Haapa on haviseva elämänpuu - ja tuhansien eliölajien elinympäristö
Metsähaapaa eli haapaa sanotaan myös ”elämänpuuksi”, sillä se on luonnon monimuotoisuuden kannalta maamme merkittävin puulaji.
Vanhat ikihaavat voivat kasvaa jopa 300 vuoden ikäisiksi.
Haavassa kuuluu kesä. Ääni syntyy haavanlehtien pitkien ja litteiden ruotien liikkeestä.
Haapa havisee.
Metsähaavan eli haavan seurannaiseliöstöön kuuluu noin tuhat eliölajia ja haavasta riippuvaisia lajeja arvioidaan olevan noin 120.
Useiden lajien koti
Haavassa pesii parikymmentä lintulajia ja nisäkkäistä esimerkiksi liito-orava ja näätä. Haapaa pitää kotinaan tusina perhoslajia ja lukematon määrä pieneliöitä. Haavassa elää satoja kovakuoriaisia ja se on kasvien ja sammaleiden kasvualusta.
”Kolopesijöille haapa on erinomainen pesäpaikka, sillä varsinkin oksankatkeaman kohdalta pehmeään puuhun saa helposti koverrettua kolon”, kertoo erikoistutkija Risto Jalkanen Luonnonvarakeskuksesta.
Vuosituhansien perimä
Euraasian havumetsävyöhykkeellä kasvavaa haapaa tavataan kautta Suomen. Pohjoisimmassa Lapissa yksittäisiä haapoja saattaa seistä jopa tuntureiden rinteillä varsinaisen puurajan yläpuolella.
Haapa kukkii eteläisessä Suomessa toukokuun puolen välin tietämillä, ja lehdet puhkeavat puuhun noin parisen viikkoa kukinnon jälkeen. Pohjoisessa haavan kasvukausi käynnistyy pari kolme viikkoa myöhemmin.
Pääosin juuriensa vesoista leviävä haapa suosii hapekkaita ja reheviä ympäristöjä.
Karuilla maaperillä kasvavat haavat ovat yleensä siemenistä levinneitä yksittäisiä puita.
Varsinaisilla elinalueillaan haapa muodostaa yleensä metsiköitä yhdessä havupuiden kanssa.
Maamme vanhimmat ikihaavat ovat jopa noin 300 vuoden ikäisiä.
”Koska haapa uudistuu kasvullisesti, yksittäisten puiden kantamat geenit saattavat olla peräisin jopa vuosituhansien takaa”, Jalkanen kertoo.
Kalkkia kotiloille
Suomen haavoista on löydetty noin 50 uhanalaista eliölajia, joista reilut puolet on selkärangattomia.
Sen lisäksi, että eliöt pesivät ja elävät haavan rungolla, monet nisäkkäät ja linnut, kuten valkohäntäpeura, hirvi, teeri ja metso syövät haavankuorta, lehtiä ja silmuja.
Haapa varastoi kalkkia pyöreisiin ja mutkalaitaisiin lehtiinsä. Useat kotilolajit rakentavat kuorensa haavan pudottamien lehtien kalkista. Haavan alla kotiloita saattaa olla jopa 800 yhden neliömetrin alueella.
”Kotilot puolestaan hajottavat kariketta ja tuottavat mehevää lehtomultaa haavan juurien ravinnoksi”, Jalkanen kertoo.
Kotilo käyttää haavan kalkkia kuorensa rakennusaineena. Kimmo Salminen / Skoy
Latvaruskan hehku
Haavassa elävien eliöiden määrä ja lajikirjo vaihtelevat kasvupaikan, mutta myös puun iän mukaan. Nuoressa valoisassa haavikossa voi tavata haavanlasisiipi-perhosen, kun taas vanhat ikihaavat ovat meillä harvinaisen haapaperhosen ainoita elinympäristöjä.
Erikoistutkija Jalkasen mukaan maamme haapoja ei voida säästää ainoastaan perustamalla suojelualueita, vaan haavan merkitys on huomioitava myös hakkuita suunniteltaessa.
”Haapa ei tällä hetkellä ole hädässä, vaan se tulee todennäköisesti myös pysymään nykyisillä kasvualueillaan.”
Tuuhea ja vehmasmuotoinen haapa on myös maisemallisesti yksi merkittävimmistä puulajeistamme. Näyttävimmillään haapa on syksyllä ruskan aikana.
”Yhtenä syksynä sama puu voi olla keltainen ja toisena punainen. Jos muuten keltaisen haavan latva on punainen, kysymyksessä on latvaruska.”
Tiesitkö tätä haavasta?
1. Haapa on pioneeripuu, joka viihtyy avoimilla paikoilla. Huonona kilpailijana se joutuu väistymään nopeasti erityisesti havupuiden tieltä. Haapa edistää ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta sekä kasvu- että lahoamisvaiheessaan.
2. Haavan kuori on pitkään sileä ja nuorena harmaanvihertävä. Väri johtuu kuoren sisältämästä lehtivihreästä. Vanhemmiten kuori tummuu ja kaarna halkeilee pystysuunnassa, jolloin se samalla hieman tummuu.
3. Haavalla on varsijatkoinen eli monopodiaalinen kasvutapa. Haavan alkuperäinen pääranka kasvaa jatkuvasti pituutta, ja hankasilmuista muodostuu sivuhaaroja ja niille edelleen toisen asteen haaroja.