Kuolema tunnetaan hajuttomuudestaan – Tutkijat löysivät manalasignaalin
Hyönteiskaverin kuolema havaitaan usein hajun perusteella. Tutkijat ovat selvittäneet jo vuosien ajan, millaiset kemikaalit toimivat tässä ”kuolemansignaaleina”.
Tuore kiinalaistutkimus on löytänyt mehiläisiltä uudenlaisen manalasignaalin.
Kun muurahainen tai mehiläinen kuolee, lajitoverit kärräävät sen nopeasti ulos pesästä. Tämä onkin viisasta, sillä jos ötökkä on kuollut johonkin sairauteen, taudinaiheuttajat voivat levitä vainajasta muihin yhteiskunnan jäseniin. Tutkijat ovat selvittäneet jo vuosien ajan, millaiset kemikaalit ajavat manalasignaalin virkaa.
Monia kemikaaleja onkin tunnistettu: Esimerkiksi oleiinihappo, linoleiinihappo ja jotkin muut rasvahapot ovat tunnettuja kuoleman merkkejä. Nyt tuore kiinalaistutkimus on löytänyt mehiläisiltä uudenlaisen manalasignaalin.
Rusomuurarimehiläinen alkaa olla tuttu näky jo eteläisimmässä Suomessa.
Manalasignaalin arvoitus ratkesi
Mehiläisten tutkijat ovat pitkään ajatelleet, etteivät rasvahapot voi olla koko tarina. Niitä alkaa muodostua vasta mätänemisprosessissa, mutta mehiläiset korjaavat kuolleet lajitoverinsa pois pesästä paljon nopeammin, jopa puolen tunnin päästä kuolemasta.
Niinpä tutkijat kiinnittivät huomionsa mehiläisen ruumista suojaavaan vahaan. Vahan tiedetään sisältävän monimutkaisia hajuyhdisteitä, joiden avulla mehiläiset tunnistavat lajitoverinsa.
Tutkijat spekuloivat, että niin kauan kuin mehiläiset ovat elossa, vahasta irtoaa hajuyhdisteitä. Kun mehiläinen kuolee ja kylmenee, hajuyhdisteiden tuotanto lakkaa.
Olisiko hajun puuttuminen kuolemansignaali?
Tutkijat havaitsivat, että näin oli. Kun kuollut mehiläinen kylmeni ja se lakkasi erittämästä hajuyhdisteitä, ne huomattiin nopeasti kuolleiksi ja vietiin pesästä pois.
Jos kuollut mehiläinen sen sijaan pidettiin lämpimänä, niin että hajuyhdisteitä edelleen pääsi ilmaan, mehiläinen hoksattiin kuolleeksi paljon myöhemmin. Jos vaha pestiin kokonaan pois, mehiläinen huomattin kuolleeksi välittömästi.