Miten jääkarhun tassu tarttuu jäähän? Tutkijat tarkastelivat lajille ominaisten anturoiden ainutlaatuisia nystyjä

Nyt kun me suomalaiset liukastelemme jäisillä kaduilla, voisimme tuntea hieman ihailua jääkarhua kohtaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jääkarhu on maailman suurin karhulaji.

Nyt kun me suomalaiset liukastelemme jäisillä kaduilla, voisimme tuntea hieman ihailua jääkarhua kohtaan.
Teksti:
Jani Kaaro

Jääkarhun tassut pitävät niin hyvin, ettei se juurikaan liukastele vaikka olot olisivat miten jäiset. Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat selvittäneet, mikä jääkarhun tassuissa estää sitä liukastelemasta. Vastaus löytyy anturoiden nystyistä.

Jääkarhun tassut olivat Akronin yliopiston tutkijoille luonnollinen tutkimuskohde, sillä he ovat selvittäneet pitkään miten asiat tarttuvat toisiinsa. He ovat tutkineet miten gekkojen jalka tarttuu seinään, miten simpukat tarttuvat kiveen tai miten hämähäkinseitti tarttuu oksaan.

Nyt selvitettiin, miten jääkarhun tassu tarttuu jäähän.

Anturoiden nystyt parantavat pitoa

Tutkijat tiesivät, että tassujen pito liittyy anturoiden nystyihin, joten he vertailivat anturoita neljän eri karhulajin – ruskeakarhun, mustakarhun, malaijinkarhun ja jääkarhun – välillä. He hankkivat tassunäytteet luonnonhistoriallisista museoista, kuvasivat nystyjä elektronimikroskoopilla ja tekivät niistä 3D-malleja.

Tulokset osoittivat, että kaikilla karhuilla on anturoissaan nystyjä, mutta jääkarhujen nystyt olivat omaa luokkaansa. Ne olivat 1,5 kertaa korkeammat kuin muilla karhuilla, ja tämä tuotti niille 30­–50 prosenttia paremman pidon lumella ja jäällä.

Tutkijoiden mukaan löydöllä voi olla paljon sovelluksia ihmisten maailmassa. Autonrenkaiden valmistajat voivat hyödyntää tietoa kehittäessään parempia talvirenkaita. Tieto kiinnostaa varmasti myös vuorikiipeilijöitä ja retkeilykenkien valmistajia.

Lue myös: Timo Polari pelastui Grönlannin kuolonjäätiköltä – Nyt seikkailija opettaa selviytymistä ja kiitollista elämänasennetta: ”Ääretön jääräpäisyys on vaarallista”

Timo Polari

Grönlannin kuolemanvaellukselta säilyi vain muutama valokuva. Nämäkin retken alun leiripaikat ovat jo vuosia sitten peittyneet jään alle. © Timo Polarin arkisto

X