Hiekkamyrskyt tekevät paluuta – Tuleeko 1930-luvun tuhoisista tapahtumista arkea Yhdysvaltain Suurilla tasangoilla?
Valtavat hiekkamyrskyt pyyhkivät Yhdysvaltain Keskilänttä 1930-luvulla. Nyt Suurilla tasangoilla on huolestuttavia merkkejä siitä, että tuhoisat tapahtumat voisivat toistua.
Hiekkamyrskyt uhkaavat jälleen Yhdysvaltojen Suuria tasankoja.
Hiekkamyrskyt tuhosivat satoja, lennättivät hedelmällisen pintamaan taivaan tuuliin ja aiheuttivat suoria kuolemantapauksia Suurilla tasangoilla 1930-luvulla. Tuoreen tutkimuksen mukaan vastaava tuho voi toistua.
Hiekkamyrskyt ovat yleistyneet ja voimistuneet
Tutkijoiden mukaan näitä merkkejä ovat hiekkamyrskyjen yleistyminen ja voimistuminen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Viimeisin suuri hiekkamyrsky koettiin itse asiassa muutama viikko sitten. Lokakuun alussa valtava hiekkapölypilvi ulottui kolmen osavaltion alueelle, ja se näkyi avaruuteen asti.
Geophysical Research Letter -sarjassa julkaistussa tutkimuksessa kerrotaan, että myös hiekkapölyn määrä Suurilla tasangoilla on kaksinkertaistunut kahdessakymmenessä vuodessa.
Tämä tulos perustuu NASA:n satelliittikuva-aineistoon, joka mittaa ilmakehässä leijailevan pölyn ja savun määrää. Vertailemalla tietoja hiukkassensoreiden tietoihin, yhdysvaltalaisen Naval Research Officen meteorologit varmistuivat, että kyse on nimenomaisesti hiekkapölystä.
Preeria maanviljeyskäyttöön ja biopolttoaineiden tuotantoon
1930-luvun hiekkamyrskyjen uskotaan syntyneen ajan maanviljelystekniikoiden ja kuivuuden yhdistelmästä. 1920-luvulla valtavia alueita preeriaa otettiin maanviljelyskäyttöön, mutta seuraavalla vuosikymmenellä alkanut kuivuus muutti peltojen maaperän tomuksi. Tutkijoiden mukaan jotakin samankaltaista on tapahtumassa nytkin.
Hiekkapölyn lisääntyminen on korkeimmillaan kylvö- ja sadonkorjuuaikaan, eli silloin kun maata muokataan. Samanaikaisesti lämpöaallot ja kuivat kaudet alueella ovat lisääntyneet. Tutkijoiden mukaan Suuret tasangot ovat lähellä keikahduspistettä, jossa 1930-luvun tapahtumat voivat toistua.
Ongelmaa pahentaa se, että uusia osia preeriaa on raivattu biopolttoaineiden tuotantoon. Luonnonvarainen preeria, joka kasvaa heinää ja ruohoa, ei ole herkkä hiekkamyrskyille, mutta sen raivaaminen viljeyskäyttöön nostaa riskiä huomattavasti. Kun tuulet toistuvasti puhaltavat kuivaa pintamaata pois, maanviljelijöiden on kynnettävä maata syvemmälle, ja näin paljastuva maa on entistä suojattomampi eroosiota vastaan.