Ihminen sai sydämen geenimanipuloidulta sialta – Varaosaeläin nähdään vain kasvatusalustana: ”Eläimiä ei lähestytä itseisarvoisina yksilöinä”
Sydämensiirto sialta ihmiselle onnistui, mutta lääkärit joutuvat vielä pohtimaan teon etiikkaa.
Marylandin yliopistosairaala onnistui tammikuussa hankkimaan sian sydämellä lisäaikaa miehelle, joka olisi muuten menehtynyt elinsiirtojonoon.
Yhdysvalloissa Marylandin yliopistosairaala kertoi tammikuussa lääkäreidensä onnistuneen korvaamaan ihmisen sydämen eläinvaraosalla.
Geenimanipuloinnilla ”ihmismäisemmäksi” muunneltu sika luovutti sydämensä vakavasti sairaalle 57-vuotiaalle miehelle, joka olisi huonokuntoisuutensa takia todennäköisesti kuollut normaaliin elinsiirtojonoon.
Operaation alku näyttää tätä kirjoitettaessa onnistuneen, mutta kuinka paljon lisäaikaa tällä ostettiin, ei ole vielä tiedossa. Tutkijoiden mukaan mies tarvinnee vielä luovutuskelpoisen ihmissydämen, mutta niistä on valtava pula.
Aiemmissa eläinten kesken tehdyissä kokeissa sian siirrännäiset ovat toimineet parista päivästä muutamaan kuukauteen asti.
Sydämen antanut eläin oli kasvatettu varaosatuotantoa varten
Sikayksilö oli kasvatettu nimenomaan tätä varaosatuotantoa varten, ja siihen oli lisätty ihmisen geenejä.
Geenimuuntelulla tutkijat yrittävät kiertää hylkimisreaktiot: normaalisti ihmiskeho reagoisi vieraan lajin elimeen rajusti ja sammuttaisi sen.
Kyseessä oli siten kaksi jumalan leikkimiseen verrattua toimenpidettä, joiden etiikkaa joudutaan vielä moneen kertaan pohtimaan.
Onko oikein manipuloida eläimen perimää siirtämällä siihen ihmisen geenejä, ja mitä vielä tuntemattomia mutaatioriskejä tästä voi seurata? Luommeko ihmissikoja ja ihmisapinoita?
Eläinetiikan asiantuntijat ovat rinnastaneet elintuotannon eläinkokeisiin: ne voivat olla turha välivaihe, koska ihmiselinten mallintamisen teknologia kehittyy koko ajan.
Varaosaeläin vain kasvatusalusta
Turun yliopiston dosentin, filosofi Elina Aaltolan mukaan varaosaeläin nähdään vain kasvatusalustana.
”Eläimiä ei lähestytä itseisarvoisina yksilöinä vaan puhtaasti välinearvoisena resurssina”, Elina Aaltola sanoo.
Lopputuloksena on aina eläimen kuolema, eikä manipuloitu, lääkitty tutkimuseläin kelpaa enää edes ravinnoksi.
Toinen asia on, kannattaako huippukallis operaatio, jos uusi lainaelin kestää kuitenkin ihmisellä vain vähän aikaa?
”Siirtoja on vaikea oikeuttaa myöskään hyödyn näkökulmasta: onnistumismahdollisuudet ovat tosiaan pienet.”