Toistuuko tämä Suomessa? Näin kävi potilaiden, kun dialyysi yksityistettiin Yhdysvalloissa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Dialyysi korvaa osittain munuaisen toimintaa. Dialyysihoitoa voidaan tehdä kotona tai hoitoyksikössä veriteitse tai käyttämällä omaa vatsakalvoa hyödyksi.
Dialyysi korvaa osittain munuaisen toimintaa. Dialyysihoitoa voidaan tehdä kotona tai hoitoyksikössä veriteitse tai käyttämällä omaa vatsakalvoa hyödyksi. © iStock
Dialyysi on veren puhdistamista kuona-aineista tilanteessa, jossa munuaiset eivät toimi kunnolla. Suomessa dialyysipotilaita on noin 2 000, Yhdysvalloissa noin puoli miljoonaa.

Terveyspalvelujen yksityistämistä perustellaan usein sillä, että yksityinen puoli hoitaa asiat tehokkaammin ja siten potilaatkin hyötyvät. Kun dialyysi yksityistettiin Yhdysvalloissa, kokemukset yksityisen dialyysihoidon lisääntymisestä osoittavat päinvastaista.

Duken yliopiston tuore tutkimus voi toimia ennakkovaroituksena niille Euroopan maille, joissa dialyysin yksityistämistä harkitaan. Suuressa osassa Eurooppaa, kuten Suomessa, dialyysi annetaan pääsääntöisesti julkisen palvelun sairaaloissa.

Dialyysihoito 80 prosenttisesti yksityisten käsissä

Yhdysvalloissa sen sijaan 80 prosenttia dialyysia tarjoavista palveluista ovat yksityisiä.

Kaksi suurinta toimijaa, Fresenius ja Davita, omistavat 60 prosenttia dialyysia tarjoavista yksiköistä. Yhdysvalloissa vuosien 1998-2010 välillä suuret yritykset hankkivat konserneihinsa yli 1 200 pienempää dialyysiyksikköä.

Yksityistämisellä negatiivisia vaikutuksia

Dialyysilla tarkoitetaan veren puhdistamista kuona-aineista tilanteessa, jossa munuaiset eivät toimi kunnolla. Suomessa dialyysipotilaita on noin 2 000, Yhdysvalloissa noin puoli miljoonaa.

Duken yliopiston tutkijat selvittivät, miten dialyysihoidon siirtyminen suurten ja voittoa tavoittelevien yksityisten toimijoiden käsiin vaikutti potilaiden hoitoon. He havaitsivat, että siirtymällä oli negatiivisia vaikutuksia.

Halvin hinta ratkaisi henkilökunnan ja lääkkeiden valinnan

Suuret konsernit vähensivät korkeasti koulutettua henkilökuntaa, lisäsivät potilaiden määrää ja valikoivat lääkkeet sen mukaan, mitä sai halvimmalla.

Korkeasti koulutetut hoitajat korvattiin vähemmän koulutetuilla teknikoilla työvoimakulujen pienentämiseksi. Potilaskuorma hoitajaa kohden lisääntyi yli 10 prosentilla, vaikka samanaikaisesti hoitajien koulutustaso laski.

Lisäksi potilaiden määrä kussakin dialyysiyksikössä lisääntyi lähes viisi prosenttia.

Potilaiden todennäköisyys joutua sairaalahoitoon missä tahansa kuussa lisääntyi 4,2 prosentilla, potilaiden suhteellinen elossaololuku laski lähes kolme prosenttia, ja potilaiden todennäköisyys saada munuaissiirto tai lähete elinsiirtojonoon laski 8,5 prosenttia.

Konsernien voiton maksimointi

Tutkijoiden mukaan tulokset olisivat voineet olla myös toisenlaiset: että yksityinen puoli hoitaa potilaat tehokkaammin ja turvallisemmin. Tämän tavoitteen tielle tuli kuitenkin suurten konsernien tarve voiton maksimointiin.

Esimerkiksi kun suuret konsernit ottivat dialyysihoidon käsiinsä, ne kaksinkertaistivat anemialääke Epogenin käytön, koska julkinen sairausvakuutus korvasi sen tasolla, joka oli yritykselle kannattavaa.

Kun Epogenin korvattavuudessa tapahtui muutoksia vuonna 2011, eikä sen käyttö ollut enää taloudellisesti kannattavaa, Epogenin käyttö ajettiin jyrkästi alas.

Epogenin käyttäminen olisi kuitenkin ollut potilaiden terveyden kannalta tärkeää.

Dialyysi ei ole potilaiden valinta

Tutkijoiden mukaan yksityisten dialyysiyksiköiden toimintaan on vaikea puuttua, koska markkinat ovat keskittyneet eikä kilpailua ole. Monilla alueilla on vain yhden ja saman palveluntarjoajan yksiköitä, joten potilaat eivät voi äänestää jaloillaan.

Tutkimus on hyväksytty julkaistavaksi Quarterly Journal of Economics -sarjassa.

Lue myös: Uutta munuaista odottava Arja: Dialyysi sitoo minut tuntikausiksi kotiin

Dialyysi pitää Arja Yli-Kovasen tiiviisti kotiseudulla. Joka toinen päivä on hoitopäivä. © juha sinisalo/otavamedia

X