Heinäsirkan sirityksen nopeudesta voi päätellä säätilan

Kaikki heinäsirkat eivät suinkaan siritä samalla tavalla. Jopa sää vaikuttaa sointiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Heinäsirkka voi säikähtäessään hypätä jopa sata kertaa itsensä pituisen matkan.

Kaikki heinäsirkat eivät suinkaan siritä samalla tavalla. Jopa sää vaikuttaa sointiin.
Teksti:
Ville Vanhala

Nyt on ilmassa siritystä, sillä heinäsirkkojen viulut soivat kiivaimmin heinä-elokuussa. Sirittämällä koiraat kutsuvat naaraita kosiomenoihin.

”Sirittävä ääni syntyy, kun sirkka hankaa takareitensä sisäpinnalla olevia nystyröitä siipensä reunaa vasten”, kertoo Suomen Heinäsirkat ja Hepokatit -kirjan kirjoittanut Sami Karjalainen.

Suomessa elää 17 heinäsirkkalajia ja niillä kaikilla on oma siritysäänensä. Myös saman lajin koiraiden äänet erottuvat toisistaan.

Sirityksestä äänekkäin on kutsulaulu. Kun naaras saapuu koiraan luokse, koiras voi virittää hieman vaimeamman kosiolaulun, mihin naaras vastaa omalla sirityksellään.

Aurinkoisella ja lämpimällä säällä heinäsirkan siritys on nopea. Huonolla säällä sirityksessä on huomattavasti hitaampi tahti.

Pienet nymfit

Heinäsirkat elävät vain yhden kesän ajan. Naaras munii munansa maahan, ja toukat kuoriutuvat seuraavana keväänä.

Toukkia kutsutaan myös nymfeiksi.

”Ne ovat aivan aikuisen sirkan näköisiä, mutta niin pieniä, ettei niitä erota heinikosta. Nymfit ovat myös hiljaisia, sillä vasta täysikasvuiset sirkat sirittävät”, Karjalainen kertoo.

Loiskärpäset laskevat munansa heinäsirkan munien lähelle tai jopa toukkien sisälle.

”Loinen elää sirkassa ja syö sitä sisältä päin. Loiskärpänen ei tapa isäntäänsä, mutta loista kantava sirkka on heikko ja tuskin lisääntymiskykyinen.”

Lämpimässä viihtyvät heinäsirkat elävät niityillä, pellon- ja tienpientareilla, kallioilla ja paahteisilla rinteillä. Sirkat liikkuvat ja ääntelevät ainoastaan päiväsaikaan.

Heinäsirkat ovat useiden lajien saaliseläimiä. Sirkat maistuvat linnuille, jyrsijöille, sisiliskoille, kovakuoriaisille ja hämähäkeille.

Arojen kulkurit

Säikähtäessään ja paetessaan saalistajiaan heinäsirkka saattaa hypätä jopa sata kertaa oman ruumiinsa pituisen matkan. Suomessa elävät heinäsirkat voivat myös lentää lyhyitä pyrähdyksiä.

”Osa sirkoistamme on lyhytsiipisiä. Ne eivät varsinaisesta lennä, mutta käyttävät siipiä apunaan loikkiessaan pitkiä loikkia”, Karjalainen kertoo.

Meitä lähimmät suuret ja lentävät heinäsirkkaparvet elävät Venäjän aroalueilla. Kun lentävien sirkkojen populaatio kasvaa liian suureksi, osa siitä siirtyy uuteen elinympäristöön.

”Yksittäisiä idän kulkusirkkoja kulkeutuu toisinaan Suomeen. Niitä on löydetty etelärannikolta, mutta havaintoja idän kulkusirkasta on myös sisämaasta.”

Vanhuuden merkki?

Idän kulkusirkka erottuu suomalaisista lajeista varsinkin kokonsa perusteella. Suomessa elävät sirkat ovat keskimäärin 1,5–2 sentin mittaisia, kun idän kulkusirkka saattaa olla siipineen seitsemänkin senttiä pitkä.

Sanotaan, että ihminen on tullut vanhaksi silloin, kun hän ei enää kuule heinäsirkkojen siritystä.

Karjalaisen mukaan sanonta pitää ainakin osittain paikkansa.

”Siritys kuuluu selkeimmin korkeilla äänentaajuuksilla, ja kuulon heikkenemisen myötä korkeataajuisia ääniä on yhä vaikeampi havaita”, Karjalainen sanoo.

”Sirkat ääntelevät kuitenkin laajasti eri taajuuksilla, joten siritystä todennäköisesti kantautuu myös hieman iäkkäämmän ihmisen korviin.”

X