Isänmaallinen Kitkajärven muikku ei halua uida Venäjälle

Kitkajärven muikku voisi uida Venäjälle asti, mutta se pysyy kotivesillään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kitkajärven muikku on viisas lohikala.

Kitkajärven muikku voisi uida Venäjälle asti, mutta se pysyy kotivesillään.
Teksti:
Ville Vanhala

Rakkaalla muikulla on monta nimeä: muje, riäpys, rääpys, maiva ja siikamaiva. Posion ja Kuusamon alueilla sijaitsevan Kitkajärven pienikasvuista muikkua kutsutaan neulamuikuksi ja kitkanviisaaksi.

”Kitkajärven muikuilla olisi mahdollisuus siirtyä vesireittejä myöten Venäjälle, mutta ne eivät siirry. Se on sitä viisautta”, kertoo Kalatalouden keskusliiton toiminnanjohtaja Markku Myllylä.

Muikku on kuoreen ohella Suomen pienimpiä lohikaloja. Kuore muistuttaa ulkonäöltään muikkua, mutta muikusta poiketen kuoreella on hampaat.

”Kumpikin kantaa lohikalojen tyypillistä tunnusmerkkiä, rasvaevää, pyrstö- ja selkäeviensä välissä.”

Pystysuorat sukellukset

Alkukesästä muikut tankkaavat ravintoa syksyn kutua varten. Muikku syö koko ikänsä planktonäyriäisiä.

Muikut elävät suurissa parvissa, jotka liikkuvat päivisin syvänteissä ja illalla pintavesissä.

”Syvänteissä parvet liikkuvat veden alla liki pystysuorassa suunnassa saaliidensa perässä”, Myllylä kertoo.

Muikku on tehokas lisääntyjä. Syyskesällä naarasmuikun painosta peräti kolmannes saattaa muodostua mädistä. Muikulla voi olla enimmillään jopa 10 000 mätimunaa.

Muikun munat kehittyvät jään alla, ja vajaan senttimetrin pituiset poikaset kuoriutuvat jäidenlähdön jälkeen.

Poikaset hakeutuvat ensin tiheinä parvina hiekka- ja sorapohjaisille rantamatalikoille. Muutaman viikon ikäisinä ne siirtyvät saalistavia petokaloja pakoon syvempiin vesiin.

Tulvan huuhtoma mäti

Muikku mielletään sisävesien kalaksi, mutta sitä esiintyy vähäisissä määrin myös Suomenlahden itäisessä kolkassa. Perämeren pohjukassa muikku on kaupallisesti hyödynnettävä kalalaji.

Muikku viihtyy viileissä ja kirkkaissa vesissä. Yhdessä järvessä voi elää useita eri muikkupopulaatioita, joilla on omat kutualueensa.

Muikkua tavataan käytännössä koko maasta.

”1950-luvulla kevättulva huuhteli Inarinjärven lähistöllä sijaitsevalta kalanviljelylaitoksella muikun mätiä Inarinjärveen ja muikusta tuli järveen uusi kalalaji.”

Pohjoisen jättiläinen

Alun perin muikku on jäänyt Suomeen Veiksel-jääkauden jälkeen noin 10 000 vuotta sitten.

”Jäätikköjärvien sulamisen ja maan kohoamisen myötä muikku jäi syntyneisiin järviin saarroksiin. Muikku on pysynyt käytännössä samanlaisena vuosituhansien ajan”, Myllylä kertoo.

Muikku on Suomen sisävesien ammattikalastajien tärkein saaliskala. Kaikkiaan muikkua pyydetään merialueet mukaan laskettuna noin 4–5 miljoonaa kiloa vuosittain.

Muikun elinikä vaihtelee neljästä kuuteentoista vuoteen. Täysikasvuinen muikku on keskimäärin vajaan 20 senttiä pitkä ja painaa enimmillään 70 grammaa.

”Inarinjärvestä vuonna 2004 saatu ennätysmuikku painoi peräti 550 grammaa. Sen täytyi olla jo melkoinen luonnonoikku.”

X