Kanahaukka on tullut pulujen perässä kaupunkiin – jopa Helsingissä on havaittu haukkapariskuntia

Jaa artikkeliTilaa Seura
kanahaukka
Kanahaukka on sopeutuvainen lintu. © Roelof Molenaar/LK
Kanahaukka on kaupunkilaistunut, koska taajamissa on tarjolla ravintoa.

Suomen kanahaukkakanta on kutistunut reilun kolmen vuosikymmen aikana kolmanneksella. Tällä hetkellä maassamme elää arviolta noin 4 000 haukkaparia.

”Kanahaukat ovat harvinaistuneet sitä mukaa, kun niiden luontaiset elinympäristöt, vanhat kuusimetsät, ovat vähentyneet”, kertoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellisestä keskusmuseosta.

Kanahaukat saattavat pesiä samalla alueella useita vuosia peräkkäin. Kun tuttu ympäristö muuttuu hakkuiden myötä, haukat joutuvat etsimään itselleen uuden reviirin.

Kanahaukka ei vaadi ympärilleen aarniometsää, mutta se saalistaa tehokkaammin tiheässä kuusikossa.

Pesänsä kanahaukka tekee yleensä metsän vanhimpaan ja suojaisimpaan kolkkaan.

Peto saaliina

Avohakkuualueille, missä kanahaukan tai muiden petolintujen tiedetään pesineen, on jätetty suojavyöhykkeitä.

”Niiden ansiosta pesintäpaikat ovat pysyneet aktiivisina. Etenkään vanhemmat kanahaukat eivät lähde enää kovin helposti hakemaan itselleen uusia elinalueita”, Lehikoinen kertoo.

Kanahaukka aloittaa soidinlentonsa ja -kaklatuksensa helmi-maaliskuussa. Naaras munii viimeistään toukokuussa kuuseen tai mäntyyn rakentamaansa pesään kolmesta viiteen munaa. Poikaset kuoriutuvat noin 35–40 vuorokautta kestäneen hautomisen jälkeen ja lähtevät reilun kuukauden ikäisinä pesästä.

”Poikaset ovat vielä siinä vaiheessa puolustuskyvyttömiä, ja niitä päätyy muiden petolintujen, etenkin huuhkajien saaliiksi.”

Hyvä poikastuotto

Aivan viime vuosina myös kanahaukka on kaupunkilaistunut. Helsingissä on elänyt useampia pareja, ja yksi haukkapariskunta on pesinyt jopa Olympiastadionin puistossa.

”Kaupunkimetsiä ei hoideta yhtä tehokkaasti kuin talousmetsiä. Taajamien ja kaupunkien liepeillä haukoille on myös tarjolla ravinnoksi kosolti pikkulintuja, puluja, lokkeja ja oravia”, Lehikoinen kertoo.

”Tutkimusten mukaan rakennetussa ympäristössä elävien kanahaukkojen poikastuotto on jopa parempi kuin metsissä pesivien.”

Osa Suomessa pesivistä kanahaukoista luetaan muuttolinnuiksi. Talvisin linnut voivat siirtyä ravinnon perässä Suomen rajojen sisäpuolella, ja pieni määrä meillä pesiviä lintuja päätyy myös Ruotsiin.

”Nuoret yksilöt tekevät pitkiä vaelluslentoja etsien itselleen sopivia pesimisalueita.”

Vainojen uhri

Kanahaukalla on erityisen tarkka näkö, jonka ansiosta se havaitsee saaliinsa korkealta ja syöksyy sopivalle etäisyydelle päästyään sen kimppuun.

Metsäkanalintujen, etenkin riekon ja pyyn saalistajana kanahaukkaa on vainottu useissa Euroopan maissa.

”Vaino juontaa juurensa siitä, että kanahaukan on katsottu verottavan liikaa metsästettäviä lajeja”, Lehikoinen kertoo.

Myös Suomessa kanahaukkoja ammutaan ja niiden pesiä tuhotaan yhä, vaikka laji on ollut luonnonsuojelulain nojalla täysin rauhoitettu vuodesta 1989 lähtien. Tänä päivänä tappamiset ja pesähäirinnät ovat Suomessa kuitenkin harvinaisia yksittäistapauksia.

Kanahaukka on monipuolinen laji, joka pystyy sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Suomen luontoon kuuluvana sillä on kuitenkin oma tehtävänsä ekologisessa lokerossaan.

”Luonnon tasapainon säilyminen edellyttää sekä saalistavien petojen että niiden saalislajien elinympäristöjen säilymistä.”

X