Ilmastonmuutos uhkaa Suomen sopuleita: ”Jos joku näkee sopulin ensi kesänä, onnittelen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lämpimät ja sateiset talvet ovat uhka sopulille. © ISTOCK
Yli 50 vuotta sopuleita tutkinut metsätieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen kertoo, että tänä vuonna sopulihavainnot ovat olleet vähissä. Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Sopuli on ollut tänä syksynä harvinainen näky Pohjois-Lapissa. Luken metsäeläintieteen emeritusprofessori Heikki Henttonen vahvistaa, että loppukesän aikana sopulitilanne on huonontunut. Vielä kesän alussa sopuleita saattoi viikon vaelluksen aikana nähdä muutaman sen ydinalueella Käsivarren kärjessä, Kilpisjärvellä ja Utsjoella, mutta syksyn mittaan havainnot ovat vähentyneet.

”Kesäkuussa löysimme tutkimuksissamme pari sopulia. Kilpisjärvellä oli myyrähuippu, tosin ei mikään mahtava, mutta se romahtaa tulevan talven aikana. Sopulit romahtavat myyrien mukana. Myyräromahduksessa kaikilla lajeilla on syvin alho yhtä aikaa. Jos joku näkee sopulin ensi kesänä, onnittelen”, Henttonen kertoo.

Edellisen kerran sopuleita vaelsi laajemmalla alueella vuonna 2011. Ensi vuonna sopuleita on harvassa. © Sauli Koski/OTAVAMEDIA

Suomen sopuleita uhkaa myös ilmastonmuutos

Sopulikanta vaihtelee voimakkaasti ja mukailee myyräkantaa. Sopuleiden määrä ei kuitenkaan kasva automaattisesti myyrähuippujen mukaan, sillä sopuli on paljon herkempi talviolosuhteille. Vaikka olisi myyrähuippu, sopuleita ei välttämättä näy.

Ilmastonmuutos uhkaa lajia, sillä erityisesti lämpimät jaksot ja vesisateet keskellä talvea ovat myrkkyä talvella lisääntyville sopuleille.

Esimerkiksi syksyllä 1997 ja 2001 sopulikanta oli nousussa, mutta kanta romahti talven aikana. Tuolloin tammikuussa sää lämpeni reilusti ja vesisateet jäädyttivät lumen maan pintaan, eivätkä sopulit päässeet hankkimaan ravintoa lumen alta.

Kesällä 2011 sopuleita esiintyi laajemmin kuin vuosikymmeniin: niitä vaelsi Kolarin pohjoisosissa ja Lokan altaalla saakka. Esiintymä oli suurin vuoden 1970 suurvaelluksen ja sen jälkihuippujen 1974 ja 1978 jälkeen. Tuota hyvää vaellusvuotta edelsi useampi runsasluminen talvi ilman lämpökausia ja vesisateita. Puuterilumen alla sopuleilla oli tilaa syödä sammalta.

”Napapiirille leviäviä suuria vaelluksia on enää harvoin. Olin juuri päässyt ylioppilaaksi ja työskentelin tutkimusavustajana kesällä 1970, jolloin oli suurin esiintymä sataan vuoteen. Silloin sopuleita juoksi Rovaniemen kaduillakin syyskuussa. Seuraavaa laajempaa vaellusta saatiin odottaa 40 vuotta. Itselläni saattaa tehdä tiukkaa, että enää näen seuraavan sopulihuipun”, yli 50 vuotta sopuleita tutkinut Henttonen sanoo.

Sopuleiden väheneminen on uhka myös naalille. Kettu on syrjäyttämässä naalin Suomen Lapissa. © ISTOCK

Sopuleiden väheneminen vaikuttaa myös naaliin

Heikki Henttonen muistuttaa, että sopuli ei ole katomassa, vaikka edessä on huonompia vuosia.

”Voi mennä vuosia ilman sopuleita, sitten tulee taas vaelluskausi. Historiallisen tiedon perusteella tiedetään, että vaellusjaksojen jälkeen voi seurata pitkiäkin jaksoja, jolloin sopuleita ei juuri näy. Ensi kesänä sopulimäärät ovat alhaiset. Pidemmällä tähtäimellä pelko on, että jos yhä useammin talven aikana on lämpöjaksoja ja vesisateita, se on paha uhka sopuleille. En usko, että sopuli katoaa kokonaan, varmasti huippuja tulee vielä, mutta hyvien vuosien osuus voi pienentyä.”

Sopuleiden väheneminen vaikuttaa jonkin verran myös petoeläinten ja petolintujen määriin. Useimmille pedoille sopuli on vain lisäravintoa, mutta sopulimäärät vaikuttavat Suomessa äärimmäisen uhanalaisen naalin kantaan. Naali ei ole pesinyt Suomessa yli 20 vuoteen.

Naalin pahin uhka on nykyään tunturialueille levinnyt kettu, joka on syrjäyttämässä naalin. Suomessa tunturit ovat niin matalia, että Suomen kettu on tunkeutunut naalin reviirille kaikkialla. Ruotsissa ja Norjassa suurtuntureilla naalin tilanne on parempi, sillä siellä on vielä laajoja alueita korkeimmilla tuntureille, missä kettua ei esiinny. Sopuleita on ollut siellä useammin.

Lue myös: Sopuli parittelee viriilisti ympäri vuoden

X