Yhdistä nämä kaksi ekotekoa ja nouki talteen enemmän luonnonmarjoja – Pesäpaikat ja monipuolinen kasvillisuus ovat pölyttäjän kannalta lyömätön yhdistelmä
Tiesitkö, että voit parantaa myös luonnonmarjasatoa asentamalla metsän reunaan hyönteishotellin? Pesäpaikan lisäksi pölyttäjät tarvitsevat kuitenkin myös jotain muuta menestyäkseen.
Erakkomehiläinen pölyttämässä mustikan kukkaa. Kuva: iStock
Moni on mieltänyt hyönteishotellit osaksi puutarhoja kaupungeissa ja maalla, mutta pölyttäjät hyötyvät keinopesistä myös metsissä. Kahden pienen ekoteon avulla voi turvata paremman sadon myös omalla marjapaikalla.
Luonnon monimuotoisuuden kapeneminen ja hyönteisten ahdinko ei ole vain rakennetun kaupunkiympäristön ongelma. Hoidetussa talousmetsässäkään ei ole pölyttäjähyönteisille riittävästi pesäpaikkoja, joten runsaasta kukinnasta huolimatta metsä ei välttämättä tuota kovin hyvää marjasatoa.
”Pölyttäjille on tärkeää, että niillä on pesäpaikkoja. Hyönteiset myös talvehtivat samoissa pesissä, jolloin ne ovat valmiita pölyttämään heti keväällä”, kertoo Rainer Peltola, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija.
Mustikan tavanomainen pölytystulos on, että runsaat 50 prosenttia kukista kehittyy raakileiksi. Pölyttäjien avulla voidaan saada paljon tätä enemmän marjoja. Kuva: Ari Kakkinen, Otavamedia
Keinopesä houkuttelee superpölyttäjiä
Pesäksi käy koivupölkky, johon on porattu erikokoisia reikiä. Tavallisesti monet pölyttäjähyönteiset, kuten erakkomehiläiset, munivat lahoavan puun pieniin koloihin. Lahoavaa puuainesta on tarjolla huonosti paljon hoidetussa ympäristössä, mutta onneksi myös ihmisen tekemä pesä kelpaa.
Suomessa elää noin 190 erakkomehiläislajia. Esimerkiksi maahamme 2006 levinnyt rusomuurarimehiläinen on oikea superpölyttäjä. Ne eivät muodosta yhdyskuntaa tai tee hunajaa, vaan munivat munansa koloon, johon ne jättävät jälkeläisilleen ruoaksi mettä.
”Keinopesiä ei voi olla liikaa. Hyvä paikka hyönteishotellille on metsän tai hakkuuaukean reuna. Umpimetsässä niistä ei ole hyötyä.”
Kasvisto on monipuolisempaa metsän reuna-alueilla ja pesä pääsee kuivumaan sateen jälkeen nopeasti. Pesän suu kannattaa asentaa aamuauringon suuntaan.
Luonnonvarakeskuksen edeltäjän, Maatalouden tutkimuskeskuksen, videolta voi katsoa tarkemmat ohjeet keinopesän rakentamiseen ja huoltoon.
Pölyttäjät tarvitsevat ruokaa koko kasvukauden
Pelkkä pesien asentaminen ei yksin riitä, koska pölyttäjät tarvitsevat syötävää koko kasvukauden. Jos pesäpaikan ympäristössä kasvaa esimerkiksi vain mustikkaa, ruoka loppuu, kun kukinta on ohi.
Metsän reuna-alueilla ja hakkuuaukeilla kasvaa yleensä monipuolisemmin erilaisia kasveja, mutta jos alue on köyhää, pölyttäjiä voi suosia kylvämällä lähistölle esimerkiksi Suomessa esiintyviä niittykasveja itse. Kylvämäänsä lajistoon kannattaa hiukan tutustua, jotta mukaan tulisi mahdollisimman paljon eri aikaan kukkivia kasveja.
Jos metsä ei ole omaa, metsänomistajalta pitää kysyä lupa sekä keinopesien asentamiseen että kylvämiseen.
Erakkomehiläisen lentoalue on vain muutamia satoja metrejä, joten ruoan pitää löytyä läheltä. Kimalainen lentää kauemmas, mutta sitä on hankala pesittää, koska se tekee kolonsa maahan. Kartanokimalainen on Suomen lajeista ainoa, jonka huolii keinopesän.
”Paras tapa suosia kimalaista on huolehtia ravintokasvien monipuolisuudesta.”
Videolla Luken erikoistutkija Rainer Peltola kertoo, kuinka Levillä on tuettu pölyttäjiä yhdistämällä keinopesät ja luonnonkasvien kylväminen (luonnonkasveista kohdasta 2:50 eteenpäin).
Pesiä kannattaa huoltaa, mutta vähemmälläkin puunaamisella selviää
Parhaisiin tuloksiin keinopesien kanssa pääsee, jos niitä malttaa huoltaa. Pesät pitäisi talvella viedä kylmään varastoon tai suojata. Keinopesässä talvehtivat hyönteiset voivat nimittäin houkutella esimerkiksi tikkoja nappaamaan niistä talvisen aterian.
”Tärkeämpää on kuitenkin viedä pesiä metsään. Jos viet metsänreunaan kymmenenkin pesää, niin ei niitä ole välttämätöntä lähteä kovin kauas huoltamaan.”
Sen sijaan pesät kannattaa vaihtaa muutaman vuoden välein, etteivät loiset pääse pesiytymään niihin ja kiusaamaan arvokkaita pölyttäjähyönteisiä. Vanhan pesän voi pilkkoa vaikka saunapuiksi käytön jälkeen.
Lue myös: Rusomuurarimehiläinen on mestaripölyttäjä, joka parveilee nyt talojen seinustoilla
Rusomuurarimehiläinen on superpölyttäjä, joka huolii jälkeläistensä asunnoksi keinopesän.
Pölyttäjät voivat asettua nopeastikin taloksi
Keinopesien asentamisesta ja niittykasvien kylvämisestä voi päästä nauttimaan piankin hyvän marjasadon muodossa. Jos pesän vie metsän laitaan edellisenä kesänä ja saa pesään heti talvehtivia hyönteisiä, ne ovat kevään tullen heti valmiina pölyttämään.
Esimerkiksi Levillä on saatu keinopesintää ja monipuolista kasvillisuutta yhdistämällä puolta isompi marjasato.
Pölytyksen onnistuminen on hyvän marjasadon ratkaisevin tekijä, mutta myös sääolosuhteilla on suuri vaikutus. Jos kevät on sateinen ja kylmä, pölyttäjät eivät voi lentää. Jos taas kevät on liian lämmin, kukinta jää lyhyeksi, eivätkä pölyttäjät ehdi tehdä työtään kunnolla ennen kuin kukinta on jo ohi. Ja loppukesästä pitäisi vielä saada sekä sateita, että sopivasti lämpöä.
Hyvissä olosuhteissa on päästy jopa 100 prosentin pölytystulokseen. Silloin kaikki kukat kehittyvät raakileiksi.
”Se vaatii tietenkin, että kaikki osuu nappiin. Pölyttäviä hyönteisiä on paljon ja niillä on ollut suotuisat lentokelit.”
Monet pölyttäjät huolivat keinopesän, mutta kimalaisille paras apu on eri aikaan kukkivien kasvien kylväminen. Kuva: Suvi Laine, Otavamedia