Helmipöllö kanta on vähentynyt Suomessa hälyttävästi – Siksi suunnitteilla oma suojelumetsä

Jaa artikkeli
Helmipöllö tekee pesänsä haapojen ja lahopuiden koloihin mutta myös linnunpönttöihin. © Heikki Ketola ja Eero Vilmi/Vastavalo
Vanhojen metsien vähentyminen on lisännyt helmipöllöjen ahdinkoa. Apua on luvassa, sillä itäiselle Uudellemaalle perustetaan helmipöllöille oma kotimetsä.

Viimeistään helmikuussa alkaa puputus. Kuulaassa pakkasaamussa tai illalla auringonlaskun jälkeen kantautuva pehmeä pu-pu-pu-pu on helmipöllön soidinääni.

Helmipöllönaaras munii maalis–huhtikuussa pesäkoloonsa 3–9 munaa, joista poikaset kuoriutuvat vajaan kuukauden hautomisen jälkeen. Lentokyvyn poikaset saavuttavat reilun kuukauden ikäisinä.

”Vanhemmat koiraat pysyvät paikkauskollisina lintuina reviireillään ja houkuttelevat soidinaikana ääntelemällä naaraita luokseen”, Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila kertoo.

Helmipöllö on silmällä pidettävä laji

Helmipöllö pesii tunturialueita lukuun ottamatta kautta maan. Viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana helmipöllöjen määrä on Suomessa kuitenkin hälyttävästi vähentynyt.

Maassamme arvioidaan elävän tällä hetkellä noin 3 000–8 000 pesivää helmipöllöparia, kun parien määrä on enimmillään ollut lähes 20 000.

”Helmipöllöjen määrä vaihtelee sen merkittävimmän saaliseläimen myyrän esiintymisen mukaan. Hyvinä myyrävuosina myös pöllöjä on enemmän”, Anneli Jussila sanoo.

Myyrien lisäksi helmipöllö saalistaa muita pikkujyrsijöitä, lintuja ja sammakoita.

Aiemmin elinvoimaiseksi luokiteltu helmipöllö on nykyään määritelty silmällä pidettäväksi lajiksi. Kantoja on verottanut niiden elinalueiden, vanhojen metsien, vähentyminen.

Itäisen Uudenmaan seitsemän kunnan, Porvoon, Askolan, Loviisan, Lapinjärven, Pukkilan, Myrskylän ja Pornaisen alueille ollaan nyt perustamassa Luonnonperintösäätiön tuella helmipöllöille omaa kotimetsää.

”Seudulla on ollut laajoja, vanhoja kuusimetsiä, mutta hakkuiden myötä ne ovat koko ajan vähenemässä. Nyt on siis jo korkea aika toimia.”

Peto saaliina

Helmipöllön mieluisimpia elinalueita ovat vanhat ja tiheät kuusimetsät, joissa kasvaa myös haapoja ja lahopuita.

Metsän tulee olla tarpeeksi laaja ja yhtenäinen, jotta helmipöllölle riittää saalistusaluetta.

Hakkuiden jälkeen tiheistä kuusimetsistä on tullut harvoja metsiköitä, jotka vetävät puoleensa suuria petolintuja, kuten kanahaukkoja, huuhkajia ja viirupöllöjä.

”Voimakkaammat lajit syrjäyttävät alueelta helmipöllön, joka saattaa myös päätyä suurempien petolintujen saaliiksi”, Anneli Jussila sanoo.

Hänen mukaansa varsinkin itäisellä Uudellamaalla on ollut aiemmin laajoja, yhtenäisiä kuusimetsiä, mutta suojeltuja metsiä seudulla on vielä melko vähän.

Nuoret helmipöllöt tekevät myöhään syksyllä ja keväällä pitkiä, jopa tuhannen kilometrin mittaisia vaelluksia. Pöllöjä liikkuu maastamme pois, mutta myös saapuu Suomeen etenkin Venäjältä.

”Meillä helmipöllön ahdinko on kuitenkin jo sitä luokkaa, että synkimpien skenaarioiden mukaan laji voi kuolla sukupuuttoon lähivuosikymmenten aikana.”

Pysyvää suojelua

Pentti Linkolan vuonna 1995 perustaman Luonnonperintösäätiön omistuksessa on tällä hetkellä yhteensä 60 suojelualuetta, joiden pinta-ala on yhteensä noin 1 400 hehtaaria.

Valtaosa Luonnonperintösäätiön suojelualueista on vanhoja, runsaspuustoisia metsiä.

Lahjoitusvaroin toimiva säätiö hankkii omistukseensa joko kokonaisia metsiä tai pelkän puuston. Säätiö ei tee määräaikaisia sopimuksia, vaan perustaa ainoastaan pysyviä luonnonsuojelualueita.

”Itäisellä Uudellamaalla helmipöllöjen kotimetsiksi kaavaillut alueet ovat yksityisessä omistuksessa”, toiminnanjohtaja Anneli Jussila kertoo.

Metsien myyminen suojelualueiksi on lisääntynyt valtion Metso-ohjelman ansiosta, mutta kaikki metsänomistajat eivät välttämättä halua luopua palstoistaan.

”Merkittävä osa suojelumetsistä on hankittu perikunnilta, jotka eivät aina hoida metsiään yhtä tehokkaasti kuin yksittäiset ihmiset. Perikunnilta ostettu metsä on usein jo valmiiksi vanhaa metsää, mikä soveltuu suojelualueeksi erittäin hyvin.”

Käytännössä paikallisten luonnonsuojelujärjestöjen ihmiset kartoittavat alueelta mahdolliset suojelualueet, ja Luonnonperintösäätiö tekee niistä tarjouksen omistajalle.

Itä-Uudenmaan helmipöllöjen kotimetsälle on jo tehty ensimmäiset lahjoitukset. Tavoitteena on, että suojelualueelle syntyvät ensimmäiset helmipöllöreviirit tämän vuoden aikana.

Muutkin lajit höytyvät

Luonnonperintösäätiöllä on vuosittain käynnissä yksi tai useampia suojeluhankkeita. Jussilan mukaan Itä-Uudellemaalle perustettava helmipöllöjen kotimetsä vaatii pitemmän ajan, ennen kuin hanke toteutuu suunnitellussa laajuudessaan.

”Uusimaa on väkirikasta ja tärkeää retkeilyseutua, joten voisi olettaa, että seudulta löytyy halukkuutta myydä metsiä suojelualueiksi.”

Vaikka säätiön suojeluhankkeella ollaan perustamassa kotimetsää helmipöllöille, vanhojen metsien suojelu koituu myös monien muiden eläin- ja eliölajien hyväksi.

”Vanhoissa metsissä elää silmälläpidettäviä ja uhanalaisia lajeja aina kenttäkerroksesta puiden latvoihin saakka.”

Piha on pian täynnä vihellystä ja puputusta

Huhuu naaraat – huuhkajalla on asiaa

X