Ilmaston lämpeneminen muuttaa Suomen puulajistoa – Lehtipuut lisääntyvät, kuuset kärsivät

Jaa kaverilleTilaa Seura
Suomessa uhanalainen tunturiarnikki on yksi niistä kasveista, joita ilmaston lämpeneminen uhkaa. Ilmastonmuutos siirtää puurajaa tunturissa korkeammalle. © Sauli Koski/om-arkisto
Ilmaston lämpeneminen lisää metsien kasvua, ja Suomessa siitä on etua etenkin lehtipuille. Samalla kuitenkin lisääntyvät puiden tuholaiset. Suurimmassa vaarassa on kuusi.

Helle helli suomalaisia kesällä 2010. Joensuun Liperissä mitattiin heinäkuun lopulla Suomen kaikkien aikojen lämpöennätys, 37,2 astetta.

Ihmislajin nauttiessa auringosta myös eräs pikkuriikkinen otus eli poikkeuksellista kesää.

Musta, puolen senttimetrin mittainen kirjanpainaja on kuusipuun taloudellisesti merkittävin tuholainen. Se elää kaarnan alla ja järsii puun nilaa niin toukkavaiheessa kuin aikuisenakin. Puun nestevirtaukset heikkenevät, ja puu alkaa kuivua. Tavallisesti kirjanpainajat lisääntyvät heikenneissä puissa tai tuoreessa puutavarassa, mutta silloin kun niitä on runsaasti, ne iskevät myös eläviin kuusiin.

Laji on yleinen koko Suomessa, mutta kesällä 2010 Etelä-Suomen kirjanpainajapopulaatioille ehti korkeiden lämpötilojen vuoksi syntyä toinenkin sukupolvi, mikä merkitsi tuholaisten määrän lisääntymistä räjähdysmäisesti. Sama toistui seuraavana, yhtä helteisenä kesänä.

Tutkijat ovat jokseenkin erimielisiä siitä, miten paljon ilmastonmuutos tulee muuttamaan Suomen metsiä. Eripuraa aiheuttavat myös erilaiset ennusteet: vuoteen 2100 mennessä keskilämpötilan ennustetaan kohoavan kahdesta kuuteen astetta. Neljän asteen haitari on varsin iso, kun kyseessä ovat luonnon herkät ekosysteemit.

Luonnonvarakeskuksen metsätutkija Raisa Mäkipää muistuttaa, että kuitenkin jo parinkin asteen nousu keskilämpötilassa on merkittävä.

”Se on jo riittävän vakava uhka, ilmasto tulee olemaan hyvin toisenlainen. Sopeutuuko ekosysteemimme siihen?” Mäkipää pohtii.

Lehtipuut voittajia

Vaikka ilmastonmuutos lisää kaikkien puiden kasvua, eniten voittavat lehtipuut. Siitä tutkijat ovat varsin yksimielisiä.

”Etelä-Suomessa levinnevät erityisesti tammi ja vaahtera. Myös pyökki voi menestyä, mutta se vaatisi istuttamista”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteetti- ja viestintäasiantuntija Riku Lumiaro.

Kuusimetsien pyökittymisestä on esitetty hurjiakin ennusteita. On arvioitu, että pyökki tulee syrjäyttämään kuusen Etelä-Suomesta.

Raisa Mäkipää ei usko jalojen lehtipuiden valtaavan metsiämme, vaikka ne voivatkin siirtyä nykyistä pohjoisemmaksi. Suurempi merkitys kotoisille puillemme on Mäkipään mukaan tuholaisilla ja niiden vaikutuksella metsien uudistamiseen.

Ja tässä tullaan taas nimenomaan kuuseen. Kirjanpainajan lisäksi kuusta uhkaa juurikääpä, joka sienitautina hyötyy lämpimämmästä ja kosteammasta ilmastosta. Juurikääpä tuhoaa elävän puun tyven.

”Muillakin puilla on tuholaisia, mutta kuusen tuholaiset ovat jo nyt hyvin laajalle levinneitä, ja ne voivat tappaa myös terveitä puita.”

Juurikäävän lisääntyminen vaikuttaa metsien puulajisuhteisiin myös sitä kautta, että metsänomistajat istuttavat juurikäävän vaivaaman kuusikon tilalle koivua, koska se on keino päästä eroon puiden tyvet lahottavasta sienestä.

Lisäksi tutkimuksissa on Mäkipään mukaan havaittu, että mänty ja kuusi reagoivat lauhoihin talviin eri tavalla. Mänty talvehtii eli elää säästöliekillä leutonakin talvena, mutta kuusi jää ikään kuin valmiustilaan. Se on siis valmiina yhteyttämään vaikka keskellä talvea, mikä syö energiaa. Lauhan talven jälkeen kuusen kasvu voi sen vuoksi jäädä pienemmäksi kuin kunnon pakkastalvea seuraavana kesänä.

Aukiot heinittyvät

Ilmaston lämmetessä suurimmat muutokset metsäluontoon tapahtuvat siellä, missä lumipeitteinen kausi lyhenee eniten. Ilman lumen tarjoamaa suojaa kasvit ja eläimet altistuvat voimakkaille lämpötilanvaihteluille.

”Kasveista eniten kärsivät varvut, kuten puolukka ja mustikka”, Raisa Mäkipää sanoo.

Riku Lumiaron mukaan marjojamme uhkaa ennemminkin tehometsätalous kuin ilmastonmuutos. Hän uskoo kuitenkin esimerkiksi kuivien mäntykankaidenkin vähenevän lämpötilan noustessa, mikä voi vaikuttaa etenkin puolukkaan.

Mäkipää on tästä eri mieltä.

”Kuiville kankaille voi tulla vähän vaihtelevampaa lajistoa. Mutta nyt siellä on varpuja, ja pitäisi olla todel- la paljon enemmän ravinteita, kosteampi maaperä ja harvempi puusto, jotta varvut korvautuisivat muilla lajeilla.”

Mäkipää on huolissaan siitä, että ilmaston muuttuessa avohakkuualoilla viihtyvät heinät kasvavat entistä paremmin.

”Heinät ovat metsätaloudellisesti merkittäviä, koska ne valtaavat hakkuuaukioita ja runsastuessaan haittaavat uudistamista. Taimet jäävät heinien alle ja saattavat kuolla.”

Metsänraja siirtyy

Ensimmäisinä ilmaston lämpenemiseen reagoivat hyönteiset ja linnut. Esimerkiksi yöperhoset ovat Riku Lumiaron mukaan hyvä muutoksen mittari.

”Etelä-Suomessa yöperhoslajisto on jo täysin muuttunut 1990-lukuun verrattuna”, Lumiaro sanoo.

Uusia eläin- ja kasvilajeja leviää lähinnä kaakosta. Itämeri pitää huolen siitä, etteivät uudet lajit kulkeudu meille Keski-Euroopasta kovin helposti.

”Lyhytikäiset kasvit voivat levitä uusille alueille ketterästikin, mutta puut ovat varsin hitaita liikkumaan. Siksi nyt elävät ihmissukupolvet tuskin tulevat näkemään muutoksia metsäluonnossa muutoin kuin yksittäisten kasvilajien kohdalla”, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre.

Muutokset ovat rajuimpia pohjoisessa, missä lajeilla ei ole mihin paeta, koska vastassa on Jäämeri.

Samalla kun metsänraja siirtyy pohjoisemmaksi, se siirtyy myös tunturissa korkeammalle. Ilmaston lämmetessä ensimmäisinä ovat vaarassa Suomen 120 tunturikasvilajia.

”Toisaalta ylisuuri poromäärä hidastaa kehitystä, sillä porot syövät puuntaimia”, Väre sanoo.

”On myös huomioitava, että vaikka lämpötila nousee, valon määrä ei muutu. Uusien kasvien täytyy sopeutua tähän valoon, mikä hidastaa muutosta.”

Väre ja Mäkipää eivät usko, että havumetsävyöhykkeen eteläraja siirtyisi pohjoisemmaksi Suomessa. Lumiaro on huomattavasti pessimistisempi.

”Havumetsävyöhyke siirtyy satoja kilometrejä, erityisesti siellä, missä se on syntynyt jääkauden jälkeisille tasamaille, kuten Lahden tienoilla.”

”Veikkauspeliä”

Riku Lumiaro arvioi oman selvitystyönsä perusteella, että lämpötila nousee jo seuraavan 50 vuoden aikana neljä astetta. Tällöin Keski-Suomessa vallitsisi Unkarin ilmasto.

Lumiaro perustaa näkemyksensä siihen, ettei energiankulutus näytä maailmassa taantumisen merkkejä, pikemminkin päinvastoin.

”Vuoteen 2040 mennessä energiankulutus kasvaa maailmassa 40–50 prosenttia, ja siitä kasvusta 70–80 prosenttia on fossiilisia polttoaineita. Esimerkiksi Saudi-Arabia teki juuri öljyntuotantoennätyksen. Fossiilisten polttoaineiden käytön kasvu keskittyy kolmansiin maihin. Ennuste on karmea, mutta näin tulee tapahtumaan.”

Henry Värekin toteaa, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut niin paljon, että paluu takaisinpäin olisi hidasta siinäkin tapauksessa, että ihmiskunta yhtäkkiä lakkaisi olemasta. Lumiaron arviot ovat hänestä kuitenkin liioiteltuja.

”Mutta tämähän on veikkauspeliä. On paljon asioita, joita ei tiedetä, ja muutokset ovat hyvin hitaita.”

Raisa Mäkipää muistuttaa, että pitkälle, vaikkapa sadan vuoden päähän ulottuvat ennusteet eivät voi olla kovin luotettavia, mutta jos päästöjä ei vähennetä, maapallomme ilmaston tiedetään lämpenevän nopeammin kuin mihin on sopeuduttu.

”Kuka voi sanoa, mitä ihmiset syövät ja millä he lämmittävät kotinsa 50 vuoden päästä? Nämä valinnat ratkaisevat, kuinka paljon ilmastoa lämmittäviä kaasuja kertyy ilmakehään ja kuinka nopeasti ilmastonmuutos etenee.”

Katteetonta uskoa

Suomen luonto tulee ilmastonmuutoksen myötä joka tapauksessa muuttumaan. Henry Väre huomauttaa, että luonto on toki muuttunut ennenkin ja se myös palautuu. Esimerkiksi monet kasvit löytävät ilmaston lämmetessä pakopaikkoja, joista ne voivat myöhemmin levitä takaisin aiemmille sijoilleen.

Olennaista Väreen mielestä on kuitenkin se, että ihmisen pitäisi minimoida oma vaikutuksensa ilmastonmuutokseen. Tällä hetkellä ihmisen vaikutus on liian suuri, ja keskustelua sekoittavat hyvin äänekkäät ilmastoskeptikot, jotka saavat edelleen paljon tilaa julkisuudessa.

Koko maapallon mittakaavassa Suomen ongelmat ovat kuitenkin pienimmästä päästä. Esimerkiksi Välimeren alueelle ilmaston lämpeneminen merkitsee kuivuutta, ja maatalous tulee globaalisti muuttumaan rajusti.

Riku Lumiaron mielestä Pariisin ilmastosopimukseen uskotaan katteettomasti. Kolme viikkoa sitten voimaan astuneen sopimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen pyritään rajoittamaan alle kahteen asteeseen.

”Kukaan ei halua puhua siitä, ettei se ole enää mahdollista.”

YK julkisti marraskuun alussa raportin, jonka mukaan lämpötila nousee tällä vuosisadalla yli kolme astetta, vaikka Pariisin sopimuksesta pidettäisiin kiinni.

Sovitut päästövähennykset eivät siis riitä – ja silti jo nekin voivat olla meille liikaa.

”Se edellyttäisi valtavaa muutosta meidän kaikkien elintavoissa vuoteen 2030 mennessä”, Lumiaro sanoo.

X