Kärppä on nopea ja tarkka tappaja
Kärpän valkoinen talviturkki symboloi puhtautta. Se on on yhä myös hallitsijoiden tunnusmerkki.
Kärppä suojautuu talvisin valkoiseen väriin.
Kärppä on tappokone.
Kun kärppä löytää hajujäljen perusteella saaliinsa, myyrän tai jonkun muun pikkujyrsijän, se ei jää vaanimaan, vaan hyökkää kimppuun.
”Kärppä on nopea ja taitava pyydystäjä, joka tappaa saaliinsa iskemällä hampaansa sen niskaan”, kertoo filosofian tohtori Paavo Hellstedt Metsähallituksen Lapin luontopalveluista.
Kärpän saalistustapoihin kuuluu myös niin kutsuttu lumoaminen, jolloin se hyppii ja pyörii saaliinsa ympärillä niin pitkään, että saalis unohtaa väistää sitä.
Kärppänaaraalla ja -koiraalla on osittain eri saaliseläimet. Vain noin 100 gramman painoinen naaras pyydystää yksinomaan pieniä jyrsijöitä.
”Naarasta reilusti puolet suurempi uros saattaa napata jopa jäniksen tai kanalinnun.”
Poikasista emoiksi
Kärppänaaraat valmistautuvat paraikaa synnyttämään. Ne rakentavat pesänsä maahan kasvuston suojaan, mutta kärppä voi asettua toisinaan myös puuhun tai jopa linnunpönttöön.
Kärpällä on myös useita varapesiä, joihin se mahdollisen vaaran uhatessa siirtää poikasensa.
Naaras saa keskimäärin 4–10 poikasta, jotka ovat syntyessään sokeita ja liki karvattomia. Kun poikasten silmät avautuvat, emo tuo niille pesään eläviä myyriä, joilla poikaset pääsevät harjoittelemaan saalistamista. Parin kuukauden ikäisinä poikaset lähtevät emonsa huostasta omille teilleen.
Kärppänaaraat ja -urokset kohtaavat ainoastaan paritteluaikana alkukesästä.
Naaraspoikaset ovat sukupuolisesti hyvin kehittyneitä. Ne voivat paritella uroksen kanssa jopa kolmen viikon ikäisinä, mutta viivästyneen alkiokehityksen vuoksi ne synnyttävät vasta seuraavana keväänä.
Lyhyt elämä
Kärppä on yleisempi Pohjois-Suomessa kuin etelässä. Se on sopeutunut elämään ja saalistamaan paljakka-alueilla. Vaikka kärppä on peto, on se itsekin saalis. Sitä suuremmat nisäkäspedot ja petolinnut verottavat raskaasti kärppäkantoja.
Hyvin harva kärppä saavuttaa kahden vuoden ikää, vaan useimmat niistä menehtyvät ensimmäisen elinvuotensa aikana joko petojen saaliina tai ravinnon puutteeseen.
Kärpällä on muiden petojen ja petolintujen tavoin oma osuutensa jyrsijäkantojen vaihtelussa. Kun pedot lisääntyvät, saaliseläimet vähentyvät, jolloin ravinnon niukkuus alkaa taas verottaa petokantoja.
Petojen määrän ollessa alimmillaan myyrä- ja jyrsijäkannat rupeavat kasvamaan ja sama sykli alkaa alusta.
Musta iskupiste
Kärppä on aikoinaan ollut turkkinsa vuoksi haluttu saaliseläin, mutta nykyään sitä metsästetään varsin vähän, koska se mielletään jyrsijöiden saalistajana enemmän hyöty- kuin turkiseläimeksi.
Kärpän valkoinen, puhtautta symboloiva talviturkki on kuitenkin yhä yksi hallitsijoiden tunnusmerkeistä.
”Vielä 2000-luvun alussa ruotsalaiset riistanvartijat pyydystivät kärppiä kuningatar Silvian turkkiin”, Hellstedt kertoo.
Valkoisen kärpännahkaturkin tai -viitan mustat pilkut ovat kärpän suojautumiskeino.
Valkoisella hangella musta hännänpää on kärppää saalistavalle pedolle iskupiste.
”Kun peto iskee häntään, notkealla ja vikkelällä kärpällä on vielä yksi mahdollisuus päästä pakoon tai käydä taisteluun henkensä puolesta.”