Joutsenen kilpajuoksu talvea vastaan oli koitua kohtaloksi – Jarmo Lautamäki hoitaa loukkaantuneita ja orpoja luonnonvaraisia eläimiä

Jaa artikkeliLähetä vinkki
© Jere Malinen
Marras-joulukuussa koittaa lentokyvyttömien joutsenten auttamissesonki. Jarmo Lautamäen eläinapu keventää myös pelastusviranomaisten työtaakkaa. © Jere Malinen
Järvien jäätyminen työllistää mikkeliläistä Jarmo Lautamäkeä. Moni joutsen on silloin pulassa.

Elokuussa maaseudulla on liikenneruuhka. On sadonkorjuuaika, leikkuupuimurit niittävät viljaa ja traktoreilla ratkotaan peltotöitä.

Myös linnut kerääntyvät pelloille. Kyyhkys- ja sorsaparvet kiertelevät jyvien perässä. Näyttävimmin esillä ovat syysmuuttoparviksi pesye kerrallaan kasaantuvat kurjet ja joutsenet.

Noihin aikoihin vuosi takaperin Tuusmäen kylällä isännät näkivät laulujoutsen lentävän sähkölankaan. Siitä tuli jalankulkija.

”Ehkä siipi meni rytäkässä­ poikki, mutta lentäjäksi siitä­ ei enää ollut”, kylällä asuva maanviljelijä Rauno Mikkonen muistelee tapahtunutta.

Alkoi joutsenen kilpajuoksu talvea vastaan.

Lintu hoitolaan

Syksyn ajan Rauno Mikkonen seuraili joutsenen edesottamuksia. Se asusti isännän ikkunan takana lähilammessa. Marraskuuhun asti sillä meni hyvin.

”Sitten lumi tuli maahan ja vedet alkoivat jäätyä.”

Joutsenelle talven tulo tiesi ruokapulaa. Siihen asti se oli selvinnyt lammesta sukeltamillaan vesikasveilla ja Mikkosen rantaan tuomalla kauralla.

”Harmikseni huomasin, ettei se toipunut rytäkästä. Joutsen sinnitteli, mutta lentokyky ei palautunut.”

Niinpä Mikkonen päätti soittaa Mikkeliin. Siellä asuu Itä-Suomessa tunnettu eläinten auttaja Jarmo Lautamäki. Hän hoitaa kotonaan loukkaantuneita ja orpoja luonnonvaraisia eläimiä.

Eläinapu kiiruhti seuraavana päivänä paikalle. Joutsen haavittiin yhteisvoimin pelto-ojasta. Se oli pahasti uupunut.

Lautamäki kantoi säyseän­ linnun sylissään pakettiautoon, lupasi hoitaa sitä talven yli ja vapauttaa joutsenen seuraavana keväänä takaisin kotikulmilleen Rantasalmelle.

Joutsenen jälkiä lumessa. © Jere Malinen

Joutsenen jälkiä lumessa. © Jere Malinen

Elämäni Eläimet auttaa

Jarmo Lautamäki on ollut lapsesta saakka eläinten ystävä. Ensimmäiset eläinpelastustehtävät hän teki 8-vuotiaana äitinsä kanssa vapauttaessaan siilejä marjapensaiden rastasverkoista.

Auttamishalu vain syveni iän myötä, kunnes vuonna 2017 Lautamäki perusti Elämäni Eläimet -yhdistyksen, joka on erikoistunut luonnonvaraisten eläinten hoitamiseen.

”Toiminta perustuu avustuksiin sekä raha- ja tavaralahjoituksiin”, Jamppana tunnettu Lautamäki kertoo ja kiittää ihmisiä, joiden ansiosta hän pystyy auttamaan eläimiä kokopäiväisesti.

Silti lisääkin auttavia käsiä tarvittaisiin. Etenkin Itä-Suomessa eläinapu on Lautamäen mukaan heikossa jamassa.

”Kiertelen hakemassa hoidokkeja muutaman sadan kilometrin säteeltä. Kaikki eläimet ovat minulle yhtä tärkeitä. Niin pientä potilasta ei ole, etten­kö sitä yrittäisi auttaa.”

Viidessä vuodessa autettavien määrä on hoitolassa kasvanut. Viime vuonna Lautamäki hoiti jo hieman yli 300 eläintä.

”Julkisuus on lisännyt tehtävien määrää. Tänä vuonna tehtäneen jälleen uusi auttamisennätys.”

Joutsensesonki on nyt

Jampan Eläinhoitolassa vuosi jakautuu sesonkeihin. Kesällä kärkipäässä ovat nisäkkäät.

”Eniten on oravan, siilin ja ketun poikasia.”

Lisäksi hoidettavaksi tulee liikenteessä loukkaantuneita eläimiä.

Syksyllä eläinhoitoalan tilat täyttyvät linnuilla.

”Varsinkin tikat, rastaat ja varpuslinnut lentelevät ikkunoihin, mutta myös niitä jahtaavat petolinnut.”

Oma lukunsa ovat Lautamäen leikillisesti päihdehuoltopotilaiksi nimeämät tilhet.

”Tänä talvena niitä lienee taas luvassa. Ainakin pihlajat notkuvat marjoja.”

Huonoina myyrävuosina koittaa keväisin nälkiintyneiden pöllöjen sesonki.

Marras-joulukuussa järvien­ jäätyessä ovat lentokyvyttömät ja loukkaantuneet joutsenet hätää kärsimässä. Niidenkin auttamisyrityksistä iso osa päättyy onnellisesti ja linnut vapautetaan takaisin luontoon.

Näin ei valitettavasti käynyt Tuusmäen siipirikolle. Viikon kuluttua pyydystämisestä lintu kuoli. Jarmo Lautamäki lähetti sen tutkittavaksi Ruokavirastoon.

”Sen munuaiset ja perna olivat surkastuneet nälkiintymisen seurauksena. Mitään ei ollut enää tehtävissä.”

X