tiiviitä sosiaalisia parvia, jotka kestävät vuosikymmeniä. Ystävyyttä parven jäsenten välillä ylläpidetään koskettelemalla ja esimerkiksi tervehdysvihellyksillä. Ne delfiinit, joilla tällaiset kaverisuhteet olivat kaikkein vahvimpia, saivat myös eniten poikasia.

Pullonokkadelfiinit ovat kuuluisia jengimäisestä käyttäytymisestään. Lukuisissa tutkimuksissa urosdelfiinien on esimerkiksi todettu muodostavan parvia muun muassa naaraita piirittäessään.

Nyt tutkijat ovat selvittäneet, että vahvimman ”kaveriverkoston” omaavilla delfiiniuroksilla on myös eniten jälkeläisiä. Kaveriparvet muodostetaan jo nuorena, ja ne kestävät vuosikymmeniä.

Sydneyn New South Walesin yliopiston tutkijaryhmä evoluutiobiologi Livia Gerberin johdolla toteutetun tutkimuksen tulokset julkistettiin maaliskuun lopussa.

Australian merialueen pullonokkadelfiinejä on tutkittu jo 1980-luvulta lähtien. Tutkimuskohteena on ollut erityisesti urosdelfiinien käytös, ja niiden muodostamat erittäin kehittyneet sosiaaliset parvet.

Ystävyys urosten välillä on eläinmaailmassa harvinaista

Tutkimuksesta tekee kiinnostavan se, että urosten ystävyys nisäkkäiden kesken  on eläinmaailmassa erittäin harvinaista, mikäli nämä eivät ole samaa sukua. Vain apina- ja leijonaurosten tiedetään delfiinien lisäksi muodostavan ajoittain tiiviitä suhteita suvun ulkopuolisten urosten kanssa.

Useimmat nisäkäsurokset, kuten muutkin eläinkunnan edustajat, suhtautuvat muihin uroksiin vihamielisesti jo pelkän pariutumiskilpailun vuoksi. Uraauurtava havainto on se, että vesinisäkkäinä delfiinit kykenevät samaan kuin kehittyneimmät apinat, kuten simpanssit.

New South Walesin yliopiston vuosikymmeniä kestäneessä tutkimuksessa delfiiniurosten havaittiin muodostavan monimutkaisia sosiaalisia verkostoja keskenään.

Nuorena solmitut ”kaveriverkostot” kestävät vuosikymmeniä

Australian edustan Shark Bayssa toteutettu tutkimus osoitti, että delfiiniurokset muodostivat ensimmäiset liittoutumansa noin kolmen vuoden ikäisinä heti sen jälkeen, kun emo oli ne vieroittanut.

Näissä kolmen tai neljän delfiinin muodostamissa parvissa ne liittoutuivat muutamien muiden vastaavien kanssa. Näitä pienemmistä parvista muodostettuja isompia urosparvia tutkimuksessa kutsutaan toisen asteen parviksi. Parhaimmillaan tällaisissa laajennetuissa ”kaveriparvissa” saattoi tutkijoiden mukaan olla jopa 14 delfiiniurosta.

Tutkijat ovat havainneet, että toisen asteen isompina parvina delfiinit pitävät muut urosdelfiinit poissa reviiriltään, ja toisaalta piirittävät joukolla reviirinsä naaraita, jotta pääsevät itse parittelemaan näiden kanssa. Delfiiniliittoutumien havaittiin tutkijoiden mukaan kestävän yhteneväisinä jopa vuosikymmeniä.

Sosiaalisesta monimuotoisuudesta kertoo puolestaan se, että yhteistyö ei ole delfiineillä sidottua vain lähimpiin kavereihin, vaan ajoittain nämä isommat toisen asteen parvet eli laajennetut urosparvet liittoutuvat myös keskenään vielä isommiksi joukoiksi torjuakseen näin yhdessä esimerkiksi ulkopuolisten delfiiniurosten parvia tulemasta reviirilleen.

Vahvat ”kaverisuhteet” auttavat lisääntymisessä

Tutkijat seurasivat urosdelfiinien suhteita pienten ja toisen asteen parvien sisällä. Ne urokset, joilla oli vahvimmat sosiaaliset suhteet, saivat muita enemmän jälkeläisiä. Ystävyyssuhteet urosten kesken palkitsevat niitä siis evoluutiollisessa mielessä, tutkijat päättelevät.

Tutkijoiden toisessa tutkimuksessa huomio kiinnitettiin delfiinien ääntelyyn. Delfiinit ääntelevät vihellyksillä, jotka ne ovat oppineet jo poikasena emoltaan. Vihellykset ovat aina yksilöllisiä ja tunnistettavia.

Pullonokkadelfiiniurokset ylläpitävät ”ystävyyssuhteita” esimerkiksi vihellystervehdyksin, koskettelemalla ja uimalla synkronoidusti yhdessä, tutkijat ovat havainneet. © Lehtikuva

Tutkijoiden havainto on, että vihellyksillä on käyttöä delfiineillä myös poikasvaiheen jälkeen. Urosdelfiinit nimittäin tervehtivät kavereitaan viheltämällä, ja ylläpitävät näin ”ystävyyssuhteen” säilymistä.

Jotta merkitykselliset vihellykset saatiin eroteltua satunnaisista, huomioon otettiin vain sellaiset vihellykset, joihin toinen delfiini vastasi omalla vihellyksellään yhden sekunnin sisällä.

”Terve, Flipper tässä”

Tutkijoiden näkemys on, että delfiinien vihellykset ovat eläinmaailmalle tavanomaisia varoitusääntelyitä merkittävästi moniulotteisempia. Ne toimivat kuten vaikkapa rekkamiesten tervehdykset tien päällä: lähistölle sattunut delfiini ilmoittaa tutulleen viheltämällä ikäänkuin, että ”Terve, Flipper tässä”, johon toinen kuittaa: ”Terve, täällä Skipper”.

Delfiiniurosten muut tavat ylläpitää ja osoittaa ystävyyttään koostuvat tutkijoiden mukaan muun muassa yhdessä oleilusta, kuonolla tökkimisestä, evillä koskettelusta, kehojen yhteen hankauksesta, evillä taputtelusta sekä esimerkiksi synkronoidusta uinnista ja joukolla jaetuista paritteluhetkistä naaraiden kanssa.

Viheltelytervehdystä delfiiniurosten havaittiin käyttävän silloin, kun ”kaveri” ei ollut kosketusetäisyydellä vaan ui jossain hieman kauempana.

30 vuoden aikana tutkijat keräsivät dataa delfiinien käytöksestä moottoriveneistä käsin seuraten kaikkiaan 85 delfiiniä. Tutkimuksessaan tutkijat selvittivät, millä uroksista oli laumassa voimakkaimmat sosiaaliset siteet, perustuen yhdessä vietettyyn aikaan. Lauman suosituimmat urokset selvisivät tutkijoiden mukaan puolestaan selvittämällä, mitkä uroksista kaveerasivat useimpien muiden laumaan kuuluvien urosten kanssa.

Vertaamalla lisäksi delfiineistä otettuja geeninäytteitä vuoden 1994 jälkeen syntyneistä poikasista otettuihin näytteisiin, päästiin lopputulokseen, että ne uroksista, joilla oli vahvimmat ”ystävyyssuhteet”, ja jotka olivat ”kavereita” laumansa kaikkien muiden jäsenten kanssa, olivat siittäneet myös eniten poikasia.

Urosten fyysinen koko tai heidän reviirinsä laajuus eivät sen sijaan tutkimuksen perusteella vaikuttaneet jälkeläisten määrään.

Verrattavissa jopa simpansseihin

”Tämä on mahtava tutkimus. Yksinäisellä uroksella ei ole järjestelmässä mitään mahdollisuuksia”, eläkkeellä oleva kädellisten tutkija Frans de Waal Emoryn yliopistosta toteaa.

Harvardin yliopiston kädellistutkija Liran Samuni, joka ei osallistunut delfiinitutkimukseen, toteaa tutkimuksen osoittavan, etteivät koko ja voima olekaan ainoat asiat urosten välisessä kilpailussa, vaikka näin on pitkään uskottu.

”Muodostamalla vahvoja liittoutumia toisten kanssa, urokset voivat parantaa mahdollisuuksiaan suvun jatkamiselle tavalla, joka ei ole yksilölle mahdollista”, hän sanoo.

Samunin mukaan tutkimustulokset sekä liittoutumiskäytöksestä että vihellyksistä viestinnän välineinä osoittavat, että pullonokkadelfiineillä on hyvin monimutkainen sosiaalinen järjestelmä, joka on hyvin samankaltainen kuin simpansseilla.

Kokonaisuutena tutkimustulokset osoittavat tutkijoiden mukaan mielenkiintoisella tavalla myös sen, että vaikka delfiinien on jo pitkään tiedetty olevan eläimiksi älykkäitä, on niiden laumakäytöksessä ja sosiaalisissa tavoissaan sellaisia älykkyyttä vaativia ulottuvuuksia, jotka aiemmin on mielletty vain kaikkein älykkäimpien kädellisten ominaisuuksiksi.

Tutkimustuloksista on uutisoinut muun muassa tiedejulkaisu Science.org.

X