Huuhkajien huhuilua kuuluu entistä harvemmin – Miksi näiden pöllöjen määrä on laskenut dramaattisesti?
Suomessa arvioidaan pesivän enää alle tuhat huuhkajaparia.
Nuoret huuhkajat ovat nyt vaelluksella. Keväällä kuoriutuneet poikaset ovat vasta syksyn myötä lähteneet emojensa huostasta etsimään omia reviirejään.
Vielä 1990-luvun alussa maassamme arvioitiin pesivän noin 3 000 huuhkajaparia, mutta nykyisin niiden lukumäärä on painunut alle tuhanteen.
Lisäksi kuluva vuosi ei ole ollut huuhkajille eikä muillekaan pöllöille suosiollinen. Myyriä ja muita pikkunisäkkäitä on ollut saalistettavaksi varsin vähän, ja ravinnon niukkuuden vuoksi monet huuhkajaparit ovat jättäneet pesimättä.
”Kovat pakkaset ja paksu lumikerros vaikeuttaisi huuhkajien saalistamista ja selviytymismahdollisuuksia talven yli”, kertoo Helsingin yliopiston intendentti ja Suomen Rengastustoimiston johtaja Jari Valkama.
Erämaiden pakolainen
Vielä 1950–60-luvuilla huuhkaja oli maassamme hyvin harvinainen, erämaihin vetäytynyt lintu.
”Huuhkajaa vainottiin ja siitä maksettiin jopa tapporahaa, mutta 1960-luvun lopulla huuhkaja suojattiin osittaisella rauhoituksella”, Valkama kertoo.
Huuhkajan elinolosuhteet paranivat, kun metsiimme alkoi ilmestyä sen pesimäalueiksi sopivia hakkuuaukeita.
”Suuren kokonsa vuoksi huuhkaja tarvitsee tilaa noustakseen lentoon, ja sillä pitää olla myös avoin näköala maastoon.”
Huuhkaja pesii mieluiten kallionkielekkeillä, mutta myös hakkuuaukeiden laitamilla.
”Hakkuuaukealle asettunut huuhkaja joutuu yleensä jättämään pesänsä muutaman vuoden kuluttua, kun näkyvyys alkaa pusikoitumisen myötä heiketä.”
Viihtyi kaatopaikkoilla
Kaatopaikat olivat aikoinaan huuhkajille otollisia elinalueita, sillä kaatopaikoilla eläneet rottalaumat takasivat huuhkajien ravinnon.
Suomessa oli parhaimmillaan tuhatkunta yhteiskuntajätteitä vastaanottanutta kaatopaikkaa. EU:n säädösten myötä kaatopaikkoja on suljettu ja toiminnassa on enää vain satakunta, tehokkaasti hoidettua kaatopaikkaa, joissa rottia ei juurikaan elä.
Kaatopaikoilla eläneillä huuhkajapareille saattoi kuoriutua vuosittain kolmesta neljään poikasta, mikä vankisti huuhkajakantaa.
”Osa kaatopaikkojen huuhkajista sopeutui saalistamaan muualta, mutta heikentynyt ravintotilanne verotti huuhkajien määrää”, Valkama kertoo.
Vaikka huuhkaja on nykyään täysin rauhoitettu ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi, sitä vainotaan yhä.
”Pirkanmaalla ja Lounais-Hämeessä on tuhottu huuhkajien munia ja tapettu poikasia pesiin.”
Valokaaren uhri
Suomen huuhkajakanta pienenee noin kolmesta neljään prosenttia vuodessa.
Pesimäikäisten huuhkajien kohtaloksi koituvat usein kolmilankaiset 20 kilovoltin sähkölinjat.
Kun pylväännokassa tähystänyt huuhkaja nousee lentoon, sen siivet saattavat osua samaan aikaan kahteen lankaan, jolloin lintu menehtyy kosketuksista syntyneeseen valokaareen.
”Jos linjat olisi kaivettu maahan, muitakin lintuja kuin huuhkajia säästyisi sähköiskuilta”, Valkama toteaa.
Matalalla saalistavien huuhkajien liikennekuolemia voitaisiin hänen mukaansa vähentää esimerkiksi rakentamalla suoja-aitauksia niille tieosuuksille, missä huuhkajien tiedetään esiintyvän.
”Vainon lopettaminen puolestaan vaatii asenteiden muutosta. Ihmisten ei myöskään tulisi liikkua varsinkaan pesimäaikana niillä alueilla, missä herkästi pesänsä hylkäävän huuhkajan tiedetään elävän.”
© LIFEONWHITE.COM / ISTOCKPHOTO
Tiesitko tätä huuhkajasta?
1. Huuhkaja on Euroopan suurin pöllö. Se on 59–73 senttimetriä pitkä. Siipien kärkiväli vaihtelee 148–170 senttimetrin välillä. Huuhkajakoiras painaa puolestatoista kolmeen kiloa ja naaras kahdesta neljään kiloa.
2. Huuhkajan ilmaantumista pihapiiriin pidettiin ennen kuoleman tai onnettomuuden enteenä. Myös huuhkajan äänen kuuleminen tiesi pahaa. Uskomusten seurauksena huuhkajat joutuivat ihmisen vainon kohteeksi.
3 Kaupunkiympäristössä elävät ”cityhuuhkajat” saalistavat etenkin kaneja. Suomen jalkapallomaajoukkuetta kutsutaan nykyään Helsingin Olympiastadionilla jalkapallo-ottelun keskeyttäneen B.ubi-huuhkajan mukaan Huuhkajiksi.