Hallusinaatiot eli harha-aistimukset ovat paljon yleisempiä kuin kuvitellaan – Mutta mistä ne johtuvat?

Jaa artikkeli
Hallusinaatioiden neuropsykologisesta pohjasta tiedetään vähän. © Colourbox
Odotuksilla on yllättävän voimakas vaikutus harha-aistimuksiin. Selitys ilmiöön löytyy pikkuaivojen toiminnasta.

Hallusinaatiot eli harha-aistimukset ovat paljon tavallisempia kuin yleisesti kuvitellaan. Suuri osa ihmisistä kokee jonkinlaisia hallusinaatioita jossain vaiheessa elämäänsä.

Hyvän esimerkin yleisestä ja arkipäiväisestä hallusinaatiosta tarjoaa puhelin. Oletko koskaan tuntenut, että puhelin värisee taskussasi, mutta kukaan ei soittanutkaan? Entä oletko kuullut puhelimen soivan toisessa huoneessa, mutta puhelimen lokitiedoissa ei ole merkintää soitosta?

Hallusinaatiot voivat olla myös melko dramaattisia mutta silti yleisiä, kuten kummitukset. Yksi yleisimmistä hallusinaatioista on kuolleen omaisen ilmestyminen viikkoja tai kuukausia kuoleman jälkeen.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että puolisonsa menettäneistä ikäihmisistä peräti 80 prosenttia oli nähnyt, kuullut tai aistinut kuolleen puolison aivan kuin tämä olisi ollut elossa. Kolmannes oli kokenut hallusinaation niin todentuntuisena, että he olivat puhuneet sille.

Kuuluuko ääni?

Hallusinaatioiden neuropsykologisesta pohjasta tiedetään valitettavan vähän. Siksi tuore tutkimus, joka tuo asiaan lisävalaistusta, on erityisen kiinnostava.

Tutkijoiden mukaan aivot ovat herkkiä tuottamaan harha-aistimuksia, minkä vuoksi aivoihin on kehittynyt suojamekanismi, joka estää hallusinaatiot. Harha-aistimukset syntyvät, kun tämä suoja väliaikaisesti pettää.

Yalen yliopiston tutkijoiden löytö perustuu kokeeseen, joka suoritettiin jo 1890-luvulla. Tuossa kokeessa vapaaehtoiset opetettiin yhdistämään kuva ja ääni. Kun vapaehtoisille tämän jälkeen näytettiin kuvaa ilman ääntä, jotkut kuulivat äänen edelleen.

Tutkijat päättivät toistaa saman kokeen mutta siten, että siihen valittiin vapaaehtoisksi terveitä ihmisiä, skitsofreenikkoja ja selvännäkijöitä, jotka kuulevat ääniä.

Ensin heitä opetettiin yhdistämään kuva ja lyhyt ääni. Sitten tutkijat alkoivat vaimentaa ääntä, kunnes sitä ei enää kuulunut. Vapaaehtoisten piti kertoa, kuulevatko he äänen ja kuinka varmoja he ovat siitä, että kuulevat äänen.

Sisäinen faktantarkastaja

Tutkimuksen tulokset olivat selvät.

Verrattuna terveisiin sekä skitsofreenikot että selvännäkijät kuulivat äänen selvästi useammin, vaikka ääntä ei enää ollut.

Lisäksi he olivat myös varmempia siitä, että he olivat kuulleet äänen, vaikka ääni oli poissa.

Aivokuvaukset paljastivat mielenkiintoisen eron terveiden ja hallusinaatioihin taipuvaisten aivoissa.

Eroavaisuus löytyi pikkuaivoista, joita tutkijat kutsuvat aivojen faktantarkistajiksi. Yksi pikkuaivojen tehtävistä on päivittää jatkuvasti ulkoa saapuvaa aisti-informaatiota.

Mitä aktiivisemmin pikkuaivot toimivat, sitä vähemmän on mahdollisuuksia hallusinaatioille. Jos ne sen sijaan toimivat laiskasti, odotukset voivat ottaa vallan, koska faktatarkastuspäivitykset eivät pääse tietoisuuteen.

Tämä teoria selittää kauniilla tavalla ikäihmisten kummitushallusinaatiot. Kun vanha kumppani on poissa, aivot luonnollisesti odottavat, että hän on edelleen paikalla. Todellisuuden päivittäminen kestää pitkään, jopa kuukausia.

Lue kirjoittajan blogia Galileon keskisormi

X