Hangella laukkaava erakko – Näätä on merkittävä osa suomalaista luontoa ja eräkulttuuria
Näätä on suomalaisen eräkulttuurin merkkieläin. Sitä tosin näkee harvoin.
Hämärässä ja pimeässä liikkuva pikkupeto kulkee metsien ja suon laitoja hakien saalista. Erehtymättömänä yösuunnistajana näätä merkitsee reittinsä eritteillään ja käyttää omia hajujälkiään retkiensä maamerkkeinä.
Näädällä on tuuhea ja ilmava talviturkki, mutta kaikkein kireimmillä pakkasilla ja jäätävimmillä tuulilla näätä saattaa kaivautua lumen alle kylmänsuojaan.
Näätä pysyy piilossaan kiven-, kallion- tai puunkoloissa myös päivisin.
”Orava on yksi näädän saaliseläimistä, mutta näätä käyttää oravanpesiä myös omina suojapaikkoinaan”, kertoo Riistakeskuksen Lapin alueen riistapäällikkö Sami Tossavainen.
”Vaikka näätä liikkuu sulavasti puissa, niin enimmän aikaa se viettää ja myös saalistaa maan kamaralla.”
Kaikkiruokainen peto
Näätä elää ulkosaaristoa ja puutonta Tunturi-Lappia lukuun ottamatta kaikkialla Suomessa. Tiheimmät kannat ovat etelä- ja keskiosissa ja Itä-Suomessa.
Näätä luokitellaan Suomessa elinvoimaiseksi lajiksi. Tossavaisen mukaan näätäkannat ovat lumijälkilaskentojen perusteella vakaita ja jopa kasvussa.
”Näätää on pidetty synkkien ja tiheiden metsien asukkaana, mutta se on sopeutunut elämään myös talousmetsissä.”
Näätä on miltei kaikkiruokainen lihansyöjä, jolle kelpaavat jyrsijöiden lisäksi linnut ja niiden munat sekä sammakot. Näätä on myös raadonsyöjä ja lisäksi sille maistuvat marjat ja sienet.
Näädällä on ollut verenhimoisen pedon maine, mutta se verottaa riistakantoja huomattavasti oletettua vähemmän.
”Kanalinnut ja jänikset eivät loppujen lopuksi muodosta kovinkaan suurta osaan näädän ravinnosta.
Näädän turkin väri vaihtelee tummanruskeasta harmaanruskeaan, mutta ei vaihtele vuodenaikojen mukaan. © ISTOCKPHOTO
Pitkien matkojen otus
Näädän kiima-aika ajoittuu loppukeväälle. Sikiön kehitys käynnistyy vasta noin puoli vuotta kesällä tapahtuneen parittelun jälkeen ja naaras synnyttää kahdesta viiteen pentua seuraavana keväänä.
”Viivästynyt sikiönkehitys on evoluution tulosta. Pennut syntyvät silloin, kun ravintoa on parhaiten saatavilla”, Tossavainen kertoo.
Pennut pysyvät emonsa huostassa seuraavaan syksyyn saakka ennen kuin ne hakeutuvat omille elinpiireilleen. Näädällä ei ole varsinaista reviiriä, ja se saattaa liikkua jopa kymmenien hehtaarien alueella vuodenajan ja ravinnon saatavuuden mukaan.
Erakkona elävä näätä etenee maassa yleensä hyppimällä ja laukkaamalla. Puihin näätä kiipeää saalistaessaan, tähystäessään ympäristöään tai paetessaan itseään suurempia petoja.
”Näätä pystyy vetämään terävät kyntensä tassujensa sisälle, etteivät kynnet tylsy ja kulu, kun näätä liikkuu maalla.”
Haastava jäljitettävä
Näädänpyynti oli Suomessa kiivainta viime sotien jälkeen, jolloin näätä oli vaarassa kuolla Suomesta sukupuuttoon.
”Näädän turkin sanottiin vastaavan metsätyömiehen kuukausipalkkaa”, Tossavainen kertoo.
”Nykyään näädän turkki vastaa ehkä metsätyömiehen tuntipalkkaa.”
Tänä päivänä näätää metsästetään riistan- ja kannanhoidollisen perustein. Metsästysaika on elokuun alusta maaliskuun loppuun saakka, mutta yleensä pyynti ajoittuu sydäntalven kuukausiin.
Näätää pyydystetään loukuilla ja tappavilla raudoilla. Perinteisesti koiran avulla jäljittämällä näätä on erittäin haastava metsästettävä.
”Siksi näätä onkin arvostettu saaliseläin. Sitä kunnioitetaan myös sen historian vuoksi. Näätä on merkittävä osa suomalaista luontoa ja eräkulttuuria.”
Tiesitkö tätä näädästä?
1. Näätää voi kooltaan verrata pienehköön kissaan. Paritteluaikanaan muuten hiljainen näätä saattaa naukua kissan tavoin. Aikanaan näätää onkin sanottu metsänäädän ohella myös metsäkissaksi.
2. Vaikka näätä on petoeläin, sitä saalistavat muut maapedot, etenkin kettu. Näätä saattaa päätyä myös huuhkajan ja maakotkan kynsiin. Näädänpentuja vaanivat pienemmät petolinnut ja jopa varikset.
3. Nuoren näädän kurkku ja rinta ovat melkein valkeat, mutta ne tummuvat vähitellen punakeltaisiksi, keltaisiksi tai oransseiksi. Täysikasvuista näätää on kutsuttu metsiemme kultakurkuksi.