Majava kuin majava? Vieraslaji valtasi Suomen istutusvirheen seurauksena
Majavaistutusten kauneusvirhe 1930-luvulta sotkee yhä suomalaista luontoa.
Kanadanmajavien sanotaan olevan euroopanmajaviakin uutterampia metsureita.
Matkustetaan ajassa 15 vuotta taaksepäin Saimaan rantamaisemiin Sulkavalle. Tuli tarttuu tikusta kynttilöihin, sitten piipputupakkaan. Keltainen valo valaisee kartan, imelä tuoksu leijailee pakkaskylmään huoneeseen.
Kun valaistus ja tunnelma ovat kunnossa, laskee Metsähallituksen Etelä-Suomen eräasioista vastaava aluepäällikkö Jarmo Väisänen kätensä pöydälle levitetylle kartalle: Paloksenjoki ja Piojärvenjoki.
”Noihin Saimaan latvavesien puroihin ensimmäiset majavaparit laskettiin vuonna 1938.”
Suomeen matkustanut majava ei omannut olympiahenkeä
Majavien vapautuspaikka sijaitsi Lohikosken valtionpuistossa silloisessa Säämingissä eli nykyisessä Savonlinnassa. Hetki oli historiallinen. New Yorkin osavaltio oli lahjoittanut edellisvuonna Suomelle kahdeksan potraa majavaa.
Erään tarinan mukaan luontoon vapautettavien majavien jälkeläisten nahoista piti valmistaa myöhemmin turkkeja edustusurheilijoillemme. Yksi lahjamajavista ilmeisesti vastusti olympia-aatetta. Tarinan mukaan uros karkasi laivamatkalla ja katosi Atlantin aaltoihin.
Pako oli pieni ihme. Lohikosken valtionpuiston läheisyydestä, Syrjäsaaren metsätyökämpältä löytyi 1980-luvulla yksi kuljetuslaatikoista. Navetan vintille unohtuneen laatikon seinät ja lattia olivat peltiä, lukittava katto metalliverkkoa. Lattiaan oli upotettu 50 litran vesiallas. Majavapariskunnalle tarkoiteun laatikon tilavuus oli pari kuutiota.
”Ei tuosta puremalla pitäisi läpi tulla”, Jarmo Väisänen ihmetteli tuolloin majavan pakoreittiä.
Laatikot toimitettiin museoon
Metsähallitus tarjosi löytynyttä majavankuljetuslaatikkoa Suomen Metsästysmuseolle, mutta silloin se ei vielä kelvannut. Myöhemmin 1990-luvulla Metsähallitus aikoi museoida laatikon alkuperäiselle paikalleen Syrjäsaaren metsätyökämpälle, mutta sekin hanke kariutui.
”Onneksi”, myöntää Metsähallituksen Eräpalveluiden viestintäpäällikkö Aku Ahlholm.
”Syrjäsaari on nimensä mukaisesti todella syrjässä. Sinne olisi hautautunut historiallinen kuljetuslaatikko sekä samalla palanen suomalaista eräkulttuuriperintöä.”
Myöhemmin majavankuljetuslaatikoita ilmaantui vielä toinenkin. Säämingin ohella amerikkalaisten riistaviranomaisten majavalahjoituksesta yksi pari päätyi Keuruulle ja yksi naaras Ruovedelle, joten laatikoita oli useita.
”Molemmat löydetyt kuljetuslaatikot on lahjoitettu Suomen Metsästysmuseolle. Toinen niistä on nykyään esillä museon perusnäyttelyssä Riihimäellä”, Ahlholm iloitsee museoesineiden päätymistä lopulta oikeaan paikkaan.
Lue myös: Saimaan rannoilla ei niin suurta haapaa kasva, etteikö majava voisi sitä kaataa
Suomeen juurtuikin väärä majava
Tiettävästi viimeinen oma majavamme metsästettiin vuonna 1868 Kuolajärvellä eli nykyisessä Sallassa. Lajin takaisin palauttamiseksi siirrettiin vuonna 1935 Norjasta 17 majavaa sekä Yhdysvalloista nuo aiemmin mainitut seitsemän majavaa.
Vuosikymmeniä elettiin uskossa, että eläimet ovat samaa lajia, korkeintaan eri alalajia. Niiden jopa sanottiin lisääntyvän keskenään.
Siirtojen kömmähdys paljastui vasta 1970-luvulla. Norjasta siirretyt majavat olivat euroopanmajavia, Pohjois-Amerikan serkut kanadanmajavia. Eivätkä ne lisääntyneet keskenään.
Luonnonvarakeskus arvioi viime syksynä Suomessa asustavan 3 200–4 400 euroopanmajavaa ja 9 500–17 700 kanadanmajavaa.
Aika ajoin julkisuudessa pohditaan, tulisiko vieraslaji kanadanmajava yrittää kitkeä luonnosta pois minkin tai supikoiran tavoin. Useimpien asiantuntijoiden mukaan nyt on liian myöhäistä, sillä laji on levinnyt Venäjän Karjalaan lisääntymisreservaatiksi.
Tärkeämpää on estää metsästyksellä lajin luikahtaminen Ruotsiin ja Norjaan, jossa asustaa alkuperäisiä euroopanmajavia.
Toistaiseksi Tornionjoen varsi on pysynyt euroopanmajavien kansoittamana.