Ilman aivojakin voi elää – Päälle päin ei aina näy, jos korvien välistä puuttuu jotain

On tapauksia, joissa ihminen on käyttäytynyt täysin normaalisti, mutta aivokuvista on selvinnyt, että pää on kirjaimellisesti lähes tyhjää täynnä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

On tapauksia, joissa ihminen on käyttäytynyt täysin normaalisti, mutta aivokuvista on selvinnyt, että pää on kirjaimellisesti lähes tyhjää täynnä.
(Päivitetty: )
Teksti: Jani Kaaro

Marseillen sairaalan neurologi Lionel Feuillet ei voinut uskoa silmiään, kun hän sai eteensä potilaansa aivokuvat. Lääkärit toki näkevät uransa aikana monenlaista, mutta nyt edessä oli jotain ainutlaatuista.

Nimittäin siinä kohdassa, missä olisi pitänyt olla potilaan aivot, ei ollut mitään. Tai tarkemmin ottaen oli siinä jotakin, nimittäin nestettä. Kallokoppa oli sitä täynnä, ja aivokudos oli vetäytynyt ohueksi reunukseksi kallon reunoille.

Silmämääräisesti katsoen potilaan aivoista puuttui ainakin puolet, ehkä jopa 75 prosenttia, Feuillet arvioi.

Erikoisinta tapauksessa oli, että päällepäin ei olisi voinut arvata mitään. Potilas, 44-vuotias mies, vaikutti täysin tavalliselta. Hän oli valtion virkamies ja hänellä oli perhe, johon kuului kaksi lasta.

Hän oli elänyt kaikin puolin normaalin elämän ja hänen älykkyysosamääränsä oli normaalin rajoissa, joskin sen alarajoilla. Neurologille hän oli hakeutunut, koska hän tunsi vasemmassa jalassaan lievää voimattomuutta.

Mysteerin alku lapsuudessa

Mysteeri alkoi selvitä, kun lääkärit tutustuivat miehen sairaushistoriaan. Hän oli kärsinyt vauvaiässä vesipäisyydestä: sairaudesta, jossa aivoihin kiertävä neste ei pääse poistumaan ja alkaa kerääntyä kallon sisään.

Aiemmin vesipäisyys oli hyvin vakava tila, mutta sitä on osattu hoitaa jo kymmeniä vuosia. Niinpä miehelle oli asennettu kuuden kuukauden iässä suntti, joka ohjasi nesteen pois aivoista. 14-vuotiaana potilaalle oli kehittynyt neurologisia oireita, jotka kuitenkin katosivat, kun sunttia oli korjattu.

Suntti ei ilmeisesti ollut toiminut niin hyvin kuin lääkärit kuvittelivat. Näin päähän oli kerääntynyt vähitellen nestettä, joka oli vienyt tilaa aivoilta. Nestemäärän lisääntyessä aivokudos joutui vetäytymään yhä ahtaampaan tilaan kallon reunoille.

Feuilletin mukaan tapaus on hämmästyttänyt ihmisiä ympäri maailman. Miten ihminen, jolta puuttuu yli puolet aivoista, voi elää näennäisesti näin normaalia elämää?

Hämmästyttävä nainen

Miehen tapaus ei ole täysin poikkeuksellinen. Vuonna 2014 kiinalaiset neurokirurgit kohahduttivat maailmaa raportillaan 24-vuotiaasta naisesta, jolta puuttui pikkuaivot kokonaan.

Pikkuaivot on kukkakaalimainen rakennelma aivojen takaosassa, ja sillä on lukuisia tärkeitä tehtäviä alkaen liikkumisesta, tasapainosta ja raajojen koordinaatiosta kielen, muistin, huomiokyvyn ja tunteiden säätelyyn. On arvioitu, että puolet aivojen hermosoluista sijaitsisi pikkuaivoissa.

Pikkuaivojen puuttumisesta huolimatta nainen oli elänyt melko normaalia elämää. Hän oli kyllä oppinut kävelemään vasta seitsemänvuotiaana, ja hän oli edelleen kömpelö. Lisäksi hänen puheensa oli epäselvää.

Hämmästyksen aihe oli kuitenkin se, miten nainen ilman pikkuaivojaan kykeni kävelemään tai puhumaan ollenkaan. Tiedetään, että pikkuaivojen alueelle sattuneet pienetkin vauriot voivat vammauttaa ihmisen vakavasti koko loppuelämäkseen. Lääkäriin nainen oli hakeutunut lievän huimauksen ja tasapaino-ongelmien vuoksi.

Maailmassa on raportoitu aiemmin yhdeksän tapausta, jossa henkilön on havaittu eläneen ilman pikkuaivoja. Ensimmäinen näistä on vuodelta 1831.

Näissä tapauksissa ei kuitenkaan tiedetä tarkasti miten pikkuaivojen puuttuminen on vaikuttanut heidän elämäänsä, joten niistä ei voida vetää johtopäätöksiä. Siksi kiinalaisnaisen tapaus herätti neurologien piireissä vilkasta keskustelua.

Tehtävä siirtyi toisaalle

Mielenkiintoisia tapauskertomuksia on muitakin. Vuonna 2013 italialaiset tutkijat kertoivat tapauksesta, jossa 2,5-vuotiaalta pojalta oli poistettu vasen aivopuolisko kokonaan siellä olleen suuren kasvaimen takia.

Pojan kielenkehitys oli tässä vaiheessa hyvällä alulla, mutta katosi täysin leikkauksen jälkeen. Tutkijoiden mukaan tämä tarkoitti, että pojan kielikeskus oli sijainnut vasemmassa aivopuoliskossa, kuten useimmilla ihmisillä.

Tutkijoiden tavatessa pojan uudelleen tämän ollessa 17-vuotias kukaan ei olisi voinut arvata, että hänellä on vain yksi aivopuolisko. Poika puhui täysin normaalisti.

Tarkoissa testeissä pojan sanallisessa ilmaisussa oli kyllä puutteita, mutta ilman testejä niihin tuskin olisi kiinnitetty huomiota.

Tutkijoiden mukaan pojan kielikeskus oli leikkauksen jälkeen siirtynyt oikeaan aivopuoliskoon, joka selvisi tehtävästä lähes yhtä hyvin kuin vasenkin.

Aivot korjaavat itse

Miamilaisessa sairaalassa puolestaan hämmästystä herätti 88-vuotias vanhus, joka hakeutui lääkäriin vasemman käden koordinaatio-ongelmien vuoksi.

Neurologit päättivät varmuuden vuoksi kuvata miehen aivot ja havaitsivat, että mieheltä puuttui kokonaan aivopuoliskoja yhdistävä anatominen osa – aivokurkiainen. Mies oli siis tullut toimeen 88 vuotta ilman osaa, jonka kautta aivopuoliskot kommunikoivat toistensa kanssa ja jota on pidetty jokseenkin välttämättömänä aivojen normaalille toiminnalle.

Mies oli käynyt armeijan ja elättänyt itsensä kukkalähettinä. Haastatteluissa hän kertoi, ettei ollut koskaan kokenut mainittavia psykologisia tai neurologisia ongelmia.

Aivopuoliskot olivat siis ilmeisesti löytäneet kiertotien kommunikoidakseen toistensa kanssa, tutkijat päättelivät.

Yhdistävä tekijä

Neurologit kehottavat kuitenkin ajattelemaan tällaisia tapauksia poikkeuksina. Se tavallinen tarina on nimittäin paljon karumpi.

Yleensä jos kirurgin veitsi sohaisee vain pari millimetriä väärään kohtaan, on mahdollista, että potilas ei enää koskaan puhu mitään tai ei kykene enää kävelemään.

Jos teinipoika lyö päänsä ja saa pahan aivoverenvuodon, hän voi viettää loppuelämänsä pyörätuolissa.

Alzheimerin taudissa aivot kutistuvat, mutta minimaalisesti verrattuna edellä mainittuihin tapauksiin, ja silti ihmiset menettävät vähitellen lähes kaikki henkiset kykynsä.

Kaikkia poikkeustapauksia yhdistääkin se, että ne ovat joko synnynnäisiä tai tapahtuneet varhain lapsuudessa.

Aivot ovat tuolloin voimakkaassa kehityksen vaiheessa ja sen vuoksi ne ovat harvinaisen sopeutumiskykyisiä. Minkä ne menettävät volyymissä, ne voivat korvata pakkaamalla hermosoluja tiuhemmin. Jos niistä puuttuu jokin anatominen alue, ne voivat siirtää tuon alueen tehtävät toiselle aivoalueelle.

Sen jälkeen kun aivojen organisaatio on pääpiirteissään syntynyt, muutosten aikaansaaminen onkin jo paljon työläämpää. Sitäkin kyllä tapahtuu, minkä vuoksi aivovammapotilaiden tila voi kohentua, ja juuri siksi kuntoutus on tärkeää.

Poikkeustapaukset korostavat myös sitä, miten vähän vielä tiedämme aivojen uusiutumiskyvystä – etenkin varhaisessa iässä. Emme myöskään tiedä, mitä kaikkea kallokoppiemme sisältä vielä löytyy.

Emme näe toistemme kallojen sisään ja harva meistä käy koskaan aivojen tietokonekuvauksessa, joten monenlaisia yllätyksiä voi olla vielä luvassa. Monet aivojen anatomisista poikkeavuuksista on tähänkin asti löydetty vahingossa.

X